C-kasetti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tyhjana myyty C-kasetti. Keskella olevasta ikkunasta [1] nakee nauhakohdan summittaisesti: miten paljon nauhaa on siirtynyt antokelalta (vas.) ottokelalle (oik.) lahde? . Kasetin avoin alareuna mahdollistaa nauhurin aanipaiden ja vetopyoran kontaktin nauhan kanssa [2] .

C-kasetti ( engl. Compact Audio Cassette , Music Cassette ) on hollantilaisen elektroniikkavalmistajan Philipsin vuonna 1963 [3] markkinoille tuoma analoginen aanen tallennukseen tarkoitettu tallennusvaline . Sen keksija oli hollantilainen insinoori Lou Ottens . [4] Aanen tallennuksen lisaksi C-kasettia on kaytetty myos tietokoneiden tiedontallennusvalineena. C-kasetti koostuu kahdesta kelasta ja niiden valilla liikkuvasta magneettisesta nauhasta .

C-kasettia oli alun perin tarkoitus kayttaa vain puheen ja muun ei-musiikillisen aanen tallentamiseen. Siita muodostui kuitenkin merkittava valine musiikin tallennukseen ja toistoon 1960-luvun lopulta 1990-luvun alkupuolelle. Tahan vaikutti C-kasetin ja C-kasettinauhureiden edullinen hinta, kaikkien merkittavien elektroniikkavalmistajien standardin hyvaksyminen ja myohemmin kehitetyt taustakohinaa merkittavasti vahentavat Type A, B ja C Dolby -kohinavaimennustekniikat . C-kasetin nopeaa yleistymista edisti myos se, etta kasetin kehittaja Philips myonsi ilmaisen lisenssivalmistuksen kaikille halukkaille elektroniikkavalmistajille kasettijarjestelman ensiesittelyn jalkeen Berliinin messuilla vuonna 1963. [5]

Suomessa valmiiksi aanitetty C-kasetti oli 1970- ja 1980-luvulla yleensa LP-levyn eli vinyylilevyn, 1990-luvun alkupuolella CD-levyn rinnakkainen julkaisumuoto. 1970-luvun puolessavalissa aanitteita myytiin Suomessa suunnilleen yhta paljon kasetteina kuin LP-levyinakin, kun kasettien osuus muissa maissa oli vajaan viidenneksen luokkaa [6] . 1980-luvulla tuli markkinoille Sony Walkman ja muita ” korvalappustereoita ” eli pienia kannettavia kasettisoittimia [2] . C-kasettien myynti oli huipussaan vuonna 1988.

Nykyaan CD- ja DVD -levyt ovat lansimaissa lahes kokonaan syrjayttaneet aanikasetit musiikin jakelumediana. Kuolevaksi luullun C-kasetin myynti kaantyi kuitenkin 2000-luvun ensikymmenluvulla nousuun, koska monet ihmiset erityisesti Afrikassa ja Etela-Amerikassa eivat olleet halukkaita vaihtamaan vanhoja C-kasettisoittimiaan uudempiin CD-, DVD- ja MP3 -formaatteja tukeviin soittimiin. [7]

Ominaisuudet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
C-kasettinauhuri.

C-kasettien tallennuskapasiteetti ilmoitetaan minuutteina, ja yleisimmat tallennuskapasiteetit ovat 60, 90 ja 120 minuuttia (kaksipuoleisuuden vuoksi siis 2×30, 2×45 ja 2×60 min). Minuuttimaarat eivat ole tasmallisia, silla kaseteissa on tallennusaikaa yleensa aina muutama ylimaarainen minuutti ilmoitetun keston lisaksi. 120 minuutin C-kasetit jaivat harvinaisiksi, ja monet laitevalmistajat jopa kielsivat kayttamasta niita nauhureissaan , koska nauhan ohuus aiheutti venymis- ja katkeamisongelmia. Heikkolaatuisiin ja hieman kuluneisiin nauhurimalleihin suositeltavin vaihtoehto on 60 minuuttia; toisinaan jo 90 minuutin nauha ei pyori tallaisessa laitteessa oikealla nopeudella.

