Diktaattori (elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tama artikkeli kertoo vuoden 1940 elokuvasta. Vuoden 2012 elokuvasta, katso Diktaattori (vuoden 2012 elokuva) .
Diktaattori
The Great Dictator
Ohjaaja Charles Chaplin
Kasikirjoittaja Charles Chaplin
Tuottaja Charles Chaplin
Carter DeHaven
Saveltaja Charles Chaplin
Meredith Willson
Kuvaaja Karl Struss
Roland Totheroh
Leikkaaja Willard Nico
Paaosat Charles Chaplin
Paulette Goddard
Reginald Gardiner
Henry Daniell
Billy Gilbert
Jack Oakie
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtio United Artists
Charles Chaplin Productions
Levittaja United Artists
Netflix
HBO Max
Ensi-ilta 15. syyskuuta 1940
Suomi 26. toukokuuta 1950
Kesto 124 minuuttia (2 t 4 min)
Alkuperaiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Diktaattori ( The Great Dictator ) on Charles Chaplinin ohjaama, kasikirjoittama ja myos osittain tuottama satiirinen komediaelokuva . Chaplin itse esiintyy 1940 valmistuneen yhdysvaltalaisen elokuvan kahdessa paaosaroolissa. Adolf Hitleria , kansallissosialismia ja fasismia parodioiva teos oli Chaplinin ensimmainen varsinainen aanielokuva, ja myos yksi hanen tunnetuimmista toistaan. Chaplinin ohella paaosissa ovat Paulette Goddard , Reginald Gardiner , Henry Daniell , Billy Gilbert ja Jack Oakie .

Elokuva alkaa ensimmaisen maailmansodan taistelukentalta. Suuresti Saksaa muistuttavan Tomanian sotavoimat yrittavat tuhota Rouenin katedraalin maineikkaalla Paksu Bertta -kanuunalla, mutta osuvat vain laheiseen ulkokaymalaan. Vihollisen ilmavoimat yrittavat tuhota Paksun Bertan ja ilmatorjunta on tehotonta, ja myohemmin Tomanian jalkavaki valmistautuu hyokkaykseen ja kaikki komennetaan rintamalle. Pieni nimeton sotamies eksyy omista joukoistaan ja pakenee vihollista, ja lopulta han paatyy eraan konekivaaripesakkeen luo, missa han yrittaa pitaa vihollisen joukkoja etaalla. Han kuulee vasyneen lentajan avunhuudot ja auttaa hanet koneeseen ja tulee taman pyynnosta itsekin mukaan. Lentokoneesta, jolla he pakenevat, kuitenkin loppuu menovesi ja se tormaa puuhun lennettyaan viimeiset hetkensa ylosalaisin. Schultz-niminen koneen lentaja selviaa vammoitta, mutta hanen auttajansa menettaa muistinsa ja sota ehtii loppua juuri parahiksi kun Schultzilla olisi tarkeat, Tomanian voiton takaavat kirjeet mukanaan.

Sotamies viettaa seuraavat 20 vuotta sairaalassa, autuaan tietamattomana ulkomaailmasta, luullen olleensa sairaalassa vain muutaman paivan. Kun han lopulta paasee palaamaan kotiinsa, saamme tietaa, etta han on juutalainen parturi, jolla on pieni liike kaupungin juutalaiskortteleissa. Tomanian johtoon on kuitenkin noussut diktaattori Adenoid Hynkel, joka vainoaa juutalaisia. Juutalaiskorttelit on muutettu ghetoksi, ja sen kaduilla partioivat Hynkelin puolisotilaalliset joukot, joiden komentajana toimii Schultz. Parturi joutuu vaikeuksiin joukkojen kanssa, mutta Schultz tunnistaa hanet ja kaskee joukkojaan jattamaan hanet ja hanen ystavansa rauhaan. Pian parturin ja hanen vuokraisantansa tyttaren Hannahin valille syntyy romanssi.

