Daniellin pari on galvaaninen kenno , jonka elektrodeista toinen on sinkkia ja toinen kuparia . Sinkkielektrodi on sinkkisulfaatin (ZnSO ₄ ) ja kuparielektrodi kuparisulfaatin (CuSO ₄ ) vesiliuoksessa. Vahemman jalona sinkkielektrodi hapettuu eli luovuttaa elektroneja ? se on siis negatiivinen elektrodi eli anodi . Vastaavasti kuparielektrodi pelkistyy eli on katodi . Daniellin pari voidaan kuvata kennokaaviolla:

- Zn(s) | ZnSO ₄ (aq) || CuSO ₄ (aq) | Cu(s) +

Katodireaktio:

Cu ²⁺ (aq) + 2e ^- → Cu(s)

Anodireaktio:

Zn(s) → Zn ²⁺ (aq) + 2e ^-

Kennoreaktio:

Zn(s) + Cu ²⁺ (aq) → Zn ²⁺ (aq) + Cu(s)

Daniellin parin teoreettinen jannite on 1,1 V.

John Frederic Daniell kehitti Daniellin parin 1820-luvulla . Se sailytti varauksen pidempaan kuin Alessandro Voltan Voltan patsas. Daniellin parin alkuperainen rakenne muodostui kahdesta sisakkaisesta astiasta, joista sisempi oli puolilapaiseva. Puolilapaisevassa astiassa oli kuparitikku ja kuparisulfaattiliuosta. Ulompi astia ja oli sinkkia ja se sisalsi puolilapaisevan astian lisaksi sinkkisulfaattiliuosta. 1871 ranskalainen Callaud kehitti uuden rakenteen Daniellin parille. Se syrjaytti pian vanhan rakenteen. Callaudin kennossa sinkki- ja kuparisulfaatin vesiliuokset olivat yhdessa astiassa paallekkain kahtena faasina . Sinkkisulfaattiliuos oli vahemman tiheana kuparisulfaattiliuoksen paalla. Elektrodit olivat upotettuina omiin sulfaatteihinsa ? kuparielektrodi pohjalla. Daniellin parin faasit sekoittuivat herkasti esimerkiksi ravistuksesta ? siksi sita kaytettiin lahinna paikallaan olevissa laitteissa, kuten lennattimissa , puhelimissa ja ovikelloissa.

• Lehtiniemi, Turpeenoja, Vaskuri:  Mooli 3, Epaorgaanisen kemian perusteet , s. 42. Otava, 2002. ISBN 951-1-18007-X .
• History of battery invention and development AllAboutBatteries.com . Arkistoitu 25.10.2007. Viitattu 20. lokakuuta 2007. (englanniksi)