Tavallisen rautaoksidinauhan kaistanleveys normaalinopeudella (4,76 cm/s) [1] on noin 16 kHz. Yleisimmin nauhaan tallennetaan analogista aaniraitaa.

C-kasetteja myytiin kulta-aikanaan paljon seka valmiiksi aanitettyina etta aanittamattomina. Tyhjista kaseteista voi aanityksen jalkeen poistaa ohuet muovilapat kasetin ylaosassa olevien reikien paalta, jolloin voi estaa sen, etta nauhalle aanitettaisiin vahingossa uudelleen entisen paalle. Mikali talla tavoin kasiteltya kasettia ? tai valmiiksi aanitettya kasettia ? haluaa kayttaa uuteen taltiointiin, on kyseiset reiat peitettava teipilla tai muulla materiaalilla. [1]

C-kasetin ja CD-levyn vertailua

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Gettoblaster ” -mallinen kannettava radiokasettisoitin.

C-kaseteilla on CD-levyihin nahden se hyvin suuri etu, etta C-kaseteille on helppo tallentaa aanimateriaalia itse. Lisaksi C-kaseteissa ei ole laajaa helposti naarmuuntumisesta vaurioituvaa pintaa, joten niiden kasittelyssa ei tarvitse olla yhta varovainen kuin CD-levyjen tai vinyylilevyjen kasittelyssa. Etuja ovat myos kasetin yksinkertainen valmistustapa, edullinen hinta ja pieni koko.

Kasettinauhojen merkittavimmat ongelmat liittyvat aaninauhan venymiseen, nauhan kietoutumiseen nauhurin sisalle, toistuvien aanitys- ja toistokertojen myota magneettinauhan aanenlaatua heikentaviin hairioihin seka kasettinauhurin aanipaan kulumiseen ja likaantumiseen. Viallinen C-kasettinauhuri saattaa vetaa nauhan ulos ja sita kautta joskus tehda koko kasetin taysin kuuntelukelvottomaksi. [1] Lisaksi CD-levylla on C-kasettiin verrattuna se etu, etta CD-levyn saa helposti alkamaan minka tahansa silla olevan musiikkikappaleen alusta, kun C-kasettia joutuu kelaamaan ja on vaikea loytaa haluamansa kappaleen alkua, jos haluaa aloittaa kuuntelemisen muun kuin ensimmaisen kappaleen alusta.

Esimerkkeja kaytosta

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Ensimmainen Sony Walkman -malli vuodelta 1979.

2000-luvulla C-kasetteja on kaytetty autoissa , joista loytyy viela kasettiradio. Autokaytossa kasetti on suhteellisen luotettava muun muassa kylmissa olosuhteissa seka huonossa ajomaastossa, koska se ei ole erityisen arka tarinalle. Niin ikaan soittimen ei tarvitse sisaltaa sahkohairioille herkkaa digitaalitekniikkaa. Britanniassa poliisi kaytti C-kasetteja kuulustelujen tallennukseen, silla se ei pitanyt digitaalitekniikkaa tarpeeksi luotettavana. Viela vuonna 2011 90% kuulusteluista tallennettiin C-kaseteille. [7] [8]

Iranin islamilainen vallankumous sai alkunsa 1970-luvun lopulla Ajatollah Khomeinin maanpakopaikastaan Ranskasta lahettamilla C-kaseteilla. Niille oli tallennettu poliittisia puheita, joita monistettiin Iranissa kasetilta toiselle, jolloin viesti saatiin jaettua kautta maan. [9]

Neuvostoliitossa valtion kieltamaa rock -musiikkia levitettiin laittomasti kasettinauhoilla, joita kutsuttiin nimella magnizdat .

C-kasetti tietokoneissa

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Monissa 1980-luvun 8-bittisissa kotitietokoneissa C-kasetteja kaytettiin ohjelmien ja datan tallennusvalineena. Menetelman etuna oli kasettien halpa hinta ja hyva saatavuus. Joidenkin tietokonemallien kanssa voitiin kayttaa tavallista kasettinauhuria, toiset mallit taas toimivat vain erityisen kasettiaseman kanssa.