Silla valin diktaattori Hynkel punoo palatsissaan maailmanvalloitussuunnitelmia. Han aikoo valloittaa naapurimaa Osterlichin ( Itavaltion ), ja lopettaa hetkeksi juutalaisten vainoamisen saadakseen sodalleen rahoituksen juutalaiselta pankkiirilta Epsteinilta. Hetken aikaa ghetossa on rauhallista ja mukavaa. Juutalaisvainoista suivaantunut pankkiiri kuitenkin kieltaytyy antamasta Hynkelille lainaa, ja raivostunut Hynkel julistaa entista ankaramman juutalaisvainon. Schultz asettuu vastustamaan Hynkelia, mutta hanet vangitaan ja Schultzin entiset joukot polttavat parturinliikkeen. Schultz pakenee vankilasta ja piiloutuu ghettoon ja varvaa parturin mukaansa Hynkelin vastaiseen salaliittoon, mutta molemmat vangitaan heidan yrittaessaan paeta ja lahetetaan keskitysleirille. Hannah ja hanen perheensa pakenevat maasta Osterlichiin.

Bacterian diktaattori Benzino Napaloni vastustaa Hynkelin valloitussuunnitelmia ja on siirtanyt joukkojaan Osterlichin rajalle uhkaamaan Hynkelin valloitussuunnitelmia. Sotaministeri ja Hynkelin neuvonantaja Garbitsch kehottaa Hynkelia kutsumaan Napalonin vierailulle, jolloin han voisi nayttaa, kuinka hyvin Tomaniassa menee ja kuinka mahtava armeija silla on. Napaloni saapuu, ja mahtipontisen vierailuohjelman, kiivaiden neuvottelujen ja ruokasodan jalkeen Hynkel ja Napaloni paasevat sopimukseen ? Napaloni lupaa vetaa joukkonsa rajalta ja Hynkel lupaa olla hyokkaamatta Osterlichiin. Tomanian joukot kuitenkin vyoryvat Osterlichiin sopimuksesta huolimatta, ja Hannah perheineen saa kauhukseen huomata olevansa taas Hynkelin vallan alla.

Parturi ja Schultz pakenevat keskitysleirilta Tomanian upseerin univormuissa. Koska parturi ja Hynkel ovat tasmalleen samannakoisia, rajavartijat luulevat parturia Hynkeliksi ja kiidattavat hanet paakaupunkiin pitamaan voitonpuhetta Osterlitchin valloituksen kunniaksi; samaan aikaan Garbitschin neuvosta sorsanmetsastajaksi pukeutunut Hynkel pidatetaan parturina. Parturi joutuu nousemaan puhujankorokkeelle tuhatpaisen yleison eteen ja pitamaan puheen. Han kylla puhuu, mutta han puhuukin rauhan, ihmisyyden ja demokratian puolesta. Puheen paatteeksi han kehottaa Hannahia katsomaan ylos, silla ”pilvet vaistyvat ja aurinko tulee taas esiin”. Hannah, joka kuulee puheen todennakoisesti radiosta, katsoo elokuvan viimeisessa kuvassa taivaalle toiveikkain kasvoin.

Rooliluettelo

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  Charles Chaplin    Adenoid Hynkel / Juutalainen parturi  
  Paulette Goddard    Hannah  
  Reginald Gardiner    Komentaja Schultz  
  Henry Daniell    Ministeri Garbitsch  
  Billy Gilbert    Marsalkka Herring  
  Jack Oakie    Benzino Napaloni  

Hahmot ja tyyli

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Charlie Chaplin ja Paulette Goddard Diktaattorin trailerissa

Adolf Hitleria parodioivan Hynkelin ja juutalaisen parturin yhdennakoisyys on irvailua sille, ettei Hitler itsekaan vastannut ihailemiaan rotuihanteita ja hanen suvussaan tunnetusti vaitettiin esiintyvan juutalaisuutta ? vaite jota ei ole pystytty vahvistamaan. Juonikas ja manipuloiva ministeri Garbitsch (lausutaan kuten englannin ”garbage”, roskat), Hynkelin oikea kasi, on parodia Hitlerin propagandaministerista Joseph Goebbelsista . Lihava marsalkka Herring (”silakka”), joka esittelee Hynkelille erilaisia katastrofaalisesti toimivia uusia aseita, on parodia marsalkka Hermann Goringista . Benzino Napaloni taas on ilmiselva Benito Mussolini , Italian fasistidiktaattori. Elokuvassa esiintyvista maista Tomanian esikuvana on Saksa , Osterlichin Itavalta (saksaksi Osterreich) ja Bacterian Italia .

