Cristina Fernandez de Kirchner

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Cristina Fernandez de Kirchner
Cristina Fernández de Kirchner vuonna 2010.
Cristina Fernandez de Kirchner vuonna 2010.
Argentiinan varapresidentti
10. joulukuuta 2019 ? 10. joulukuuta 2023
Presidentti Alberto Fernandez
Edeltaja Gabriela Michetti
Seuraaja Victoria Villarruel
Argentiinan presidentti
10. joulukuuta 2007 ? 10. joulukuuta 2015
Varapresidentti Julio Cobos
Amado Boudou
Edeltaja Nestor Kirchner
Seuraaja Mauricio Macri
Henkilotiedot
Syntynyt 19. helmikuuta 1953 (ika 71)
La Plata , Argentiina
Puoliso Nestor Kirchner (1975?2010)
Tiedot
Puolue Frente para la Victoria
Partido Justicialista
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.cfkargentina.com

Cristina Elisabet Fernandez de Kirchner (s. 19. helmikuuta 1953 La Plata , Buenos Airesin maakunta , Argentiina ) on argentiinalainen poliitikko ja Argentiinan nykyinen varapresidentti 10. joulukuuta 2019 lahtien. Han toimi Argentiinan presidenttina 10. joulukuuta 2007 ? 10. joulukuuta 2015 ja oli maan toinen naispresidentti. Cristina Fernandez valittiin 28. lokakuuta 2007 presidentiksi seuraamaan presidenttina miestaan Nestor Kirchneria .

Fernandez opiskeli lakia Universidad Nacional de La Platassa, jossa han tapasi tulevan miehensa. He menivat naimisiin maaliskuussa 1975. Cristina Fernandez aloitti poliittisen uransa Partido Justicialistan Tendencia Revolucionaria -ryhmassa 1970-luvulla. Hanet valittiin Patagonian Santa Cruzin maakunnan parlamenttiin 1989 ja uudelleen 1993. Vuonna 1995 hanet valittiin senaattiin Santa Cruzista ja 1997 edustajainhuoneeseen. Vuonna 2001 hanet valittiin uudelleen senaattiin. Lokakuun 2007 presidentinvaaleissa han tuli valituksi virkaan.

Fernandez oli miehensa tukena vuoden 2003 presidentinvaalikampanjassa. Vuoden 2005 vaaleissa han siirtyi Buenos Airesiin, josta hanet valittiin senaattiin Frente para la Victorian listalta. Vaalissa han voitti entisen presidentti Eduardo Duhalden vaimon Hilda Gonzalezin.

Lokakuussa 2011 Fernandez voitti presidentinvaalit suoraan ensimmaisella kierroksella saatuaan n. 54 % aanista ja jatkoi toiselle kaudelle. [1] Samalla presidentin tukijat saivat jalleen vuonna 2009 menettamansa enemmiston edustajainhuoneessa. [2]

Joulukuussa 2011 Fernandezin kerrottiin sairastavan kilpirauhasen syopaa. [3] Kilpirauhasen poiston jalkeen kuitenkin ilmeni, ettei se sisaltanyt syopasoluja. [4]

Presidenttikausi

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuoden 2007 presidentinvaaleissa Fernandez de Kirchner sai 44,92 % aanista, ja hanet valittiin siten suoraan jo ensimmaisella kierroksella. Hanen toiseksi jaanyt vastustajansa Elisa Carrio sai 22,95 % aanista. [5]

Yhdysvaltain liittovaltion poliisi FBI syytti Venezuelan presidenttia Hugo Chavezia Fernandezin vaalikampanjan tukemisesta. Buenos Airesin lentokentalla pidatettiin 4. elokuuta 2007 Caracasista saapunut venezuelalais-yhdysvaltalainen liikemies Guido Alejandro Antonini Wilson, jolla oli mukanaan salkku, jossa oli 795 000 Yhdysvaltain dollaria . Cristina Fernandezin mukaan kyseessa on Yhdysvaltain jarjestama mustamaalausyritys. [6]

Edeltajiensa tavoin Cristina Fernandez piti Malvinassaaria ( Falklandinsaaret ) laillisesti Argentiinalle kuuluvana ja Britannian miehittamana. [7]

