Bud? ( jap. 武道 , bud? ) on yhteisnimitys japanilaisille itsepuolustus- ja taistelutaidoille. Budolajeissa pyritaan kehittamaan harjoittelijan fysiikkaa ja kehollisia taitoja mutta myos harjoittelijaa henkisesti ja sosiaalisesti. Tassa bud?n harjoittelu eroaa lansimaisesta kilpaurheilukasitteesta, jossa harjoittelijan fyysista suorituskykya kehitetaan kilpailussa patemiseksi. Bud?ssa saatetaan kilpailla, mutta bud?a ei harjoitella kilpailua varten, vaan kilpailu bud?ssa on vain yksi bud?n harjoittelumuoto muiden joukossa, eika edes tarkein niista. Kaikissa bud?lajeissa ei kilpailla, edes harjoittelumielessa. Bud?n harjoittelua ei myoskaan mielleta ikasidonnaiseksi, vaan sita on mahdollista harjoitella kuolemaan asti taidossa jatkuvasti kehittyen.

Yleista bud?sta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Usein bud?koulukunnat jaotellaan "perinteisiin" eli kobudo -koulukuntiin (ennen Meiji-restauraatiota perustetut koulukunnat) seka "moderneihin" koulukuntiin ( gendai bud? ). Perinteisella bud?lla tarkoitetaan bujutsuun kuuluvia taistelutaitokoulukuntia kory? , joita ovat esimerkiksi aseeton taistelu ( jujutsu ) , jousiammunta ( ky?jutsu ) ja miekkataidot ( kenjutsu ). Perinteinen bud? oli tarkoitettu ensi sijassa taistelukentan taidoiksi. Modernia budoa edustavat tuoreemmat perinteet eli ( gendai bud? ) kuten kendo , judo , j?d? , kyud? , iaido , aikido ja Shorinji Kempo , joista osassa on omia urheilullistettuja piirteita.

Sana bud? rakentuu japanilaisista sanoista bu (sota-, soturi) seka d? (tie, polku). Sananmukaisesti se voidaan siis tulkita "soturin tie". Bud? merkitsee sita kurinalaista soturin tieta, jonka japanilainen taistelija on elamantavakseen ottanut.

Yleisia budolajeja [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Judo
• Iaido
• Kendo
• Kyudo
• Jodo
• Aikido
• Ki-Aikido
• Sh?rinji kenp?
• Atarashii naginata
• Jyujitsu ( Jujutsu )
• Bujinkan Budo Taijutsu
• Taido

Bud?n kehitys Bujutsusta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Meiji-restauraation vaikutus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Meiji-kauden koittaessa perinteisten bujutsu- ja taistelutaitojen tulevaisuus oli veitsenteralla. Japanin siirtyessa feodaaliajasta nykyaikaan kertarysayksella bujutsutaidot koettiin osaltaan tarpeettomiksi ja hallituksen kannalta vaarallisiksikin. Seka hallituksen sisalla etta ulkopuolella valikuttavat kiihkokansalliset ja militaristiset voimat pyrkivat kayttamaan hyvakseen vanhojen perinteiden saavutuksia. Toisaalta monisatavuotista perinnetta ei haluttu kadottaa eika tarvella. Perinteisissa soturiluokan hyveissa ( bushid? ) koettiin olevan kansaa laajemmaltikin jalostava vaikutus. ^[1]

Bud?n ja Bujutsun erot [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Bujutsuharjoittelun ydinarvot feodaaliajan Japanissa olivat

1. realistiset taistelukentan taidot,
2. kurinalainen harjoittelu ja
3. moraali/hyveet.

Meiji-kauden koittaessa bujutsutaidoista pudotettiin pois aiemmin tarkeimpana vallinnut realistiset taistelukentan taidot ja vallitseviksi tavoitteiksi tulivat

1. kurinalainen harjoittelu ja
2. moraali/hyveet.

Klassisen bud?n ydinarvot taasen olivat

1. moraali/hyveet,
2. kurinalainen harjoittelu seka
3. kauneus muodossa ja liikkeessa.

