Denis Diderot
Louis-Michel van Loo: Denis Diderot (1767).
Henkilotiedot
Syntynyt	5. lokakuuta 1713 Langres
Kuollut	31. heinakuuta 1784  (70 vuotta) Pariisi
Koulutus ja ura
Koulukunta	Ensyklopedistit ja materialismi
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.denis-diderot.com
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Denis Diderot ( 5. lokakuuta 1713 Langres ? 31. heinakuuta 1784 Pariisi ) oli ranskalainen valistuksen ajan filosofi , taidearvostelija ja kirjailija, joka on tunnettu erityisesti toimittamastaan tietosanakirjasta , vuosina 1751?1772 ilmestyneesta teoksesta Encyclopedie . ^[1]

Diderot syntyi Langresissa , Champagnessa , ja han heratti jo lapsuudessaan huomiota sivistyneisyytensa ansiosta. Han kavi jesuiittakoulua , mutta 15-vuotiaana han muutti pois kotiseudultaan paastakseen irti sen konservatiivisuudesta. ^[1] Diderot omaksui talloin ateistisen nakemyksen ja sailytti sen elamansa loppuun, vaikka kaikista hanen teoksistaan sita ei juuri havaitse. Kun Diderot’ta syytettiin ateistiksi, han totesi, etta hanta ei yksinkertaisesti kiinnostanut jumalan olemassaolo . Voltairelle kirjoittamassaan vastauksessa han totesi: ”On tarkeaa, ettei sekoita myrkkykatkoa persiljaan ; mutta ei lainkaan uskooko vai ei Jumalaan.” ^[2]

Diderot saavutti vuonna 1732 Pariisissa maisterin arvon ja jatkoi senkin jalkeen perehtymista eri asioihin lukemalla, kuuntelemalla luentoja ja keskustelemalla alymyston kanssa. Elantonsa han hankki tilapaistoilla, kuten lehtikirjoituksilla, yksityisopetuksella ja kaannoksilla. ^[1]

Brittilaisen tietokirjailijan Ephraim Chambersin teos Cyclopaedia ranskannettiin 1740-luvulla. Siihen jaaneita virheita alkoi korjata filosofian professori Jean Paul de Gua de Malves, joka kuitenkin pian alkoi valmistella kokonaan uutta teosta. Toimituskuntaan pyydettiin useita oppineita tieteilijoita ja taiteilijoita. Toimittajaksi valittiin Diderot. ^[3] Teoksen ensimmainen osa ilmestyi vuonna 1751 ja viimeinen eli 28. osa 1772. ^[1] Neutraalin tiedon lisaksi teokseen oli kuitenkin myos piilotettu huomattava maara kritiikkia yhteiskuntajarjestysta kohtaan. Tuohon aikaan julkaisut sensuroitiin tarkasti. Kirjoittajien oli piilotettava kritiikkinsa neutraaleihin hakusanoihin niin, etta lukijaa opastettiin siirtymaan hakusanoista toiseen, ja samalla selvisi kritisoitu asia ja kritiikin kohde. Menetelma itsessaan oli selitetty hakusanassa Encyclopedie . Kritiikin piilottamista tehtiin niinkin, etta artikkeli oli teeskennellyn naiivi tai liioitteleva. Niinpa lapsen kuolemasta todettiin, etta aidon kristityn on iloittava lapsensa kuolemasta, koska kuolema suo lapselle ikuisen autuuden ^[3] . Samalla tavoin Diderot arvosteli tietosanakirja-artikkeleissaan karkkaasti laakarikuntaa ja syytti naiden saattavan potilaat suoranaiseen hengenvaaraan.