Kirchnerien omaisuus on herattanyt kritiikkia Argentiinassa. Konservatiivisen La Nacion -lehden mukaan avioparin omaisuus kasvoi vuonna 2009 viidenneksella, 14 miljoonaan Yhdysvaltain dollariin. [8]

Keskeinen lehdiston kritiikin aihe on ollut Kirchnerin hallituksen tavoite ottaa haltuunsa maan suurin sanomalehtipaperia tuottava yritys Papel Prensa, josta maan suurimmat mediayhtiot Grupo Clarin ja La Nacion omistivat 71 % ja valtio 27 %. Niinpa maan tarkeimmat mediat ovat syyttaneet Kirchneria lehdistonvapauden rajoittamisesta ja diktatuurista. [2] Hallituksen mukaan lehtiyhtiot saivat paperintuotannon haltuunsa kyseenalaisin keinoin sotilasdiktatuurin aikana ja hyotyivat monopoliasemasta muiden lehtien kustannuksella. [9] [10]

Kirchner on astunut Grupo Clarinin varpaille myos ostamalla Argentiinan 1. divisioonan jalkapallo-ottelut naytettavaksi ilmaiseksi julkisella TV-kanavalla. [11]

Talouspolitiikka

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tohtori Moises Naimin ja professori Tyler Cowenin mukaan Argentiina karsii hitaasta kasvusta , rapistuvasta infrastruktuurista , korkeasta inflaatiosta , paisuvista tukiaisista , hintasaantelysta , paaomapaosta ja ulkomaisille sijoittajille lannistavasta ilmapiirista. [12] [13] Inflaatio oli 25 % eli maailman suurimpia vuonna 2012. [14]

Maaliskuussa 2008 Fernandez de Kirchnerin hallitus paatti ottaa kayttoon vientitullit maataloustuotteiden viennille, erityisesti soijalle ruoan hinnan alentamiseksi maassa. Tama johti pitkaan maataloustuottajien lakkoon, teiden tukkimisiin ja vakivaltaisiksikin kayneisiin mielenosoituksiin. Senaatti esti tullien kayttoonoton varapresidentti Julio Cobosin johdolla niita vastaan 17. heinakuuta 2008. [15]

Argentiinan talouslukuihin ei juuri ole luotettu sen jalkeen kun Nestor Kirchner vaihtoi maan tilastokeskuksen INDECin johdon vuoden 2007 alussa. Ulkopuoliset uskoivat maan inflaation kohonneen jopa 25 prosenttiin vuodessa, kun virallinen lukema oli 9,1 %. Esitettiin epailyja, etta tilastokeskus pienensi keinotekoisesti lukuja hallituksen maarayksesta alentaakseen hintaindeksiin sidottujen valtion obligaatioiden koron maan taloudella aiheuttamaa taakkaa. [16]

Syyskuussa 2008 de Kirchner ilmoitti Argentiinan maksavan koko 6,7 miljardin dollarin aiemmin laiminlyodyn velkansa Pariisin klubille parantaakseen sijoittajien luottamusta maahan. [17]

Syksyn 2008 finanssikriisin myota Argentiinan 1990-luvulla Chilen mallin mukaan yksityistetty elakerahasto AFJP ajautui vaikeuksiin ja menetti viidenneksen arvostaan, minka vuoksi silla oli vaikeuksia maksaa elakkeita. Fernandez teki Argentiinan kongressille lakiesityksen sen kansallistamisesta. [18]

Kevaalla 2010 Fernandez taisteli keskuspankin kanssa annettuaan maarayksen maksaa 6,569 miljardin dollarin arvosta valtion korkeakorkoisia velkakirjoja keskuspankin varoilla. 7. tammikuuta 2010 han erotti Argentiinan keskuspankin johtajan Martin Redradon, joka kieltaytyi toteuttamasta maaraysta. Redradon kieltaytyminen johti perustuslailliseen kriisiin oikeuden selvitellessa asiaa. [19] [20]

