C-kasetti
(
engl.
Compact Audio Cassette
,
Music Cassette
) on
hollantilaisen
elektroniikkavalmistajan
Philipsin
vuonna 1963
[3]
markkinoille tuoma
analoginen
aanen
tallennukseen tarkoitettu
tallennusvaline
. Sen keksija oli hollantilainen insinoori
Lou Ottens
.
[4]
Aanen tallennuksen lisaksi C-kasettia on kaytetty myos
tietokoneiden
tiedontallennusvalineena. C-kasetti koostuu kahdesta kelasta ja niiden valilla liikkuvasta
magneettisesta nauhasta
.
C-kasettia oli alun perin tarkoitus kayttaa vain
puheen
ja muun ei-musiikillisen aanen tallentamiseen. Siita muodostui kuitenkin merkittava valine
musiikin
tallennukseen ja
toistoon
1960-luvun lopulta 1990-luvun alkupuolelle. Tahan vaikutti C-kasetin ja C-kasettinauhureiden edullinen hinta, kaikkien merkittavien elektroniikkavalmistajien
standardin
hyvaksyminen ja myohemmin kehitetyt taustakohinaa merkittavasti vahentavat
Type A, B ja C Dolby -kohinavaimennustekniikat
. C-kasetin nopeaa yleistymista edisti myos se, etta kasetin kehittaja
Philips
myonsi ilmaisen lisenssivalmistuksen kaikille halukkaille elektroniikkavalmistajille kasettijarjestelman ensiesittelyn jalkeen Berliinin messuilla vuonna 1963.
[5]
Suomessa valmiiksi aanitetty C-kasetti oli 1970- ja 1980-luvulla yleensa
LP-levyn
eli vinyylilevyn, 1990-luvun alkupuolella
CD-levyn
rinnakkainen julkaisumuoto. 1970-luvun puolessavalissa aanitteita myytiin Suomessa suunnilleen yhta paljon kasetteina kuin LP-levyinakin, kun kasettien osuus muissa maissa oli vajaan viidenneksen luokkaa
[6]
. 1980-luvulla tuli markkinoille
Sony Walkman
ja muita ”
korvalappustereoita
” eli pienia kannettavia kasettisoittimia
[2]
. C-kasettien myynti oli huipussaan vuonna 1988.
Nykyaan CD- ja
DVD
-levyt ovat lansimaissa lahes kokonaan syrjayttaneet aanikasetit musiikin jakelumediana. Kuolevaksi luullun C-kasetin myynti kaantyi kuitenkin 2000-luvun ensikymmenluvulla nousuun, koska monet ihmiset erityisesti
Afrikassa
ja
Etela-Amerikassa
eivat olleet halukkaita vaihtamaan vanhoja C-kasettisoittimiaan uudempiin CD-, DVD- ja
MP3
-formaatteja tukeviin soittimiin.
[7]
C-kasettien tallennuskapasiteetti ilmoitetaan minuutteina, ja yleisimmat tallennuskapasiteetit ovat 60, 90 ja 120 minuuttia (kaksipuoleisuuden vuoksi siis 2×30, 2×45 ja 2×60 min). Minuuttimaarat eivat ole tasmallisia, silla kaseteissa on tallennusaikaa yleensa aina muutama ylimaarainen minuutti ilmoitetun keston lisaksi. 120 minuutin C-kasetit jaivat harvinaisiksi, ja monet laitevalmistajat jopa kielsivat kayttamasta niita
nauhureissaan
, koska nauhan ohuus aiheutti venymis- ja katkeamisongelmia. Heikkolaatuisiin ja hieman kuluneisiin nauhurimalleihin suositeltavin vaihtoehto on 60 minuuttia; toisinaan jo 90 minuutin nauha ei pyori tallaisessa laitteessa oikealla nopeudella.
Tavallisen rautaoksidinauhan kaistanleveys normaalinopeudella (4,76 cm/s)
[1]
on noin 16 kHz. Yleisimmin nauhaan tallennetaan analogista aaniraitaa.
