Dekoherenssi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Dekoherenssi on kvanttifysikaalinen ilmio, joka selittaa aaltofunktion "jatkuvan romahdustilan" suurissa kappaleissa. Heinz-Dieter Zeh loysi ensimmaisena dekoherenssin, jonka han kuvaili vuoden 1970 seminaarityossaan. Dekoherenssi johtuu hiukkasten lakkaamattomasta lampoliikkeesta . Lampoliikkeellaan kappaleen hiukkaset hairitsevat jatkuvasti toisiaan ja romahduttavat toistensa aaltofunktion. Dekoherenssi selittanee klassisen fysiikan toimivuuden eli sen, miten kvanttifysiikan epamaaraisyydesta voi nousta ihmisen mittakaavassa erittain hyvin toimiva ja kvanttifysiikan kummallisuudet kokonaan huomiotta jattava klassinen fysiikka. Kukaan ei toistaiseksi ole onnistunut esittamaan patevaa todistusta sille, etta dekoherenssi todella efektiivisessa mielessa johtaa klassiseen fysiikan mukaisiin yhtaloihin . "Dekoherenssi sanoo, etta jos kappale on riittavan suuri, sen alkujaan epamaarainen kvanttitila kehittyy dynaamisesti niin, etta aaltofunktiossa esiintyy vain klassisia tiloja tietylla todennakoisyydella." (Enqvist)

  • Griffiths, David:  Introduction to quantum mechanics second edition , s. 431. Pearson Education International, 2005. ISBN 0-13-191175-9 . (englanniksi)
  • Omnes, R.:  The interpretation of Quantum Mechanics , s. luku 7. Princeton, 1994. (englanniksi)
  • Enqvist, Kari:  Olemisen porteilla . Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22915-6 .

Kirjallisuutta

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]


Tama fysiikkaan liittyva artikkeli on tynka . Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.