Yritysten kansallistamiset

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

2000-luvulla Argentiina kansallisti yrityksia ja nosti niiden johtoon ay-vakea, ja nyt ne tekevat valtavia tappioita valtion tukemina. [12] [14] Vuonna 2011 Argentiina kaytti niihin 18 miljardia Argentiinan pesoa (4,1 miljardia dollaria), 80 % enemman rahaa kuin lasten sosiaaliohjelmaan. [12] [14]

Moises Naimin mukaan Argentiinan presidentti Cristina Fernandez de Kirchnerin hallinnon paatos kansallistaa YPF-oljy-yhtio ei ollut strateginen vaan populismia , tuttavien suosimista ja oligarkkien valista kilpailua. [12]

Vuonna 2009 de Kirchner kansallisti maan suurimman lentoyhtion ja otti valtiolle 6,5 miljardia dollaria yksityisia elakerahoja maksaakseen ulkomaanvelkaa. Tallaisen toiminnan vuoksi ulkomaiset oljy-yhtiot eivat uskalla investoida maahan tai edes etsia sielta oljya siten kuin esimerkiksi Brasiliasta. [21]

Muu politiikka

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

De Kirchner nimitti uudeksi asevoimien paaesikunnan paallikoksi divisioonankenraali Luis Alberto Pozzin, kun hanen edeltajansa Roberto Bendini erosi, kun hanta alettiin tutkia 500 000 peson kavalluksesta. [22] Vatikaani sen sijaan hylki entisen oikeusministeri Alberto Iribarnen nimitysta lahettilaaksi, koska han on eronnut. Hallitus ei suostunut asettamaan muuta ehdokasta, mutta Iribarne vetaytyi halutessaan pitaa maan valit Pyhaan istuimeen . [23] [24] Uudeksi paaministeriksi tuli heinakuussa 2008 Sergio Massa Alberto Fernandezin tilalle.

Hallitseva Frente para la Victoria menetti enemmistonsa Argentiinan alahuoneessa ja senaatissa kesan 2009 vaaleissa.

Ulkopoliitiikka

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Maaliskuussa 2010 Fernandez vieraili Perussa ensimmaisena Argentiinan johtajana sitten vuoden 1994, jolloin maiden suhteet katkesivat Cenepan sodan vuoksi. [25] Venajan presidentti Dmitri Medvedev vieraili Argentiinassa huhtikuussa 2010, mika oli ensimmainen Venajan valtionpaamiehen vierailu maassa. [26] [27]

Syyttaja Alberto Nismanin kuolema

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tuhannet Argentiinalaiset osoittivat mieltaan 19. tammikuuta 2015 kaduilla syyttaen Christina Kirchneria vastustajansa Alberto Nismanin epailyttavasta kuolemasta. Syyttaja Nisman loytyi kuolleena asunnostaan Buenos Airesista 18. tammikuuta 2015. Tiedotusten mukaan Nisman teki itsemurhan ampumalla aseella ohimoon. Tutkijat eivat kuitenkaan loytaneet ruudinjaamia Nismanin kasista eivatka itsemurhaviestia. Tapaus heratti epailyksia, silla Nismanin oli tarkoitus todistaa Kirchneria vastaan 19. tammikuuta 2015 Argentiinan parlamentissa. Nisman sanoi vain muutama paiva ennen kuolemaansa, etta han saattaa menettaa henkensa vaitteidensa takia.

Nisman oli vaittanyt, etta Kirchner olisi peitellyt iranilaisten osuutta vuonna 1994 tapahtuneessa Buenos Airesin juutalaiskeskuksen AMIA:n pommi-iskussa , jossa kuoli 85 ihmista. Nisman myos vaitti Kirchnerin neuvotelleen salaa Iranin edustajien kanssa sopimuksen, jolla heidan epailty osuutensa pommi-iskusta sivuutettaisiin. Syyna tahan vaitetaan olleen Kirchnerin halu paasta myymaan viljaa Iranille oljya vastaan. Iskun syyllisia ei ole selvitetty oikeudessa. Iran kiistaa myos osuutensa iskuun. Nisman syytti pommi-iskuun liittyvasta vehkeilysta lisaksi ulkoministeri Hector Timermania ja Argentiinan entista presidenttia Carlos Menemia . Kirchner puolustautui Facebookissa, jossa han pyysi, etteivat argentiinalaiset uskoisi valheisiin vaan odottaisivat perinpohjaisen tutkinnan tuloksia. [28]

