Lavoisier ja Berthollet, kuuluisat kemistit,
Liebig's Extract of Meat Companyn
kerailykortti vuodelta 1929
Claude Louis Berthollet'n patsas Annecyssa Ranskassa
Claude Louis Berthollet
(
9. joulukuuta
1748
Talloires
,
Savoiji
?
6. marraskuuta
1822
,
Arcueil
,
Ranska
) oli
savoijilais
-ranskalainen
kemisti
, josta vuonna 1804 tuli
Ranskan senaatin
varapredidentti.
[1]
Hanet vaikutti osaltaan sen kasityksen muotoutumiseen, etta kaanteiset reaktiot johtavat
kemiallisen tasapainon
teorian kehittamiseen. Lisaksi hanet tunnetaan osallisuudestaan nykyisen
kemiallisen nimiston
laatimiseen. Berthollet oli myos ensimmainen, joka osoitti
kloorikaasun
valkaisukyvyn ja keksi
valkaisuaineena
kaytetyn
natriumhypokloriitin
.
Claude Louis Berthollet syntyi vuonna 1749
Talloiresissa
lahella
Annecya
, joka tuolloin kuului
Savoijin
herttuakuntaan. Han aloitti opintonsa
Chamberyssa
ja jatkoi niita
Torinossa
, jossa han suoritti tutkinnon
laaketieteessa
. Berthollet'n suuret saavutukset kemian alalla johtivat lyhyen ajan kuluessa siihen, etta hanet vuonna 1780 nimitettiin
Ranskan tiedeakatemian
jaseneksi.
[2]
Berthollet laati yhdessa
Antoine Lavoisier
'n ja eraiden kemistien kanssa systemaattisen kemiallisen nimiston, johon nykyinen
kemiallisten yhdisteiden nimeamiskaytanto
pohjautuu.
Berthollet kehitti Ranskan
salpietari
-,
teras
- ja
varjaamoteollisuutta
.
[3]
Variaineiden
ohella han tutki myos
valkaisuaineita
, ja vuonna 1785 han ensimmaisena pani alulle
kloorikaasun
kaupallisen kayton valkaisuaineena. Pariisin Quai Javelin varrella olleessa laboratorioissaan han valmisti vuonna 1789 ensimmaista nykyisin kaytossa olevien kaltaista valkaisunestetta johtamalla kloorikaasua
natriumkarbonaattiliuokseen
. Tuloksena saatu neste, joka tunnettiin nimella
Eau de Javel
("Javelin vesi"), oli
natriumhypokloriitin
laimeaa liuosta. Berthollet keksi myos
kaliumkloraatin
[3]
(KClO
3
) joka sekin on vahvasti
hapettava
klooriyhdiste ja jota voidaan kayttaa myos valkaisuaineena. Se tunnetaankin myos nimella
Berthollet'n suola
.
Berthollet keksi myos
rajahdyselohopean
.
[3]
Vuonna 1785 han osoitti ensimmaisena, etta
ammoniakki
on
typen
ja
vedyn
yhdiste.
Berthollet oli yksi ensimmaisista kemisteista, joka tunnisti
kaanteisreaktioiden
tyypilliset ominaisuudet ja selvitti siihen liittyen
kemiallisen tasapainon
luonteen.
Berthollet joutui pitkaaikaiseen kiistaan toisen ranskalaisen kemistin,
Joseph Proustin
kanssa
maarattyjen painosuhteiden lain
patevyydesta. Proust vaitti, etta kemialliset
yhdisteet
sisaltavat valmistusmenetelmastaan riippumatta niissa olevia
alkuaineita
aina samassa suhteessa, kun taas Berthollet'n mukaan tama suhde voi vaihdella riippuen siita, kuinka paljon reaktioon osallistuvia aineita alkujaan on. Vaikka Proust todisti teoriansa tarkoilla mittauksilla, se ei heti tullut yleisesti hyvaksytyksi, mika osittain johtui Berthollet'n auktoriteetista. Laki tuli lopullisesti hyvaksytyksi, kun
Berzelius
vahvisti sen vuonna 1811. Myohemmin kuitenkin osoittautui, etta myos Berthollet oli osittain oikeassa, silla on olemassa myos ryhma yhdisteita, jotka eivat noudata maarattyjen painosuhteiden lakia. Berthollet'n kunniaksi tallaisia
ei-stoikiometrisia yhdisteita
sanotaan myos
berthollideiksi
.
