Dave Van Ronk
(
30. kesakuuta
1936
Brooklyn
,
New York
?
10. helmikuuta
2002
New York) oli yhdysvaltalainen
folk
- ja
blueslaulaja
, lauluntekija ja kitaristi.
[1]
Van Ronk syntyi
suuren laman
aikana yksinhuoltajaaidin tyolaisperheeseen. Han vietti lapsuutensa Brooklynissa New Yorkissa, ja vuonna 1945 han muutti aitinsa kanssa
Queensiin
. Han jatti lukion kesken ja ryhtyi seitsemantoistavuotiaana ansaitsemaan elantonsa jazz-kitaristina ja laulajana. Kun muusikonura ei lyonyt leiville, han lahti merille pariksi vuodeksi.
[1]
Palattuaan New Yorkiin Van Ronk muutti
Greenwich Villageen
ja loysi folkmusiikin. Han julkaisi ensimmaisen soololevynsa vuonna 1958. Han julkaisi 1950- ja 1960-luvuilla yhteensa kymmenen levya, ja hanesta tuli tunnettu myos folkfestivaalikiertueiden esiintyjana.
[1]
Van Ronk oli merkittava henkilo 1960-luvun alun folkmusiikkipiireissa myos sen vuoksi, etta han tuki henkilokohtaisesti monia nuoria ja nousevia folklaulajia kuten
Bob Dylania
ja
Joni Mitchellia
.
[1]
Vuoden 2013 elokuva
Inside Llewyn Davis
perustuu osin Van Ronkin elamaan tuolta ajalta.
[2]
Van Ronkin musiikissa folkiin yhdistyi blues,
jazz
ja
ragtime
. Hanen kitaransoittonsa sai vaikutteita pianotekniikoista. Kuten moni muukin ajan folkesiintyja, hankin siirtyi valilla sahkoiseen musiikkiin 1960-luvulla.
[1]
Poliittisesti Van Ronk oli vasemmistolainen. Han oli naimisissa kahdesti. Han kuoli vuonna 2002 sydankohtaukseen sairastettuaan suolisyopaa. Hanen mukaansa on nimetty
Sheridan Square
-aukion osa Greenwich Villagessa.
[1]
- The Mayor of MacDougal Street
, Elijah Wald, 2005 (Dave Van Ronkin elamakerta)
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Taiteenala
| |
|---|
| | Muut
| |
|---|
|
