Curtis Emerson LeMay ( 15. marraskuuta 1906 Columbus , Ohio ? 1. lokakuuta 1990 Kalifornia ) oli Yhdysvaltojen ilmavoimien kenraali . Han toimi ilmavoimien esikuntapaallikkona 1957?1961 ja komentajana 1961?1965. LeMay oli myos riippumattoman George Wallacen varapresidenttiehdokas vuoden 1968 presidentinvaaleissa .

LeMay liittyi vuonna 1928 Yhdysvaltain maavoimien ilmavoimiin. Han valmistui upseeriksi vuonna 1929. LeMay palveli toisessa maailmansodassa pommitusilmavoimissa ja komensi muun muassa Japanin vastaisia ilmapommituksia . LeMay kaski aloittaa laajamittaisen palopommien kayton Japanin suurimpia kaupunkeja vastaan, siirsi pommituslennot yoaikaan ja laski lentokorkeutta. Paivalla korkealta suoritetut pommitukset olivat osoittautuneet tehottomiksi. Kaupunkien laaja terroripommittaminen ja palopommien kaytto lisasi merkittavasti Japanin karsimia tuhoja. Esimerkiksi Tokion pommituksissa maaliskuussa 1945 sai surmansa 100 000?200 000 ihmista. ^[1] LeMay yleni sodan aikana everstiluutnantista kenraalimajuriksi. ^[2] ”Vain yhdessa yossa poltimme kuoliaaksi 100 000 siviilia ? naisia, lapsia ja miehia Tokiossa”, Robert McNamara muisteli jalkeenpain. Curtis LeMay sanoi kerran hanelle: ”Jos olisimme havinneet sodan, olisimme kaikki joutuneet syytteeseen sotarikoksista.” ^[3]

Mao Tse Tung oli eras, joka teki Keisarillisen Japanin sotavoimia vastaan yhteistyota, muun muassa saatietoja luovuttamalla USAF:n kayttoon ja joka kutsui LeMay:ta nimella Culltse Lee May . ^[4]

Sodan jalkeen LeMay komensi Yhdysvaltojen ilmavoimien Eurooppaan sijoitettuja joukkoja. Vuosina 1948?1957 han toimi Yhdysvaltain ilmavoimien strategisen johtoportaan komentajana ( engl. Strategic Air Command ). Han kehitti kylman sodan alkuaikoina strategisista ilmavoimista merkittavan toimijan. LeMay painotti lentoyksikoiden valmiutta, johtamisjarjestelman hyvaa toimintaa ja henkiloston kouluttamista. Han oli henkilokohtaisesti valmis suorittamaan strategisen ensi-iskun ydinaseilla Neuvostoliittoa vastaan. Vuonna 1951 hanet ylennettiin taydeksi neljan tahden kenraaliksi. Strategisten ilmavoimien johtoporras vastasi massiivisen vastaiskun ydinaseopin aikana (vuosina 1954?1962) ydinasepelotteen yllapitamisesta. Sen vastuulla oli mahdollisen ydinsodan voittaminen. Pommikoneiden merkitys alkoi kuitenkin vaheta 1950-luvun lopulla, kun kayttoon otettiin ballistiset ydinkarkiohjukset . Vuonna 1957 LeMaysta tehtiin Yhdysvaltain ilmavoimien esikuntapaallikko ja vuonna 1961 han yleni ilmavoimien komentajaksi. Hanen aikanaan ilmavoimissa painotettiin strategista ilmasodankayntia ja taktisia ilmavoimia , muun muassa havittajien ja tulitukikoneiden kayttoa LeMay vaheksyi. Vietnamin sodan aikana taktiset ilmavoimat kuitenkin osoittautuvat tarkeiksi. Vuonna 1965 LeMay siirtyi elakkeelle. ^[2]

LeMay ajautui usein erimielisyyksiin sotilaallisten ja poliittisten esimiestensa kanssa. ^[2] Han onnistui myos riitelemaan eversti Paul Tibbetsin seka majuri Thomas W. Ferebeen kanssa. Kaytetty lahdeviiteteos vaittaa, epasuorasti tosin LeMayn yrittaneen hajottaa 509. raskas erityispommitusrykmentti . ^[5] LeMayn ansaitsemia lempinimia olivat Bombs Away-LeMay seka Old Iron Pants tai Old Iron Ass .

LeMayn hellittamattoman vastarinnan presidentti Lyndon B. Johnsonin hallinnon Vietnamin-politiikkaa kohtaan ^[6] otaksutaan vaikuttaneen hanen elakkeelle siirtymiseensa vuonna 1965.

• Malkki, Marjomaa, Raitasalo, Karasjarvi, Sipila:  Sodan historia , s. 194?195. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21885-2 .
• Gordon Thomas & Max Morgan Witts:  Enola Gay ? pommikone Hiroshiman ylla . WSOY, 1981. ISBN 951-0-10695-X . (s. 103?106, 127?130, 206?207, 237 & 242?243)

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Ranska BnF data Saksa Israel Yhdysvallat Japani Alankomaat Puola Tieteilijat CiNii Henkilot Deutsche Biographie Muut NARA SNAC 2 IdRef