Dennis Sullivan
(s.
12. helmikuuta
1941
Port Huron
,
Michigan
,
Yhdysvallat
) on yhdysvaltalainen
matemaatikko
, joka on tutkinut erityisesti
topologiaan
liittyvia ongelmia. Han on palkittu urallaan muun muassa
Abelin palkinnolla
.
Dennis Sullivan syntyi 1941 Michiganin Port Huronissa. Han kuitenkin kasvoi
Texasin
Houstonissa
ja on kokenut itsensa aina texasilaiseksi. Han paasi opiskelemaan kemiaa houstonilaiseen
Ricen yliopistoon
. Han kuitenkin vaihtoi kesken opintojen matematiikkaan, koska koki matematiikan kurssit paljon luonnontieteiden kursseja mielenkiintoisimmiksi. Sullivan suoritti vuonna 1963 alemman korkeakoulututkinnon ja jatkoi opintojaan
Princetonin yliopistossa
. Tohtoriksi han valmistui vuonna 1966. Hanen vaitostyonsa ohjaaja oli
William Browder
.
[1]
Sullivan oli vaitoskirjansa jalkeen hetken Englannissa
Warwickin yliopistossa
, ja 1966?1967 han toimi Princetonissa opettajana. Han oli 1967?1969 tutkijana
Berkeleyn yliopistossa
ja vuodet 1969?1973
MIT:ssa
.
[2]
Sullivan suuntautui jo uransa alkuvaiheessa 1960-luvulla
topologian
pariin ja on tutkinut erityisesti
monistoja
.
[3]
Topologia oli 1960-luvulla nopeasti kasvava ala, ja se keskittyi kaikkien mahdollisten monistojen luokitteluun.
[4]
Sullivan uudisti topologiaa jo kolmikymppisena ja tiivisti ajatuksiansa kesakuussa 1970 dokumentteihin, joita han ei kuitenkaan itse julkaissut. ”The 1970 MIT notes” -nimella tunnetut muistiinpanot alkoivat kuitenkin levita ympari maailmaa valokopioiden avulla kollegalta toiselle. Ne julkaistiin lopulta vuonna 2005.
[5]
Sullivan oli lukuvuoden 1973?1974
Universite Paris-Sudin
apulaisprofessorina ja sai vuonna 1974 paikan
Institut des Hautes Etudes Scientifiquesin
(IHES) professorina.
[1]
Sullivan kehitti 1970-luvun lopulla rinnan
Daniel Quillenin
kanssa rationaalisen
homotopian
teorian, jonka avulla moniston topologiasta voidaan jattaa huomioimatta osa tiedosta, mika mahdollistaa lopun tiedon ryhmittelyn helpommin mukautuvalla tavalla.
[3]
Sullivan kiinnostui 1980-luvulla
dynaamisista systeemeista
, jotka ovat ajan mukana muuttuvia jarjestelmia. Sullivan onnistui todistamaan
Mitchell Feigenbaumin
aiemmin tietokonemallinnusten avulla tehdyt loydot. Sullivan selitti ilmion, jossa tietyt numerot (
Feigenbaumin vakiot
) ilmestyvat monissa erilaisissa dynaamisissa systeemeissa. Monet matemaatikot olivat ennen hanta yrittaneet todistaa ilmiota, mutta Sullivan onnistui siina, mutta hankin tarvitsi siihen uusien ideoiden kayttamista.
[4]
Sullivan oli vuonna 1981 saanut professuurin
New Yorkin kaupunginyliopistosta
. Han tyoskenteli vuoteen 1996 seka New Yorkissa etta IHES-instituutin professorina. Sen jalkeen han aloitti
Stony Brookin yliopiston
matematiikan professorina.
[2]
Sullivan on 2000-luvulla suuntautunut tutkimaan erityisesti
fluidien
pyorteisia liikkeita, joita esiintyy muun muassa jokien vedessa. Han yrittaa loytaa kaavoja, jotka auttaisivat liikkeiden ennustamista suuressa mittakaavassa.
[4]
Sullivan on saanut urallaan useita palkintoja. Hanelle myonnettiin geometrian
Elie Cartan -palkinto
1981,
Kuningas Faisalin kansainvalinen palkinto
1994,
National Medal of Science
2005,
Wolfin palkinto
2010 ja
Balzanin palkinto
2014.
[2]
Abelin palkinto
hanelle myonnettiin 2022. Abelin palkinnon perusteluissa Sullivanin sanotaan tehneen uraauurtavia tutkimuksia topologian parissa.
[4]
|
---|
| 2000-luku
| |
---|
| 2010-luku
| |
---|
| 2020-luku
| |
---|
|
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Tieteilijat
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|