Berthollet oli yksi
Napoleonin
mukana
Egyptiin
matkustaneista tiedemiehista, ja han oli
Institut d'Egypten
fysikaalisen ja luonnonhistoriallisen osaston jasen.
Vuonna 1789 Berthollet valittiin Lontoon
Royal Societyn
jaseneksi.
[4]
Vuonna 1801 hanet valittiin
Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian
jaseneksi, vuonna 1820
Royal Society of Edinburghin
jaseneksi.
[5]
ja vuonna 1822
American Academy of Arts and Sciencesin
ulkomaiseksi kunniajaseneksi.
[6]
Berthollet'ta syytettiin
ateismista
.
Napoleon
totesi asiasta: "Mista johtui, etta
Laplace
oli ateisti. Instituutin jasenista eivat myoskaan
Monge
, Berthollet ja
Lagrange
eivat uskoneet Jumalaan. Mutta he eivat mielellaan puhuneet asiasta."
[7]
Berthollet kuoli
Arcueilissa
, Ranskassa vuonna 1822.
Vuonna 1788 Berthollet meni naimisiin Marguerite Baurin kanssa.
[5]
- ↑
R. Po-chia Hsia, Lynn Hunt, Thomas R. Martin, Barbara H. Rosenwein, Bonnie G. Smith:
The Making of the West, Peoples and Culture, A Concise History, Volume II: Since 1340, 2. painos
, s. 685. New York: Bedford/St. Martin's, 2007.
- ↑
Claud Louis Berthollet
NNBD. Viitattu 15.7.2015.
- ↑
a
b
c
”Berthollet”,
Otavan iso Fokus, 1. osa (A?El)
, s. 367. Otava, 1973. 951-1-00273-2.
- ↑
Library and Archive Catalogue
Royal Society.
Arkistoitu
21.11.2011. Viitattu 15.7.2015.
- ↑
a
b
Former Fellows of The Royal Society of Edinburgh 1783?2002
Royal Society of Edinburgh.
Arkistoitu
19.9.2015. Viitattu 15.7.2015.
- ↑
Book of Members, 1780?2010: Chapter B
American Academy of Arts and Sciences. Viitattu 15.7.2015.
- ↑
Gaspard Gourgaud:
Talks of Napoleon at St. Helena with General Baron Gourgaud
, s. 274. {{{Julkaisija}}}, 1904.
- Dictionary of Scientific Biograpy 2
, s. 73?82. Charles Scribner's Sons, Vuosi = 1970?1980.
ISBN 978-0-684-10114-9
.
- Singulare Punkte chemischer Diagramme. (Dem Andenken CLAUDE-LOUIS BERTHOLLET, 1748-1822.
Zeitschrift fur anorganische und allgemeine Chemie
, 1925, 146. vsk, nro 1, s. 69?102.
doi
:
10.1002/zaac.19251460105
.
- Between science and craft: The case of berthollet and dyeing.
Zeitschrift fur anorganische und allgemeine Chemie
, 1990, 47. vsk, nro 3.
doi
:
10.1080/00033799000200211
.
- Scientific Aspects of the French Egyptian Expedition 1798?1801.
Proceedings of the American Philosophical Society
, 1989, 133. vsk, nro 4, s. 447?474.
- Berthollet's Essai de statique chimique and Acidity.
Isis
, 1976, 67. vsk, nro 2, s. 229?238.
doi
:
10.1086/351586
.
- Hypochlorite bleaches in the textile industry : a history.
School science review
, 2000, 82. vsk, nro 299, s. 65?71.
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Tieteilijat
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
| | Muut
| |
|---|
|
Kaannos suomeksi
Tama artikkeli tai sen osa on kaannetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperainen artikkeli:
en:Claude Louis Berthollet