C-kasetteja myytiin kulta-aikanaan paljon seka valmiiksi aanitettyina etta aanittamattomina. Tyhjista kaseteista voi aanityksen jalkeen poistaa ohuet muovilapat kasetin ylaosassa olevien reikien paalta, jolloin voi estaa sen, etta nauhalle aanitettaisiin vahingossa uudelleen entisen paalle. Mikali talla tavoin kasiteltya kasettia ? tai valmiiksi aanitettya kasettia ? haluaa kayttaa uuteen taltiointiin, on kyseiset reiat peitettava teipilla tai muulla materiaalilla.
[1]
C-kaseteilla on CD-levyihin nahden se hyvin suuri etu, etta C-kaseteille on helppo tallentaa aanimateriaalia itse. Lisaksi C-kaseteissa ei ole laajaa helposti naarmuuntumisesta vaurioituvaa pintaa, joten niiden kasittelyssa ei tarvitse olla yhta varovainen kuin CD-levyjen tai vinyylilevyjen kasittelyssa. Etuja ovat myos kasetin yksinkertainen valmistustapa, edullinen hinta ja pieni koko.
Kasettinauhojen merkittavimmat ongelmat liittyvat aaninauhan venymiseen, nauhan kietoutumiseen nauhurin sisalle, toistuvien aanitys- ja toistokertojen myota magneettinauhan aanenlaatua heikentaviin hairioihin seka kasettinauhurin aanipaan kulumiseen ja likaantumiseen. Viallinen C-kasettinauhuri saattaa vetaa nauhan ulos ja sita kautta joskus tehda koko kasetin taysin kuuntelukelvottomaksi.
[1]
Lisaksi CD-levylla on C-kasettiin verrattuna se etu, etta CD-levyn saa helposti alkamaan minka tahansa silla olevan musiikkikappaleen alusta, kun C-kasettia joutuu kelaamaan ja on vaikea loytaa haluamansa kappaleen alkua, jos haluaa aloittaa kuuntelemisen muun kuin ensimmaisen kappaleen alusta.
2000-luvulla C-kasetteja on kaytetty
autoissa
, joista loytyy viela kasettiradio. Autokaytossa kasetti on suhteellisen luotettava muun muassa kylmissa olosuhteissa seka huonossa ajomaastossa, koska se ei ole erityisen arka tarinalle. Niin ikaan soittimen ei tarvitse sisaltaa sahkohairioille herkkaa digitaalitekniikkaa. Britanniassa poliisi kaytti C-kasetteja kuulustelujen tallennukseen, silla se ei pitanyt digitaalitekniikkaa tarpeeksi luotettavana. Viela vuonna 2011 90% kuulusteluista tallennettiin C-kaseteille.
[7]
[8]
Iranin islamilainen vallankumous
sai alkunsa 1970-luvun lopulla
Ajatollah Khomeinin
maanpakopaikastaan Ranskasta lahettamilla C-kaseteilla. Niille oli tallennettu poliittisia puheita, joita monistettiin Iranissa kasetilta toiselle, jolloin viesti saatiin jaettua kautta maan.
[9]
Neuvostoliitossa
valtion kieltamaa
rock
-musiikkia levitettiin laittomasti kasettinauhoilla, joita kutsuttiin nimella
magnizdat
.
Monissa 1980-luvun
8-bittisissa
kotitietokoneissa
C-kasetteja kaytettiin ohjelmien ja datan tallennusvalineena. Menetelman etuna oli kasettien halpa hinta ja hyva saatavuus. Joidenkin tietokonemallien kanssa voitiin kayttaa tavallista kasettinauhuria, toiset mallit taas toimivat vain erityisen
kasettiaseman
kanssa.
C-kasetin haittapuolena oli alhainen luotettavuus (jopa erikoisnauhureita kaytettaessa) ja
levykkeisiin
verrattuna hankalampi kaytto ja hitaus. Esimerkiksi
MSX
1 tai 2 -kotitietokone tallensi C-kasetille dataa nopeudella 1200/2400 bd (bittia sekunnissa).