Joulukuussa 2017 tuomari Julian Ercolini totesi tuomiossaan koskien Nismanin kuolemaa ettei kyseessa ollut itsemurha vaan murha. Myos Kirchneria vastaan nostettiin syytteet maanpetoksesta koskien Nismanin kuolemaa ja AMIA:n iskun tutkimusta. Lisaksi Kirchner sai syytteet korruptiosta ja rahanpesusta [29] Oikeus paatti elokuussa 2021, etta Iranin kanssa tehdyn sopimuksen allekirjoittamisessa ei tapahtunut rikosta. [30]

Maaliskuussa 2018 Kirchneria, entinen ulkoministeri Hector Timermania ja kymmenta muuta entisen hallinnon edustajaa vastaan nostettiin syyte vallan vaarinkaytosta ja oikeuskasittelyn estamisesta koskien AMIA:n pommi-iskun tutkinnan keskeyttamista jossa libanonilaista terroristiarjestoa Hizbollahia epailtiin iskun tekijaksi. [31] Istuvana senaattorina hanella oli kuitenkin koskemattomuus syytteesta. [32]

Vallanvaihdos

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirchner valitsi seuraajasuosikikseen Daniel Sciolin, mutta tama havisi syksyn 2015 presidentinvaalit PRO-puolueen Mauricio Macrille . Kirchner kieltaytyi osallistumasta vallanvaihtoseremoniaan. [33]

Joulukuussa 2019 Cristina Fernandez de Kirchner aloitti Argentiinan uutena varapresidenttina uuden presidentin Alberto Fernandezin (ei sukua) astuessa virkaansa. [34]

Lahteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  1. ↑ Cristina Kirchner re-elected as Argentina's president in landslide the Guardian . 24.10.2011. Viitattu 11.10.2022. (englanniksi)
  2. ↑ a b El gobierno de Cristina, mitad democracia, mitad dictadura Clarin . 2011. Viitattu 23.1.2017. (espanjaksi)
  3. ↑ El cancer de la presidenta Fernandez no afecta a la gobernabilidad del pais El Pais . Viitattu 23.1.2017.
  4. ↑ Fernandez does not have cancer 7.1.2012. France 24. Viitattu 27.1.2012. (englanniksi)
  5. ↑ Elecciones 2007 resultados2007.gov.ar. Viitattu 01.11.2007.
  6. ↑ Cristina denuncia una trama de EEUU contra Chavez Publico.es. Viitattu 14.12.2007.
  7. ↑ Argentina reivindica reclamo por la soberania de las islas Malvinas TeleSur. Arkistoitu 1.5.2008. Viitattu 10.8.2008. (espanjaksi)
  8. ↑ La fortuna Kirchner,de nuevo bajo la lupa El Pais . 2010. Viitattu 23.1.2017.
  9. ↑ Semana de la Resistencia Verde contra los negociados inmobiliarios de Larreta infonews.com . Viitattu 11.10.2022.
  10. ↑ Cristina Kirchner ataco a Papel Prensa y acudira a la Justicia para que investigue la operacion de compra LA NACION . 25.8.2010. Viitattu 11.10.2022. (espanjaksi)
  11. ↑ Argentine govt to pay millions for soccer TV rights Reuters . 19.8.2009. Viitattu 11.10.2022. (englanniksi)
  12. ↑ a b c d Financial Times www.ft.com . Viitattu 11.10.2022.
  13. ↑ Two tweets from Dani Rodrik Marginal REVOLUTION . 19.4.2012. Viitattu 11.10.2022. (englanniksi)
  14. ↑ a b c Argentina Analysts Warn of Economic Risks With YPF Takeover MNI . 17.4.2012. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 12.10.2022. (englanniksi)
  15. ↑ In blow to President Kirchner, Argentine senate rejects export tax the Guardian . 17.7.2008. Viitattu 11.10.2022. (englanniksi)
  16. ↑ Alberto Fernandez admitio que hay 'dudas' sobre los datos del INDEC y dijo que necesita 'esclarecimiento definitivo' Clarin . 24.9.2008. Viitattu 11.10.2022. (espanjaksi)
  17. ↑ Jamaica Gleaner News - Argentina pays up - Wednesday | September 3, 2008 web.archive.org . 21.1.2011. Arkistoitu 21.1.2011. Viitattu 11.10.2022.
  18. ↑ Fernandez: "Vuelve el Estado" news.bbc.co.uk . 21.10.2008. Viitattu 11.10.2022. (englanniksi)
  19. ↑ Ignorando a Redrado, los directores oficialistas del Banco aprobaron el uso de reservas para pagar la deuda Clarin . 7.1.2010. Viitattu 11.10.2022. (espanjaksi)
  20. ↑ Crisis institucional: Cristina echo al presidente del Central por decreto y Redrado planteara la nulidad ante la Justicia Clarin . 7.1.2010. Viitattu 11.10.2022. (espanjaksi)
  21. ↑ Dispute Shows Argentina’s Lack of Oil Exploration The New York Times . 25.2.2010. Viitattu 11.10.2022. (englanniksi)
  22. ↑ Pozzi reemplaza a Bendini en la Jefatura del Ejercito lanacion.com.ar . 16.9.2008. Arkistoitu 2008. Viitattu 12.10.2022. (espanjaksi)
  23. ↑ El Vaticano frena la designacion de Iribarne como embajador Clarin . 29.1.2008. Viitattu 11.10.2022. (espanjaksi)
  24. ↑ Iribarne renunciaria a su postulacion como el embajador ante el Vaticano Clarin . 24.2.2008. Viitattu 11.10.2022. (espanjaksi)
  25. ↑ Argentina hace las paces con Peru El Pais . 22.3.2010. Viitattu 11.10.2022. (espanjaksi)
  26. ↑ Russian president arrives in Argentina for official visit Sputnik International . 14.4.2010. Viitattu 11.10.2022. (englanniksi)
  27. ↑ Medvedev's visit to Argentina: more than 10 agreements signed Sputnik International . 15.4.2010. Viitattu 11.10.2022. (englanniksi)
  28. ↑ Tommi Hannula, Syyttajan kuolema sai argentiinalaiset kaduille, Alberto Nismanin piti syyttaa Cristina Kirchneria vastaan, Helsingin Sanomat 21.1.2015, s. A21.
  29. ↑ Syytti ex-presidenttia terrori-iskun peittelysta ? syyttajan kuolema paljastui murhaksi Verkkouutiset. Viitattu 28.12.2017.
  30. ↑ Sobreseyeron a Cristina Kirchner por la firma del Pacto con Iran: los jueces entendieron que no hubo delito LA NACION . 8.10.2021. Viitattu 11.10.2022. (espanjaksi)
  31. ↑ Entinen presidentti Cristina Kirchner joutuu oikeuteen Iranin osuuden peittelysta Argentiinan historian pahimmassa terrori-iskussa ? syyttajan murha hidasti tapauksen kasittelya  (Kayttajatunnuksella) HS Uutiset Ulkomaat . HS Uutiset. Viitattu 6.3.2018.
  32. ↑ Argentine ex-president Cristina Fernandez de Kirchner charged with treason Washington Post . 7.12.2017. Viitattu 11.10.2022. (englanniksi)
  33. ↑ Cristina Kirchner refuses to attend Mauricio Macri's inauguration The Telegraph . Viitattu 23.1.2017.
  34. ↑ Alberto Fernandez Sworn In As Argentina's New President Latino USA . 11.12.2019. Viitattu 31.12.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Cristina Fernandez de Kirchner .
Argentiinan vaakuna Edeltaja:
Nestor Kirchner 		Argentiinan presidentti
2007?2015 		Seuraaja:
Mauricio Macri
Kansainvaliset
Kansalliset
Taiteenala
Muut
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Cristina_Fernandez_de_Kirchner&oldid=22386848 ”