Nakamura Taisaburon (syntynyt 1912 , Toyama-ry? kenjutsu tyylin mestari, opetti Toyaman sotilasakatemiassa ), mukaan budolajeja ei voi verrata vanhoihin kory? bujutsun taistelutaitoihin vaan budolajit, kuten esimerkiksi moderni iaido , ovat etaytyneet iaijutsusta niin, etta ne ovat kaytannossa hyodyttomia harjoitettaessa taistelutaitoa. Sen sijaan ne toimivat hanesta erinomaisina kehon ja mielen harjoituksen valineina ja ovat edistyneiden harjoittelijoijen hyvin tekemina viela kaunista katseltavaa, mita tehokkuutta hakevat bujutsutekniikat eivat useinkaan ole. ^[2]

Bud?n maaritelma [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Japanilaisen kulttuurin piirteet ovat erittain vaikeasti ? jos ollenkaan ? erotettavissa bud?lajeista. Tekniikan ja fysiikan harjoittelun lisaksi myos lajikulttuuri seka historialliset piirteet ja kehityskulut ovat bud?lajeissa opiskelun kohteina. Japanin bud?liiton laatimassa Bud?n peruskirjassa mainitaan seuraavaa: (kaantanyt suomeksi Jukka Helminen ):

≫Bud?, joka pohjautuu muinaisen Japanin taisteluhenkeen, on perinteisen kulttuurin muoto, kehittynyt jutsusta (tekniikasta) d?:ksi (tieksi, elamantavaksi) vuosisataisen historiallisen ja yhteiskunnallisen muutoksen kautta. Bud?a kehitettaessa tulee noudattaa perinteisia arvoja, pyrkia oikeaan harjoitteluun, avustaa tutkimuksessa, ja tehda parhaansa taman perinteisen lajin kehittamiseksi ja sailyttamiseksi.≫

Suurimmassa osassa bud?lajeja tarkoituksena on tekniikkaa hiomalla kehittaa yhtaaikaisesti niin harjoittelijan kehoa kuin mieltakin. ^[3] . Tassa mielessa bud?n harjoittelu muistuttaa Jungin teorioita individuaatio prosessista, jolloin bud?lajeilla olisi vain valinearvo itsensa kehittamisessa ja kypsyttamisessa. Varsinkin kata -harjoittelussa kahden harjoittelijan keskinainen vuorovaikutus toimii sosiaalisena vuoropuheluna, joka pakottaa harjoittelijan paitsi tutustumaan omaan itseensa, motiiveihinsa ja arvoihinsa myos kanssaharjoittelijan vastaaviin ominaisuuksiin ja samaistumaan myos taman toimintaa johtaviin tunnetiloihin. ^[4]

Budon harjoittelu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Budon harjoittelu katsotaan yleisesti toiminnaksi jonka alettua vain kuoleman tulisi lopettaa harjoittelu. Kyseessa on siis koko elama kestava oppimistapahtuma, jossa opittava aines muotoutuu yha uudestaan ja lahestyy taydellisyytta sita kuitenkaan saavuttamatta.

Budon harjoittelun voi aloittaa periaatteessa missa iassa ja kunnossa tahansa. Teini- tai esiteini-iassa harjoittelu on kuitenkin hedelmallisinta, koska tuolloin seka mieli etta keho ovat viela muovautumassa. Nishioka Tsuneo sensei ( menkyo kaiden Shind? Mus?-ry?ssa ) kertoo haastattelussa, miten budon oppiminen on erilaista ikakausien vaihtuessa. Ennen kahtakymmenta ikavuotta mieli on taipuisa ottamaan vastaan opetusta, joka tapahtuu kehon muistin kautta. Sen jalkeen mielen on "hyvaksyttava" oppi, jotta edistysta tapahtuisi ja tekniikat toimisivat sulavasti ja oikealla hengella ja ajoituksella. ^[5]

