Christiaan Huygens jr.
FRS
(
latinalaistettu
muoto
Christianus Hugenius
;
14. huhtikuuta
1629
Haag
–
8. heinakuuta
1695
Haag)
[1]
oli hollantilainen
matemaatikko
,
fyysikko
,
tahtitieteilija
ja
keksija
. Han syntyi vaikutusvaltaiseen hollantilaisperheeseen Haagissa,
Hollannissa
.
[2]
Huygens tunnetaan parhaiten tyostaan
fysiikan
ja eritoten
optiikan
parissa, jossa hanet tunnetaan muun muassa
Huygensin periaatteen
keksijana. Fysiikan lisaksi han oli vaikutusvaltainen politiikassa ja hanella oli perhetaustastaan johtuen hyvat suhteet hollantilaiseen ja
ranskalaiseen
ylimystoon.
Christiaan Huygensin perhe oli tunnettu ja arvostettu. Hanen isansa Constantijn Huygens Sr. toimi
Hollannin provinssien
kaskynhaltijan kirjanpitajana seka Hollannin valtionneuvoston kirjanpitajana suuren osan elamastaan. Constantijn Sr. oli akateemisesti oppinut, ja han saavutti mainetta myos runoilijana, muusikkona ja taiteiden tukijana. Christiaan saikin akateemisen kasvatuksen musiikin, kirjallisuuden ja tieteiden parissa. Han osoitti jo nuorena kiinnostusta
luonnontieteiden
teoriaa ja kaytannon sovelluksia kohtaan. Huygens vietti kuitenkin suhteellisen salattua ja hiljaista sosiaalista elamaa, ja parhaiten hanet tunnetaan fysiikan alalla tapahtuneesta tyostaan. Han asui Haagissa vuoteen 1666, jonka jalkeen han asui
Pariisissa
melkein koko loppuelamansa lukuun ottamatta kolmea pidempiaikaista vierailuaan
Lontoossa
. Han vuorovaikutti tunnettujen fyysikoiden ja matemaatikoiden kanssa ollessaan
Royal Societyn
ja Academie Royale des Sciencesin jasen. Heita olivat muun muassa
Sir Isaac Newton
ja
Gottfried Leibniz
.
[3]
[4]
Vuosien 1645 ja 1647 valisena aikana Huygens opiskeli
oikeustiedetta
ja
matematiikkaa
Leidenin yliopistossa
. 1647?1649 han opiskeli oikeustiedetta
Bredassa
vasta valmistuneessa Oranian oppilaitoksessa (Collegium Arausiacum), jossa hanen isansa toimi kuraattorina. Opintojensa jalkeen han ei jatkanut diplomaatin uralla, vaikka se oli odotettu ratkaisu hanen perhetaustansa ja opiskelujensa ansiosta. Isaltaan saaman rahoituksen turvin han kykeni omistautumaan luonnontieteen ja fysiikan tutkimiseen.
[3]
[5]
Huygensin esiintulo tapahtui vuonna 1651 hanen ensimmaisella teoksellaan
Theoremata de quadratura
, jossa kasiteltiin pinta-alan maarittamista. Han osoitti
Gregoire de Saint-Vincentin
tekemien kvadraattisten paatelmien olevan osittain virheellisia. 1654?1655 han paranteli
teleskooppeja
ja veljensa Constantijnin kanssa he suunnittelivat paremman tavan hioa ja kiillottaa
linsseja
. Tama luonnollisesti johti
taivaankappaleiden
tutkimiseen ja vuosina 1655?1656 han tekikin havaintoja valmistamallaan teleskoopilla. Han ratkaisi useita
tahtitieteen
ongelmia, kuten
Saturnuksen renkaiden
luonteen, ja han loysi ensimmaisena
Saturnuksen
kiertolaisen
Titanin
. Koska tahtitiede edellytti ajan tarkkaa mittaamista, paneutui han myos
horologiaan
eli ajan tutkimiseen. 1656 Han kehitti
heilurikellon
ja julkaisi 1658 ajan mittaamista kasittelevan teoksen
Horologium
(jota ei tule sekoittaa myohemmin ilmestyneeseen teokseen
Horologium Oscillatorium
).
[5]
[6]
Vieraillessaan Englannissa 1663 hanet hyvaksyttiin Royal Societyn jaseneksi ja han paasi vuorovaikuttamaan aikansa tunnetuimpien tiedemiesten kanssa. Naihin aikoihin Huygens oli saavuttanut mainetta ja Ranskan kuningas
Ludvig XIV
tarjosi hanelle elakkeen silla ehdolla, etta han siirtyisi
Pariisiin
asumaan. Huygens suostui tahan ja asettui asumaan Pariisiin kevaalla 1666. Samalla han hyvaksyi jasenyyden juuri perustettuun pariisilaiseen tiedeakatemiaan Academie Royale des Sciencesiin. Terveydentilansa takia han kuitenkin palasi muutamaan otteeseen kotipaikkaansa Haagiin. 1668 han lahetti Royal Societylle yhdessa
John Wallisin
ja
Christopher Wrenin
kanssa tehtyjen kokeiden tulokset, joissa todettiin
liikemaaran
sailyvan tormayksessa. Han oli kehittanyt jo 1652 kaavan liikemaaran sailymiselle
elastisissa tormayksissa
ja tama koe osoitti sen pitavan paikkansa.