C-kasetin haittapuolena oli alhainen luotettavuus (jopa erikoisnauhureita kaytettaessa) ja levykkeisiin verrattuna hankalampi kaytto ja hitaus. Esimerkiksi MSX 1 tai 2 -kotitietokone tallensi C-kasetille dataa nopeudella 1200/2400 bd (bittia sekunnissa). [10]

C-kasettien muut kayttokohteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Moni halpa moniraitastudiojarjestelma , kuuluisimpana vuoden 1979 neliraitainen TASCAM Portastudio 144 kasettinauhuri ja vuoden 1984 sahkoparistoillakin toimiva Porta One Ministudio, kaytti C-kasetteja epatavallisesti master-nauhoina. Kahden vastakkaisiin suuntiin kulkevan stereoraidan sijaan kaseteille tallennettiin aanta neljalle riippumattomalle kanavalle yhteen suuntaan. Taman tyyppiset nauhurit olivat suosittuja monien harrastelijayhtyeiden kaytossa, ja niita kaytettiin usein myos esimerkiksi demojen nauhoittamiseen.

Vuonna 1987 Fisher-Price julkaisi Yhdysvalloissa lahinna lapsille suunnatun PXL-2000- videokameran , joka kaytti C-kasetteja mustavalkoisen videosignaalin tallennusvalineena. Jarjestelma ei kuitenkaan yleistynyt korkean hinnan takia.

Elcaset eli El-kasetti

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuonna 1976 Sony kehitti C-kasetin kilpailijaksi El-kasetin (Elcaset), jossa oli leveampi 6 mm nauha ja suurempi nauhanopeus 9,5 cm/s eli kaksinkertainen verrattuna C-kasettiin. El-kasetit olivat noin kolme kertaa C-kasettia suurempia. Koska Elcasetin aanenlaatu vastasi laadukkaiden avokelanauhureiden tasoa, formaatti heratti kiinnostusta erityisesti hifiharrastajien parissa. Sony ei kuitenkaan myontanyt lisensseja muille valmistajille, mika aiheutti sen, etta C-kasetti piti pintansa ja El-kasetti poistui markkinoilta. Myos C-kasetin kehittyminen (krominauha yms.) vaikutti haitallisesti El-kasetin menestymiseen. Lopulta suomalainen Hirvox osti El-kasettisoittimien viimeisen eran ja myi ne edullisesti lokakuussa 1979. [11]

  1. a b c d Alanko, Jouko: Kaikenlaista nauhaa samoissa kuorissa. Tekniikan Maailma , 1971, nro 19, s. 106?109. Nakoislehti (maksullinen) .
  2. a b Salminen, Kari: C-kasetti muutti musiikkia ? ja maailmaa. Tekniikan Maailma , 5.8.2021. Artikkelin verkkoversio (maksullinen) . Viitattu 28.12.2021.
  3. Jurgen, Ronald K.:  Automotive electronics handbook, 2. edition , s. 25.8. McGraw-Hill Professional, 1999. ISBN 0-07-034453-1 . Google book (limited preview) . (englanniksi)
  4. Dutch inventor of the audio cassette tape dies aged 94 dutchnews.nl . 10.3.2021. Viitattu 12.3.2021. (englanniksi)
  5. ”Aani- ja kuvateollisuus”,  Kaiken maailman keksinnot 1993 , s. 227. Helsinki: Sanomaprint kirjat, 1992. ISBN 951-875-419-5 .
  6. Salmela, Marja: Kasetti menee Suomessa kansaan. Helsingin Sanomat , 13.4.1976. Nakoislehti (maksullinen) .
  7. a b C-kasettien myynti kaantyi kasvuun Helsingin Sanomat . 18.5.2009. Arkistoitu 20.5.2009. Viitattu 18.5.2009.
  8. [1] Why...
  9. C-kasetti internetia tehokkaampi vallankumouksen valine Iranissa . Helsingin Sanomat.
  10. [2] The MSX cassette tape page
  11. The end of the Elcaset home.iae.nl . Arkistoitu 20.7.2012. Viitattu 15.12.2016.

Kirjallisuutta

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  • Kilpio, Kaarina & Kurkela, Vesa & Uimonen, Heikki:  Koko kansan kasetti. C-kasetin kaytto ja kuuntelu Suomessa . Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2015. ISBN 978-952-222-662-4 .

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]