Filosofiansa Diderot kiteytti kahteen periaatteeseen: ennakkoluulojen systemaattiseen hylkaamiseen (“Ensimmainen askel filosofiaan on epailys”) ja kokemuksen ottamiseen ainoaksi kriteeriksi. ^[1]

Vaikka filosofia oli Diderot’n sydanta lahinna, han kirjoitti uransa aikana myos monia kaunokirjallisia teoksia. Kaunokirjallisuudessakin han pyrki irrottautumaan perinteista. Han kritisoi niissa yksilonvapauden rajoittamista, vahensi kerronnan osuutta tekstista seka antoi romaanihenkiloilleen elavyytta ja psykologista syvyytta. ^[1] Han laati myos luonnontieteellisia tutkimuksia, taideteoreettisia teksteja ja tietosanakirja-artikkeleita mita erilaisimmista aiheista.

Diderot oli hyvin kiinnostunut ihmismielen ominaisuuksista ja totesi, etta "suuri tunneherkkyys synnyttaa keskinkertaisia nayttelijoita, keskinkertainen tunneherkkyys synnyttaa joukoittain huonoja nayttelijoita, tunneherkkyyden taydellinen puuttuminen luo loistavan nayttelijan. Nerokkaat nayttelijat eivat koskaan myonna tata".

Denis Diderot’ta pidetaan myos suurena taidearvostelijana . Han kirjoitti taidearvosteluja vuodesta 1759 alkaen ja arvosteli Pariisin salonkia , vuosittain jarjestettya taidenayttelya Correspondance litteraire -lehteen. Hanen maineensa arvostelijana muistetaan taiteen, taiteilijoiden ja maalaustekniikan analyysin seka maku- ja tyylitajun takia. Vuonna 1796 julkaistua kirjoitusta "Essai sur la peinture" (Essee maalaustaiteesta) ihailivat niin J. W. von Goethe kuin myohemmin 1800-luvun runoilija ja arvostelija Charles Baudelaire .

Diderot teki 1770-luvun alussa yli vuoden kestaneen matkan Haagiin ja Pietariin . Matkan tuloksia olivat perinteista poikenneet mestariteokset Refutation d'Helvetius (1774) ja Elements de physiologie (1773?1774). Lisaksi han teki korjattuja uusintapainoksia aikaisemmin julkaistuihin teoksiinsa. ^[1]

Kuolemansa jalkeen Diderot’sta tuli suoranainen valistuksen marttyyri, koska han monien muiden tapaan taisteli sensuuria ja suvaitsemattomuutta vastaan. Politiikassa valistusfilosofit pyrkivat saamaan aikaan lainmuutoksia.

Diderot’n kuoleman jalkeen perikunta myi hanen kirjastonsa Katariina Suurelle osaksi Venajan kansalliskirjastoa .

• Essai sur le merite et la vertu , kirjoittanut Shaftesbury Diderot’n ranskalaisesta kaannoksesta (1745)
• Pensees philosophiques , essee (1746)
• La promenade du sceptique (1747)
• Les bijoux indiscrets , romaani (1748)
• Lettre sur les aveugles a l'usage de ceux qui voient (1749)
• Encyclopedie , (1751?1772)
• Lettre sur les sourds et muets (1751)
• Pensees sur l'interpretation de la nature , esee (1751)
• Le fils naturel (1757)
• Entretien sur le fils naturel (1757)
• Salons , taidekritiikkia (1759?1781)
• La Religieuse , romaani (1760)
• Le neveu de Rameau , dialogi (1761 ?, suom. Rameaun veljenpoika)
• Lettre sur le commerce des livres (1763)
• Mystification ou l’histoire des portraits (1768)
• Entretien entre D’Alembert et Diderot (1769)
• Le reve de D’Alembert , dialogi (1769)
• Suite de l’entretien entre D'Alembert et Diderot (1769)
• Paradoxe sur le comedien (1769?, suom. Nayttelijan paradoksi , 1987)
• Apologie de l’abbe Galiani (1770)
• Principes philosophiques sur la matiere et le mouvement , essee (1770)
• Entretien d’un pere avec ses enfants (1771)
• Jacques le fataliste et son maitre , romaani (1771?1778, suom. Jaakko Fatalisti ja hanen isantansa , 1992)
• Supplement au voyage de Bougainville (1772)
• Histoire philosophique et politique des deux Indes , yhdessa Raynalin (1772?1781) kanssa
• Voyage en Hollande (1773)
• Elements de physiologie (1773?1774)
• Refutation d'Helvetius (1774)
• Observations sur le Nakaz (1774)
• Essai sur les regnes de Claude et de Neron (1778)
• Lettre apologetique de l'abbe Raynal a Monsieur Grimm (1781)
• Aux insurgents d'Ameriquev (1782)
• Salons

