Delta-kantorakettiperhe
on vuodesta
1960
Yhdysvalloissa
kaytossa ollut kertakayttoinen (expendable launch vehicle, ELV)
kantorakettimalli
. Ensimmaista Delta-mallia kutsutaan usein nimella Delta I. Lukuisia muitakin nimikkeita esiintyi, esim. Delta B. Siita on myohemmin kehittyneet
Delta II
,
Delta III
ja
Delta IV
. Naista Delta II on kehitetty suoraan Delta I:sta.
Boeing
valmistaa Delta-kantoraketteja.
Delta oli alun perin
Thor
-Delta, neljas Thorin perusversio (Δ on kreikkalaisten aakkosten 4. kirjain). Nyttemmin Delta-raketista ja sen edeltajista on tehty 50 eri versiota.
NASA
tilasi 1959 kaksitoista Thor-raketin siviiliversiota, jotka nimettiin Deltaksi.
Delta I -raketti alkoi toimintansa toukokuussa 1960. Se osoittautui luotettavaksi ? noin 40 laukaisusta 1960?1966 vain kolme epaonnistui. Raketti kuljetti tiede- ja saasatelliitteja, v. 1962
Ison-Britannian
ensimmaisen satelliitin
Ariel 1
:n seka
Telstar
- ja
Syncom
-tietoliikennesatelliitteja. 1972 Deltalla laukaistiin
Euroopan avaruusjarjeston
(silloin ESRO) kaksi satelliittia, toisen nimi oli TD-1A, jossa TD tulee kantoraketin nimesta ? se ei ollut kovin kummoinen nimi eurooppalaisen avaruusjarjeston tuolloin suurimmalle satelliitille.
1983?1990 laukaistiin Delta-kantoraketilla 24 luotainta, joissa laukaisuissa tapahtui vain yksi epaonnistuminen (maaliskuussa 1983). Tassa vaiheessa
Avaruussukkula
oli jo NASAn kaytossa. NASA ja puolustusministerio olivat sopineet, etta kaikki satelliitit pitaisi kuljettaa Avaruusukkulalla avaruuteen.
Challenger
-sukkulan tuhon jalkeen tama paatos loi eurooppalaiselle
Ariane 4
-raketille loistavan kaupallisen mahdollisuuden aikana, jolloin tietoliikennesatelliitteja otettiin enenvasti kayttoon kautta maailman. Sukkulan tuhoutuminen esti myos Deltan ja muiden kertakayttoisten kantorakettien tuotannon lopettamisen Yhdysvalloissa.