Bolesław I Urhea ( Boleslaus , puolaksi Bolesław I Chrobry ; 967 ? 17. kesakuuta 1025 ) ^[1] oli Puolan herttua vuodesta 992 vuoteen 1000, minka jalkeen han sai Puolan kuninkaan arvonimen. Lisaksi han oli lyhyen aikaa vuosina 1003?1004 Boomin herttua. Bolesław joutui valirikkoon Saksan keisarin kanssa ja kavi kolmeen otteeseen sotaa tata vastaan. ^[2]

Bolesławin isa oli Puolan herttua Mieszko I ja aiti Boomin herttuan Boleslauksen ja Biagotan tytar Dubrawka . Bolesławin isa oli yhdistanyt Oder- ja Burgjoen valisella alueella asuneet slaaviheimot yhteen Puolan herttuakunnaksi. Mieszkos I:n kuoltua 992 Bolesław nousi isansa jalkeen Puolan herttuaksi. ^[2]

Jo ennen nousuaan herttuaksi oli Bolesław mukana valtapolitiikassa avioliittojensa avulla. Ensimmaiseksi aviopuolisoksi pojalleen Mieszko I hankki Meissenin maakreivin Rikgagin tyttaren. Avioliiton tarkoituksena oli laajentaa Puolaa Meisseniin, mutta Boomin Boleslaus II ei pitanyt Puolan intressien laajenemisesta Meisseniin. Talloin Boleslaus II pyysi tukea Baijerin herttualta Henrik II Toraisalta. Bolesław purki avioliittonsa liittoutuakseen uuden avioliiton avulla Unkarin kanssa, mutta Unkarista ei ollut paljonkaan apua Boomia vastaan, joten tamakin avioliitto paattyi nopeasti vuonna 987. Seuraavaksi Bolesław avioitui sorbiaatelistoon kuuluneen Dobromirin tyttaren Emnildan kanssa. Avioliiton avulla tulivat Ostmarkin eli Itavallan markkreivikunnan elbenslaavit tiiviimmin Puolan yhteyteen.

Heti isansa Mieszko I:n kuoleman jalkeen Bolesław karkotti aitipuolensa Odan ja taman alaikaiset lapset entiseen kotimaahansa Saksiin. Bolesław tahtoi nain turvata oman vallanperimyksensa. Heti noustuaan herttuaksi alkoi Bolesław laajentaa valtakuntaansa taistelemalla pakanallisia luitzeneita vastaan, kuten hanen isansa oli tehnyt yhdessa Pyhan saksalais-roomalaisen keisarin Otto III :n kanssa. Nain Bolesław lisasi vaikutusvaltaansa Elbenslaavien keskuudessa Boomin vaikutusvallan laskiessa. Apuna oli Meissenin maakreivi Ekkehard, joka oli hanen aitinsa Dubrawkan poika taman edellisesta avioliitostaan.

Bolesław oli aktiivinen myos kirkollisissa asioissa. Han siirsi vuonna 997 murhatun lahetyspiispa Adalbert Prahalaisen maalliset jaannokset Gneseen, jonne han suunnitteli myos piispanistuimen perustamista. Vuonna 1000 keisari Otto III teki pyhinvaellusmatkan Gneseen. Puolalaiset historioitsijat pitavat keisarin kaynnin tarkoituksena sita, etta han olisi nostanut Bolesławin kuninkaaksi. ^[2] Bolesławin kruunajaiset on kuitenkin jarjestetty vuonna 1025. Keisarin vierailu joka tapauksessa nosti puolalaisen ruhtinaan arvoa. Han pystyi esimerkiksi nimittamaan piispoja virkaansa kuninkaiden tavoin.

Keisari Otto III :n kuoltua vuonna 1002 Meissenin maakreivi Ekkehard havitteli Saksan kuninkaan kruunua, mutta tuli murhatuksi. Sukulaisuuteen vedoten Bolesław yritti liittaa Meissenin valtapiiriinsa raja-alueena.

Kesakuussa 1002 Bolesław tapasi Saksan uuden kuninkaan Henrik II :n Merseburgissa , ja he neuvottelivat Meissenin tulevaisuudesta. Neuvottelupaikan laheisyydessa puolalaiset joutuivat aseellisen hyokkayksen kohteeksi. Kahakan syyta ei tiedeta, mutta Bolesław syytti siita keisari Henrik II:ta. Hallitsijoitten valiset suhteet olivat nyt kuitenkin lopullisesti tulehtuneet.