[3]
[5]
[7]
Huygens julkaisi yhden tunnetuimmista teoksistaan
Horologium Oscillatorium
in Pariisissa 1673. Teos kasitteli heilurikelloja, raskaiden kappaleiden tippumista
tyhjiossa
seka
sykloidin
tautokronisuutta. Han johti ensimmaisena kaavan heilahdusajalle. Teoksessa han johti myos, etta
keskeisvoima
r-
sateisella ympyraradalla nopeudella
v
liikkuvaan kappaleeseen on verrannollinen nopeuden nelioon ja kaantaen verrannollinen sateeseen. Horologium Oscillatorium oli omistettu Ludvig XIV:lle ja tama vahvisti hanen asemaansa Pariisissa.
[3]
[8]
[9]
- , jossa
l
on heilurin pituus ja
g
on
putoamiskiihtyvyys
- , jossa
m
on kappaleen massa,
v
on kappaleen nopeus ja
r
on ympyraradan sade
Traite de la lumiere (1678) kasitteli
valon
ominaisuuksia ja teoriaa valon aaltoluonteesta tai tarkemmin ottaen valosta pulssina. Teoksessa kasiteltiin valon kulkua
aaltoliikkeena
valiaineessa ja
taittumista
aineiden rajapinnassa. Naita ilmioita han kuvasi aaltorintamaperiaatteella, joka nykyisin kantaa hanen nimeaan.
Huygensin periaatteella
voidaan kuvata aaltorintaman etenemista pistemaisten alkeisaaltolahteiden avulla. Teoria ei kuitenkaan aluksi saanut tunnustusta, mika johtui
Newtonin
kilpailevasta hiukkasmallista ja Newtonin vaikutusvallasta luonnontieteissa. Han ei myoskaan onnistunut kehittamaan riittavan vahvaa matemaattista mallia, joka perustelisi teorian aukottomasti.
[9]
[10]
[11]
Viimeisina elinvuosinaan han kaantyi jalleen matematiikan puoleen Leibnizin kanssa kaymansa kirjeenvaihdon innoittamana. Viimeiset viisi vuotta han sairasteli ja hanen terveydentilansa oli huono. 1694 Huygens sairastui erittain vakavasti ja kuoli kotonaan Haagissa 7. elokuuta 1695.
[6]
[7]
- ↑
Christiaan Huygens
- ↑
Boyer, Carl B. & Merzbach, Uta C.:
Tieteiden kuningatar ? Matematiikan historia, osat I?II
, s. 219?210, 528?534. Suomentanut Pietilainen, Kimmo. Helsinki: Art House, 1994.
ISBN 951-884-150-0
,
ISBN 951-884-158-6
.
- ↑
a
b
c
d
Huygens, Christiaan (1629?1695), Encyclopedia of World Biography. 2004.
Encyclopedia.com. Viitattu 28.2.2014.
(englanniksi)
- ↑
Bram Stoffele:
Christiaan Huygens ? A family affair
(Master’s Thesis) August 2006. Utrecht University.
Arkistoitu
12.8.2017. Viitattu 28.2.2014.
(englanniksi)
- ↑
a
b
c
O'Connor, J. J. & Robertson, E. F.:
Christiaan Huygens, Full Mac Tutor biograhpy
Helmikuu 1997. University of St Andrews, Scotland. Viitattu 28.2.2014.
(englanniksi)
- ↑
a
b
Huygens, Christiaan (Also Huyghens, Christian, Complete Dictionary of Scientific Biography. 2008.
Encyclopedia.com. Viitattu 28.2.2014.
(englanniksi)
- ↑
a
b
Christiaan Huygens
Encyclopædia Britannica
. Viitattu 28.2.2014.
(englanniksi)
- ↑
Mach, Ernst:
The Science of Mechanics
, s. 143, 172, 187. The Open Court Publishing CO., 1919.
(englanniksi)
- ↑
a
b
Rouse Ball, W. W.:
A Short Account of the History of Mathematics
. Dover Publications, INC., 1908.
(englanniksi)
- ↑
Morris H. Shamos:
Great Experiments in Physics: Firsthand Accounts from Galileo to Einstein
. Dover Publications, INC., 1987.
(englanniksi)
- ↑
Christiaan Huygens:
Traite de la lumiere
, s. kappale 1.. Pieter van der Aa, Leiden, Netherlands, 1960.
(ranskaksi)
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Tieteilijat
| |
---|
| Taiteenala
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|