David Grossman

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tama artikkeli kertoo kirjailijasta. Televisio-ohjaajasta kertoo artikkeli David Grossman (ohjaaja) .
David Grossman
David Grossman vuonna 2015
David Grossman vuonna 2015
Henkilotiedot
Syntynyt 25. tammikuuta 1954 (ika 70)
Jerusalem , Israel
Kansalaisuus Israel
Aiheesta muualla
Loyda lisaa kirjailijoita Kirjallisuuden teemasivulta

David Grossman ( s. 25. tammikuuta 1954 Jerusalem [1] ) on israelilainen kirjailija . Hanen isansa Yizhak Grossman muutti Ita-Euroopasta Palestiinaan 1930-luvulla, aiti Michaela oli puolestaan syntyperainen jerusalemilainen. Varhaiskypsa David Grossman esiintyi radion lastenohjelmissa. Suoritettuaan asevelvollisuutensa Israelin armeijan tiedustelupalvelussa 1971?1975 han opiskeli Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa filosofiaa ja teatteria . Samanaikaisesti han jatkoi radiouraansa juontajana ja uutisankkurina. Grossman erotettiin radiosta 1988 hanen jouduttuaan poliittisten mielipiteidensa vuoksi erimielisyyksiin johdon kanssa. Sittemmin han on toiminut taysipaivaisena kirjailijana. [2]

Grossman solmi vuonna 1976 avioliiton Michal Eshelin kanssa. Heilla on kaksi poikaa, Jonathan ja Uri, seka tytar Ruti. Grossman asuu Jerusalemin lahistolla Mevasseret Zionin asuinalueella. [2]

Grossmania pidetaan oman sukupolvensa parhaimpiin kuuluvana israelilaisena kirjailijana. Han on kirjoittanut useita romaaneja, lasten- ja nuortenkirjoja ja poliittisia kirjoitelmia, joista osa on koottu kirjoiksi. Hanen kirjojaan on kaannetty useille kielille. Han on saanut monia arvostettuja kirjallisuuspalkintoja [3] ja ollut muun muassa Nobelin kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana. [4]

Kirjallinen tuotanto

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Grossmanin esikoisromaani The Smile of the Lamb kuvaa elamaa Israelin miehittamalla Lansirannalla ja Gazan alueella. Kirjan kertojina on nelja eri henkiloa, joista jokainen kantaa harteillaan raskasta poliittisten, filosofisten ja henkilokohtaisten ongelmien taakkaa. Grossman pohtii romaanissa miehityksen turmelevaa vaikutusta seka miehitettyihin etta miehittajiin. [2]

Hakusana: rakkaus (ilmestynyt suomeksi 2000) on Grossmanin toinen romaani. Se kuvaa pienta poikaa nimelta Momi Neumann, jonka vanhemmat ovat holokaustista eloon jaaneita uhreja. Momik yrittaa ymmartaa ja kuvitella mielessaan vanhempiensa kokemuksia. Grossman itse muistaa lapsuudestaan sukulaisia ja naapureita, jotka olivat kokeneet keskitysleirien kauhut, mutta eivat koskaan puhuneet niista. ”Tuntui kuin he olisivat karsineet jostakin salaperaisesta sairaudesta, jota ei saanut mainita aaneen”, Grossman kertoo, ”ja se oli meista lapsista pelottavaa.” Nuoressa Israelin valtiossa pidettiin holokaustia tavallaan tabuna , ja eloon jaaneet tunsivat syyllisyytta siita, etta heidat oli kuljetettu keskitysleireihin ilman vastarintaa, kuin karja teuraaksi. Vasta Adolf Eichmannin vuoden 1961 oikeudenkaynnin jalkeen asenne eloon jaaneita kohtaan muuttui ymmartavammaksi ja avoimempi keskustelu tuli mahdolliseksi. Ison osan kirjaa muodostaa fantastinen kertomus holokaustissa surmatusta puolanjuutalaisesta kirjailijasta Bruno Schulzista . [2]

Grossmanin seuraava teos Sydamen kielioppi (suomennettu 1994) on tavallaan kirjailijan omakuva nuoruusvuosilta. Romaanin paahenkilo on nuori Aaron, yksinainen, herkka ja unelmoiva nuorukainen, joka kokee murrosikansa myrskyt kuuden paivan sodan roihutessa taka-alalla. Aaron pelkaa aikuisten maailmaa, sen karvaisia kainaloita, seksia ja monimutkaisuutta. Grossman kuvaa Aaronin tuskaista sisaista monologia tajunnanvirtatekniikalla. Edellisen romaanin tavoin myos Sydamen kielioppi on vakuuttava ja psykologisesti realistinen kuvaus lapsen kehityksesta. [2]

Grossmanin tuotantoon kuuluu myos Itamar-pojan seikkailuista kertova viehattava kuvakirjasarja esikouluikaisille seka pari lasten ja nuorten romaania, The Zigzag Kid ja Someone to run with , joita myos aikuiset lukevat ja arvostavat. Ensin mainittu on satuaiheinen seikkailuromaani ja jalkimmainen teini-ikaisten rakkaustarina, joka sijoittuu Jerusalemin katulasten maailmaan. [2]

Grossmanin tuotannossa poliittiset kirjat vuorottelevat puhtaasti kaunokirjallisten teosten kanssa. Romaani Be my knife vuodelta 2002 on epapoliittinen, kirjemuotoon rakennettu rakkauskertomus. Sen paahenkilo Yair Einhorn on ujo, neuroottinen kirjakauppias, joka yksinaisyydessaan lahestyy kirjeitse kaunista tuntematonta naista. Romaanin modernistinen tyyli on saanut vaikutteita Joycelta ja Beckettilta .

Death as a way of life ilmestyi 2003, ja se vuorostaan on kokoelma poliittisia artikkeleita kymmenen vuoden ajalta. Se alkaa optimistisesti Rabinin ja Arafatin Oslon rauhansopimuksen ajalta ja paattyy lahes epatoivoiseen selostukseen al-Aqsa Intifadan syista. Poliittisesti liberaali Grossman on kirjallisen uransa alusta alkaen ollut rauhanaatteen kannattaja ja sen puolesta taistelija, kuten myos muut merkittavat israelilaiset kirjailijat, esimerkiksi Amos Oz ja A. B. Yehoshua . [5]

Vuonna 2017 Grossman sai kansainvalisen Booker-palkinnon englanniksi kaannetysta romaanistaan A Horse Walks Into a Bar . [3]

Grossmanin uusin suomennettu teos on vuonna 2020 ilmestynyt romaani Kun Nina sai tietaa . [6]

Teosluettelo

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Hepreankieliset, englanniksi kaannetyt

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  • The Jogger (1983)
  • The Smile of the Lamb (1983)
  • See under:Love (1986)
  • The Yellow Wind (1987)
  • The Book of Intimate Grammar (1991)
  • Sleeping on a Wire : Conversations with Palestinians in Israel (1993)
  • The Zigzag Kid (1994)
  • Be my knife (2002)
  • Someone to Run With (2002)
  • Death as a Way of Life: Israel Ten Years After Oslo (2003)
  • In Another Life (2003)
  • To the End of the Land (2010)
  • Falling Out of Time (2014)
  • A Horse Walks Into a Bar (2017)

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]