Elokuva sisaltaa myos lukuisia irtovitseja, jotka eivat useinkaan kaanny englannista muille kielille. Hynkelin virallinen arvonimi on Phooey (”holynpoly”), joka muistuttaa aanteellisesti saksan Fuhreria. Hanen puolueensa tunnusmerkki on hakaristin sijasta kaksoisristi eli englanniksi ”doublecross”, joka tarkoittaa huijaamista.

Elokuvassa Hynkel ja Herring puhuvat toisinaan omalaatuista kielta, tomaniaa. Tama saksaa parodioiva kieli on Chaplinin luomaa leikkikielta, siansaksaa, jossa kuitenkin on mukana sanoja seka englannista etta saksasta . Kielen oli tarkoitus parodioida saksaa; usein toistuvat sanat ”Wiener Schnitzel” ( wieninleike ) ja ”Sauerkraut” ( hapankaali ), jotka amerikkalaiset yleensa tunnistivat saksalaisiksi sanoiksi. Kielen intonaatio on kova ja kulmikas, ja sita puhutaan voimakkaasti aantaen. Taman tarkoituksena oli luoda kuvaa aggressiivisesta ja hyokkaavasta luonteenlaadusta.

Ghetossa osa kylteista ja mainoksista on tomaniaksi, osa taas esperantoksi .

Vastaanotto ja myohempi arvostus

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Elokuva kiellettiin aikoinaan natsi-Saksassa , mutta esitettiin kerran Balkanilla vastarintaliikkeen vaihdettua Kreikasta salakuljetetun filmin sotilasteatterissa toisen elokuvan tilalle. Yleiso nautti elokuvasta jonkin aikaa, kunnes yleisolle valkeni mista on kyse. Osa poistui ja valkokangasta myos ammuttiin. Hitler itse naki elokuvan tiettavasti kahdesti. Elokuvan aiheuttamista reaktioista ei ole tietoa. Saksassa elokuva vapautui esityskiellosta vasta 1958. Elokuva kiellettiin myos Espanjassa , ja sita alettiin esittaa vasta diktaattori Francisco Francon kuoltua 1975 . Italiassa muutamia kohtauksia leikattiin, ja leikkaamaton versio esitettiin ensimmaisen kerran vasta vuonna 2002 .

Diktaattori valittiin vuonna 1997 Yhdysvaltojen kongressin kirjaston National Film Registryyn , johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittavia amerikkalaiselokuvia. [1] The New York Timesin kriitikot valitsivat sen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa. [2] Vuonna 2017 BBC:n aanestyksessa 253 eri puolilta maailmaa olevaa elokuvakriitikkoa valitsi Diktaattorin kaikkien aikojen 16. parhaaksi komediaksi. [3]

Vuonna 1979 kolmekymmenta suomalaista elokuva-arvostelijaa ja -asiantuntijaa aanesti kaikkien aikojen sadasta merkittavimmasta elokuvasta, ja Diktaattori oli mukana heista kahdentoista listalla [4] .

  1. Complete National Film Registry Listing , National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 5.7.2016.
  2. The Best 1,000 Movies Ever Made , The New York Times . Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made , St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 5.7.2016.
  3. Blauvelt, Christian: The 100 greatest comedies of all time 22.8.2017. BBC. Viitattu 22.8.2017.
  4. Astala, Erkki: Ne sata tarkeinta, Projektio 2/1980 s. 7.

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]