[10]
Moni halpa
moniraitastudiojarjestelma
, kuuluisimpana vuoden 1979 neliraitainen
TASCAM
Portastudio 144 kasettinauhuri ja vuoden 1984 sahkoparistoillakin toimiva Porta One Ministudio, kaytti C-kasetteja epatavallisesti master-nauhoina. Kahden vastakkaisiin suuntiin kulkevan stereoraidan sijaan kaseteille tallennettiin aanta neljalle riippumattomalle kanavalle yhteen suuntaan. Taman tyyppiset nauhurit olivat suosittuja monien harrastelijayhtyeiden kaytossa, ja niita kaytettiin usein myos esimerkiksi
demojen
nauhoittamiseen.
Vuonna 1987
Fisher-Price
julkaisi Yhdysvalloissa lahinna lapsille suunnatun PXL-2000-
videokameran
, joka kaytti C-kasetteja mustavalkoisen videosignaalin tallennusvalineena. Jarjestelma ei kuitenkaan yleistynyt korkean hinnan takia.
Vuonna 1976
Sony
kehitti C-kasetin kilpailijaksi
El-kasetin
(Elcaset), jossa oli leveampi 6 mm nauha ja suurempi nauhanopeus 9,5 cm/s eli kaksinkertainen verrattuna C-kasettiin. El-kasetit olivat noin kolme kertaa C-kasettia suurempia. Koska Elcasetin aanenlaatu vastasi laadukkaiden
avokelanauhureiden
tasoa, formaatti heratti kiinnostusta erityisesti
hifiharrastajien
parissa. Sony ei kuitenkaan myontanyt lisensseja muille valmistajille, mika aiheutti sen, etta C-kasetti piti pintansa ja El-kasetti poistui markkinoilta. Myos C-kasetin kehittyminen (krominauha yms.) vaikutti haitallisesti El-kasetin menestymiseen. Lopulta suomalainen
Hirvox
osti El-kasettisoittimien viimeisen eran ja myi ne edullisesti lokakuussa 1979.
[11]
- ↑
a
b
c
d
Alanko, Jouko: Kaikenlaista nauhaa samoissa kuorissa.
Tekniikan Maailma
, 1971, nro 19, s. 106?109.
Nakoislehti (maksullinen)
.
- ↑
a
b
Salminen, Kari: C-kasetti muutti musiikkia ? ja maailmaa.
Tekniikan Maailma
, 5.8.2021.
Artikkelin verkkoversio (maksullinen)
. Viitattu 28.12.2021.
- ↑
Jurgen, Ronald K.:
Automotive electronics handbook, 2. edition
, s. 25.8. McGraw-Hill Professional, 1999.
ISBN 0-07-034453-1
.
Google book (limited preview)
.
(englanniksi)
- ↑
Dutch inventor of the audio cassette tape dies aged 94
dutchnews.nl
. 10.3.2021. Viitattu 12.3.2021.
(englanniksi)
- ↑
”Aani- ja kuvateollisuus”,
Kaiken maailman keksinnot 1993
, s. 227. Helsinki: Sanomaprint kirjat, 1992.
ISBN 951-875-419-5
.
- ↑
Salmela, Marja: Kasetti menee Suomessa kansaan.
Helsingin Sanomat
, 13.4.1976.
Nakoislehti (maksullinen)
.
- ↑
a
b
C-kasettien myynti kaantyi kasvuun
Helsingin Sanomat
. 18.5.2009.
Arkistoitu
20.5.2009. Viitattu 18.5.2009.
- ↑
[1]
Why...
- ↑
C-kasetti internetia tehokkaampi vallankumouksen valine Iranissa
. Helsingin Sanomat.
- ↑
[2]
The MSX cassette tape page
- ↑
The end of the Elcaset
home.iae.nl
.
Arkistoitu
20.7.2012. Viitattu 15.12.2016.
- Kilpio, Kaarina & Kurkela, Vesa & Uimonen, Heikki:
Koko kansan kasetti. C-kasetin kaytto ja kuuntelu Suomessa
. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2015.
ISBN 978-952-222-662-4
.