≫Kerran kaki ja satakieli riitelivat laulunsa lahjasta. Edellinen kehui lauluaan yksinkertaiseksi ja saantojenmukaiseksi. Jalkimmainen sanoi kaesta, ettei se uskaltanut laulaa muuta kuin mita se oli oppinut aidiltaan: 'Mina en tieda mistaan opettajasta, mina pidan saantoja pilkkanani ( je me joue des regles ). Minua ihaillaan varsinkin sen vuoksi, etta niita rikon. Minun onnellisia hairahduksiani ei voi verratakaan kaen ikavaan menetelmallisyyteen'. Aasi, jota pyydettiin ratkaisemaan riitaa, sanoi: 'Voi olla, etta laulunne on hyvin kaunis, mutta mina en sita ymmarra; se tuntuu minusta omituiselta, sekavalta ja katkonaiselta. Mahdollisesti olette oppineempi kuin kaki, mutta tama kilpailijanne on menetelmallisempi, ja mina kannatan menetelmaa.≫
(Denis Diderot)

• Rameaun veljenpoika . (Le neuveu de Rameau, 1761.) Suomentanut ja johdannon kirjoittanut Kauko Kare. 3. painos (1. painos 1970). Hameenlinna: Karisto, 1994. ISBN 951-23-3400-3 .
• Jaakko fatalisti ja hanen isantansa . (Jacques le fataliste et son maitre, 1771?1778.) Suomentanut Jukka Mannerkorpi. 2. painos (1. painos 1992). Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32804-0 .
• Tama ei ole tarina . Suomentanut Jan Blomstedt. Helsinki: Ntamo, 2015. ISBN 978-952-215-577-1 .

• Ikonen, Teemu:  Imitaation rajoilla: Taydentava kirjoitus Denis Diderot’n tuotannossa . Vaitoskirja: Yleinen kirjallisuustiede, Helsingin yliopisto. Helsinki: T. Ikonen, 2000. ISBN 952-91-1854-6 .

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Denis Diderot .

• Vapaasti ladattavia Denis Diderot'n e-kirjoja Projekti Lonnrotilta seka Project Gutenbergilta
• Diderot, Denis: Le Reve D'Alembert / D'Alembert's Dream (1769). (englanniksi)
• Denis Diderot (1713?1784) The Internet Encyclopedia of Philosophy . 25.4.2001. Arkistoitu 12.6.2010. Viitattu 4.10.2018 (englanniksi) .
• Diderot ja tieto Koppa ? Jyvaskylan yliopisto . 15.4.2008. Viitattu 4.10.2018.
• Kaitaro, Timo: Diderot, Condillac ja sokea geometrikko . niin & nain 4/2000, 40?42.
• Soikkeli, M. G.: Hypertekstia 1700-luvulla. Raportti Teemu Ikosen vaitostilaisuudesta 26.2.2000.

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Chile Espanja Ranska BnF data Argentiina Katalonia 2 Saksa Italia Israel Belgia Yhdysvallat Ruotsi Latvia Japani T?ekki Australia Kreikka Korea Romania Kroatia Alankomaat Puola Portugali Vatikaani Tieteilijat CiNii zbMATH Taiteenala KulturNav MusicBrainz RKD Artists ULAN Henkilot Deutsche Biographie Trove Muut Europeana RISM SNAC IdRef