Christiaan Huygens

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Christiaan Huygens
Henkilotiedot
Syntynyt 14. huhtikuuta 1629
Haag , Yhdistyneet provinssit
Kuollut 8. heinakuuta 1695
Haag, Yhdistyneet provinssit
Koulutus ja ura
Tutkinnot Leidenin yliopisto
College van Oranje
Vaitostyon ohjaaja Frans van Schooten jr. ja Jan Jansz de Jonge Stampioen  ( kaanna suomeksi )
Instituutti Ranskan tiedeakatemia
Oppilaat Denis Papin ja Gottfried Leibniz
Tutkimusalue Fysiikka
Matematiikka
Tunnetut tyot kaappikello
Huygensin periaate

Christiaan Huygens jr. FRS ( latinalaistettu muoto Christianus Hugenius ; 14. huhtikuuta 1629 Haag 8. heinakuuta 1695 Haag) [1] oli hollantilainen matemaatikko , fyysikko , tahtitieteilija ja keksija . Han syntyi vaikutusvaltaiseen hollantilaisperheeseen Haagissa, Hollannissa . [2] Huygens tunnetaan parhaiten tyostaan fysiikan ja eritoten optiikan parissa, jossa hanet tunnetaan muun muassa Huygensin periaatteen keksijana. Fysiikan lisaksi han oli vaikutusvaltainen politiikassa ja hanella oli perhetaustastaan johtuen hyvat suhteet hollantilaiseen ja ranskalaiseen ylimystoon.

Christiaan Huygensin perhe oli tunnettu ja arvostettu. Hanen isansa Constantijn Huygens Sr. toimi Hollannin provinssien kaskynhaltijan kirjanpitajana seka Hollannin valtionneuvoston kirjanpitajana suuren osan elamastaan. Constantijn Sr. oli akateemisesti oppinut, ja han saavutti mainetta myos runoilijana, muusikkona ja taiteiden tukijana. Christiaan saikin akateemisen kasvatuksen musiikin, kirjallisuuden ja tieteiden parissa. Han osoitti jo nuorena kiinnostusta luonnontieteiden teoriaa ja kaytannon sovelluksia kohtaan. Huygens vietti kuitenkin suhteellisen salattua ja hiljaista sosiaalista elamaa, ja parhaiten hanet tunnetaan fysiikan alalla tapahtuneesta tyostaan. Han asui Haagissa vuoteen 1666, jonka jalkeen han asui Pariisissa melkein koko loppuelamansa lukuun ottamatta kolmea pidempiaikaista vierailuaan Lontoossa . Han vuorovaikutti tunnettujen fyysikoiden ja matemaatikoiden kanssa ollessaan Royal Societyn ja Academie Royale des Sciencesin jasen. Heita olivat muun muassa Sir Isaac Newton ja Gottfried Leibniz . [3] [4]

Opinnot ja suuntautuminen fysiikaan

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuosien 1645 ja 1647 valisena aikana Huygens opiskeli oikeustiedetta ja matematiikkaa Leidenin yliopistossa . 1647?1649 han opiskeli oikeustiedetta Bredassa vasta valmistuneessa Oranian oppilaitoksessa (Collegium Arausiacum), jossa hanen isansa toimi kuraattorina. Opintojensa jalkeen han ei jatkanut diplomaatin uralla, vaikka se oli odotettu ratkaisu hanen perhetaustansa ja opiskelujensa ansiosta. Isaltaan saaman rahoituksen turvin han kykeni omistautumaan luonnontieteen ja fysiikan tutkimiseen. [3] [5]

Tyo ja tieteelliset saavutukset

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tieteellinen ensiesiintyminen

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Huygensin esiintulo tapahtui vuonna 1651 hanen ensimmaisella teoksellaan Theoremata de quadratura , jossa kasiteltiin pinta-alan maarittamista. Han osoitti Gregoire de Saint-Vincentin tekemien kvadraattisten paatelmien olevan osittain virheellisia. 1654?1655 han paranteli teleskooppeja ja veljensa Constantijnin kanssa he suunnittelivat paremman tavan hioa ja kiillottaa linsseja . Tama luonnollisesti johti taivaankappaleiden tutkimiseen ja vuosina 1655?1656 han tekikin havaintoja valmistamallaan teleskoopilla. Han ratkaisi useita tahtitieteen ongelmia, kuten Saturnuksen renkaiden luonteen, ja han loysi ensimmaisena Saturnuksen kiertolaisen Titanin . Koska tahtitiede edellytti ajan tarkkaa mittaamista, paneutui han myos horologiaan eli ajan tutkimiseen. 1656 Han kehitti heilurikellon ja julkaisi 1658 ajan mittaamista kasittelevan teoksen Horologium (jota ei tule sekoittaa myohemmin ilmestyneeseen teokseen Horologium Oscillatorium ). [5] [6]