≫It's harder to start budo after twenty years of age. The mind and body hardens. You can do it, but it's harder for the technique to enter your body. Past twenty, the techniques have to enter the mind first. It's best if your body learns without too much mind. Then the body remembers (karada de motte). It's the same for learning piano, and so on. So middle school to college are the most important years, the best time for learning.≫
(Nishioka Tsuneo)

Budon harjoittelu (keiko) voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen ^[6] :

1. Katsomalla oppiminen (midori geiko), jossa oppilas seuraa kokeneemman harjoittelijan tekniikkaa ja oppii siita.

2. Tekniikan opiskelu (kufu geiko), jossa opetellaan tuntemaan tekniikan yksityiskohdat. Opitusta tiedosta luodaan malli, jota pyritaan toteuttamaan omassa harjoittelussa.

3. Liikkeiden toisto (kazu geiko), jossa luotu malli pyritaan siirtamaan omaan kehoon pitkajanteisen harjoittelun ja lukuisten toistojen avulla.

Bud?n elamanfilosofia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Bud?n harjoittelija pyrkii tietoisesti bud?harjoituksen avulla kehittamaan maailmankuvaansa ja eheyttamaan minakuvaansa. Bud?harjoituksen tarkoituksena on parantaa elamanlaatua ja -taitoa. Lansimaissa tata muistuttaa C.G.Jungin elamankaariteoria Individuaatio . ^[7] Bud?harjoittelussa on viisi keskeista kasitetta: keho Tai , tekniikka Gi , etaisyydet Ma-ai , sydan/mieli Kokoro ja elamanvoima Ki . Bud?harjoittelulla pyritaan kehittamaan naiden kasitteiden sisaltamia taitoja seka kykya kayttaa saavutettuja taitoja mielekkaasti ja tehokkaasti.

Bud?lajeja pystyy harjoittamaan aktiivisena meditaationa . Tassa ei tarkoiteta vain harjoittelua edeltavaa ja sen paattaavaa mietiskelya, mokusoa , vaan myos kovaa tekniikkaharjoitusta, jonka kuluessa pyritaan tietoisesti paasemaan eroon mieleen tulevista hairitsevista ajatuksista.

Bud?harjoittelussa on mukana myos periaate, etta harjoitteluasenne tulee pitaa ylla myos harjoittelusalin, d?j?n , ulkopuolella, ja etta harjoittelun tulokset on voitava tuoda mukaan jokapaivaista elamaa helpottamaan.

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Koski Tapio:  Liikunta elamantapana ja henkisen kasvun valineena - Filosofinen tutkimus liikunnan merkityksesta, esimerkkeina jooga ja zen-budo . Tampere University press, 2000. ISBN 951-44-4872-3 .
• Klemola Timo:  Taidon filosofia - Filosofian taito . Tampere University press, 2005. ISBN 951-44-5906-7 .
• Klemola Timo:  Karate-Do . Otava, 1988. ISBN 951-1-09973-6 .
• Donn F. Draeger:  Modern Bujutsu & Budo, vol. 3 . Weatherhill, 1974. ISBN 0-8348-0351-8 .
• Oscar Ratti, Adele Westbrook:  Secrets of the Samurai , A Survey of the Martial Arts of Feudal Japan . Castle Books, 1973. ISBN 0-7858-1073-0 .
• Diane Skoss (toim.):  Koryu Bujutsu: Classical Warrior Traditions of Japan, volume 1 . Koryu Books, 1997. ISBN 1-890536-04-0 .

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Kyllonen, Ari:  Judon historia . Kuopio, 2003. ISBN 951-842-264-8 .
• Kyllonen, Ari:  Judon heittotekniikat: Harai-goshi . Kuopio, 2010. ISBN 978-951-842-342-6 .

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Budo Budokwain sivuilla

n k m Nykyaikana harjoiteltavat bud?lajit Aikido Atarashii naginata Iaid? ZNKR j?d? Judo J?kend? Karated? Kend? Ky?d? Sh?rinji kenp? Taid? Tankend?