Datiivi on sijamuoto , joka viittaa mille tai kenelle jokin kuuluu tai tehdaan jotakin. Datiivissa olevan nominin referentin semanttinen rooli lauseessa on siis vastaanottaja. Datiivi esiintyy useissa kielissa, erityisesti indoeurooppalaisissa . Sana datiivi tulee alun perin latinan sanasta dativus , ja esimerkiksi saksassa sana saa muodon Dativ ja englannissa dative . Dativus tarkoittaa ’annettavaa’, ja se on muodostettu latinan verbista dare , ’antaa’.

Datiivi vastaa useimmiten kysymyksiin mille tai kenelle. Talloin tekeminen voi kohdistua joko abstraktiin tai konkreettiseen asiaan. Lisaksi datiivia kaytetaan usein epasuoran objektin kanssa, esimerkiksi saksassa ”auttaa jotakuta” ilmaistaan datiivilla: jemandem helfen . Samoin myos latinan auttaa adesse jarjestyy datiivilla. Joissakin kielissa, esimerkiksi saksassa, useat prepositiot vaativat datiivia.

Suomen kielessa datiivia vastaa yleensa allatiivi . Suomen allatiivi ilmaisee kuitenkin myos maaranpaan semanttista roolia, esim. ”Menin yliopistolle.” On sinansa mielivaltainen valinta, etta suomen sija on nimetty nimenomaan taman tehtavansa mukaan eika datiiviksi. Myos turkin datiiviksi nimettya sijaa kaytetaan myos maaranpaan ilmaisemiseen.

Suomessa esiintyy datiiviadverbiaali, joka ilmoittaa, kenelle tai mille jotakin tehdaan. Datiiviadverbiaalin sijoja ovat allatiivi (Lahjoitan taman sinulle ) ja genetiivi ( Luojan kiitos!).

Datiivi on yleinen indoeurooppalaisissa kielissa. Se esiintyy muun muassa klassisessa kreikassa ja klassisessa latinassa .

Tarkeimmat nykykielet, joissa datiivi esiintyy, ovat

• albaani
• faari
• georgia
• hollanti
• islanti
• latvia
• liettua
• liivi
• puola
• ranska (rajallinen)
• romania
• saksa
• slovakki
• sloveeni
• t?ekki
• ukraina
• unkari
• venaja

Saksassa datiivi vastaa kysymyksiin kenelle ja mille. Sita vaaditaan myos joidenkin prepositiorakenteiden seka tiettyjen verbien kanssa.

Esimerkkeja:

• Er gibt seiner Frau ein Geschenk. (Han antaa vaimolleen lahjan.)
• Das Kind gibt dem Hund Essen. (Lapsi antaa koiralle ruokaa.)
• Nach der Schule geht das Madchen direkt nach Hause. ( Koulun jalkeen tytto menee suoraan kotiin.)
• Ich danke dir fur die Hilfe. (Kiitan sinua avusta.)

Datiivia vaativat prepositiot:
aus, bei, mit, nach, seit, von, zu

Datiivia vaativat prepositiot (kun vastataan kysymykseen missa):
an, auf, hinter, in, neben, uber, unter, vor, zwischen

Latinassa datiivilla on useita merkityksia, joista yleisin on ns. perusdatiivi, jota kaytetaan vastaamaan kysymyksiin mille, kenelle.

Toinen tarkea kaytto datiiville on dativus possessoris . Sita kaytetaan ilmaisemaan omistusta, kuten suomessa adessiivilla. Esimerkiksi Laurae servus novus est , ’Lauralla on uusi orja’. Dativus possessoris kay myos ilmaisemaan omistusta, vaikka sita ei suomessa ilmaistaisikaan adessiivilla vaan possessiivisuffiksilla . Esimerkiksi ”Mihi nomen est Quintus” tarkoittaa ’nimeni on Quintus’ eli ’minulle nimi on Quintus’, jos datiivi kaannetaan suoraan suomen allatiivilla.

Dativus finalis eli ns. finaalinen datiivi ilmaisee tarkoitusta, ja se liittyy tavallisesti esse -verbiin (olla). Esimerkiksi saluti esse , ’olla terveydeksi’.

Dativus commodi ilmaisee jonkun hyotya, esimerkiksi non scholae sed vitae discimus , ’emme opiskele koulua vaan elamaa varten’.

Venajan kielen datiivi on yksi kuudesta sijamuodosta ja niista kenties vahamerkityksisin. Useimmiten se vastaa kysymykseen mille tai kenelle. Datiivia kaytetaan myos ian ilmauksissa, esimerkiksi: Мне 36 лет. (Olen 36 vuotta.) Prepositioiden к (k) ja по (po) jalkeen seka joidenkin antamista tai lahjoittamista kuvaavien verbien jalkeen on kaytettava datiivimuotoa.