Muutto Pariisiin

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vieraillessaan Englannissa 1663 hanet hyvaksyttiin Royal Societyn jaseneksi ja han paasi vuorovaikuttamaan aikansa tunnetuimpien tiedemiesten kanssa. Naihin aikoihin Huygens oli saavuttanut mainetta ja Ranskan kuningas Ludvig XIV tarjosi hanelle elakkeen silla ehdolla, etta han siirtyisi Pariisiin asumaan. Huygens suostui tahan ja asettui asumaan Pariisiin kevaalla 1666. Samalla han hyvaksyi jasenyyden juuri perustettuun pariisilaiseen tiedeakatemiaan Academie Royale des Sciencesiin. Terveydentilansa takia han kuitenkin palasi muutamaan otteeseen kotipaikkaansa Haagiin. 1668 han lahetti Royal Societylle yhdessa John Wallisin ja Christopher Wrenin kanssa tehtyjen kokeiden tulokset, joissa todettiin liikemaaran sailyvan tormayksessa. Han oli kehittanyt jo 1652 kaavan liikemaaran sailymiselle elastisissa tormayksissa ja tama koe osoitti sen pitavan paikkansa. [3] [5] [7]

Horologium Oscillatorium

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Huygens julkaisi yhden tunnetuimmista teoksistaan Horologium Oscillatorium in Pariisissa 1673. Teos kasitteli heilurikelloja, raskaiden kappaleiden tippumista tyhjiossa seka sykloidin tautokronisuutta. Han johti ensimmaisena kaavan heilahdusajalle. Teoksessa han johti myos, etta keskeisvoima r- sateisella ympyraradalla nopeudella v liikkuvaan kappaleeseen on verrannollinen nopeuden nelioon ja kaantaen verrannollinen sateeseen. Horologium Oscillatorium oli omistettu Ludvig XIV:lle ja tama vahvisti hanen asemaansa Pariisissa. [3] [8] [9]

, jossa l on heilurin pituus ja g on putoamiskiihtyvyys
, jossa m on kappaleen massa, v on kappaleen nopeus ja r on ympyraradan sade

Traite de la lumiere ja valon aaltoluonne

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Traite de la lumiere (1678) kasitteli valon ominaisuuksia ja teoriaa valon aaltoluonteesta tai tarkemmin ottaen valosta pulssina. Teoksessa kasiteltiin valon kulkua aaltoliikkeena valiaineessa ja taittumista aineiden rajapinnassa. Naita ilmioita han kuvasi aaltorintamaperiaatteella, joka nykyisin kantaa hanen nimeaan. Huygensin periaatteella voidaan kuvata aaltorintaman etenemista pistemaisten alkeisaaltolahteiden avulla. Teoria ei kuitenkaan aluksi saanut tunnustusta, mika johtui Newtonin kilpailevasta hiukkasmallista ja Newtonin vaikutusvallasta luonnontieteissa. Han ei myoskaan onnistunut kehittamaan riittavan vahvaa matemaattista mallia, joka perustelisi teorian aukottomasti. [9] [10] [11]

Viimeiset elinvuodet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Viimeisina elinvuosinaan han kaantyi jalleen matematiikan puoleen Leibnizin kanssa kaymansa kirjeenvaihdon innoittamana. Viimeiset viisi vuotta han sairasteli ja hanen terveydentilansa oli huono. 1694 Huygens sairastui erittain vakavasti ja kuoli kotonaan Haagissa 7. elokuuta 1695. [6] [7]

  1. Christiaan Huygens
  2. Boyer, Carl B. & Merzbach, Uta C.:  Tieteiden kuningatar ? Matematiikan historia, osat I?II , s. 219?210, 528?534. Suomentanut Pietilainen, Kimmo. Helsinki: Art House, 1994. ISBN 951-884-150-0 , ISBN 951-884-158-6 .
  3. a b c d Huygens, Christiaan (1629?1695), Encyclopedia of World Biography. 2004. Encyclopedia.com. Viitattu 28.2.2014. (englanniksi)
  4. Bram Stoffele: Christiaan Huygens ? A family affair  (Master’s Thesis) August 2006. Utrecht University. Arkistoitu 12.8.2017. Viitattu 28.2.2014. (englanniksi)
  5. a b c O'Connor, J. J. & Robertson, E. F.: Christiaan Huygens, Full Mac Tutor biograhpy Helmikuu 1997. University of St Andrews, Scotland. Viitattu 28.2.2014. (englanniksi)
  6. a b Huygens, Christiaan (Also Huyghens, Christian, Complete Dictionary of Scientific Biography. 2008. Encyclopedia.com. Viitattu 28.2.2014. (englanniksi)
  7. a b Christiaan Huygens Encyclopædia Britannica . Viitattu 28.2.2014. (englanniksi)
  8. Mach, Ernst:  The Science of Mechanics , s. 143, 172, 187. The Open Court Publishing CO., 1919. (englanniksi)
  9. a b Rouse Ball, W. W.:  A Short Account of the History of Mathematics . Dover Publications, INC., 1908. (englanniksi)
  10. Morris H. Shamos:  Great Experiments in Physics: Firsthand Accounts from Galileo to Einstein . Dover Publications, INC., 1987. (englanniksi)
  11. Christiaan Huygens:  Traite de la lumiere , s. kappale 1.. Pieter van der Aa, Leiden, Netherlands, 1960. (ranskaksi)

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]