Muutaman viikon kuluttua Meissenin Ekkehardin poika, kreivi Hermann avioitui Bolesławin tyttaren Reglindisin kanssa. Vahan taman jalkeen yritti Bolesław saada Boomin vallantavoittelijan Vladivojin liittymaan keisarin vastaiseen liittoutumaan, mutta turhaan. Maaliskuussa 1003 Bolesław otti itse vallan kasiinsa Boomissa. Nyt Bolesławin valtakunta alkoi olla keisari Henrik II Pyhan mielesta vaarallisen laaja, koska se ulottui Boomista Meissenin kautta Itamerelle ja vielapa Tanskan katsottiin kuuluvan Bolesławin valtapiiriin avioliiton kautta. Bolesławin aidin Dubrawkan sisar ?wi?tosława oli avioitunut Tanskan kuninkaan Sven Kaksiparran kanssa, joka tunnettiin keisari Henrik II Pyhan vastustajana.

Henrik II yritti ratkaista Boomin ongelman tarjoamalla sita laanitykseksi Boleslaukselle niin, etta Bolesław tunnustaisi keisarin alueen ylimmaksi hallitsijaksi, mutta Bolesław ei tahan suostunut.

Taman seurauksena Henrik II liittoutui pakanallisen lutitseenien ^selvenna kanssa ja aloitti sodan Bolesławia vastaan. Kamppailu keskittyi Boomiin, Prahan seudulle, jossa Bolesław ei juuri saanut aatelisilta eika prahalaisilta kannatusta. Henrik sai puolelleen Boomin laillisen vallanperijan Jaromirin . Sota eteni vuonna 1005 Puolan alueelle. Molemmat osapuolet olivat samanvahvuisia, joten sodankaynnissa ei suuria voittoja tullut kummallekaan osapuolelle, joten vuonna 1005 saatiin aikaan rauha. Keisari Henrik II irtisanoi rauhansopimuksen vuonna 1007, jonka seurauksena Bolesław hyokkasi Magdeburgiin ja tuhosi sen pahasti. Henrik II vastasi tahan tekemalla sotaretken Puolaa vastaan vuonna 1010 ilman sen kummempaa menestysta. Merseburgissa solmittiin vuonna 1013 rauha. Siina Bolesław vastaanotti valtakunnan laanityksena keisarilta Lausitzin ja Milzenerlandin. Taman lisaksi hanen poikansa Mieszko II , hanen seuraajansa Puolan kuninkaana, avioitui keisari Otto III :n sisarentyttaren Lothringenin Richezan kanssa. Henrik II ja sopivat myos keskinaisesta sotilasavusta.

Viela samana vuonna 1010 Henrik II lahetti sotajoukon Bolesławin avuksi taman lahtiessa sotaretkelle Kiovaa vastaan. Retki oli kuitenkin sotilaallisesti tulokseton. Henrik II olisi nyt puolestaan tarvinnut tukea Italian-sotaretkelleen, mutta Bolesław ei lahettanyt keisarin avuksi sotilaitaan, mika kiristi hallitsijoitten valeja suuresti. Henrik II:n onnistui saada vangikseen Bolesławin poika, vallanperija Mieszko II . Valittajien avulla tama paasi vapaaksi.

Hallitsijoiden valinen kadenvaanto jatkui vuonna 1015, jolloin Bolesław lahti jalleen Kiovaan tukemaan vavynsa Svjatopolk I :n valtapyrkimyksia. Han piti Kiovaa hallussaan vuonna 1018, jolloin hanen kerrotaan merkinneen maastoon, etta valtioiden raja kulkisi Dnepr - ja Saalejokia pitkin. ^[2] Henrik II puolestaan tuli mukaan tukemalla Jaroslav Viisasta . Kesalla 1017 Henrik II lahti joukkoineen Puolaan piirittamaan Sleesiassa sijainnutta Nimptschin linnaa. Kiovan Jaroslav Viisas hyokkasi Puolaan idasta ja kukisti puolalaiset. Kruununperillinen Mieszko joutui pakenemaan Boomiin. Rauha solmittiin vuonna 1018 Bautzenissa. Rauhansopimuksen sisalto on kuitenkin jaanyt hamaran peittoon. Bolesław teki myohemmin uuden, menestyksekkaan sotaretken Kiovaan.

Keisari Henrik II:n kuoltua vuonna 1024 paavin lahettilas saapui Gnieznoon kruunaamaan Bolesławin vuonna 1025 Puolan kuninkaaksi. Tama oli saavuttanut Ita-Euroopan mahtavimman hallitsijan aseman. ^[2]

Boleslaus levitti innokkaasti kristinuskoa puolalaisten keskuuteen. Taitavana kirkkopoliitikkona han sai Puolan kirkon irrotetuksi Magdeburgin arkkipiispan alaisuudesta. Sata vuotta myohemmin vuonna 1130 Magdeburgin arkkipiispa Norbert von Xanten yritti saada Puolan kirkkoa alaisuuteensa, mutta turhaan. Boleslaus loi Puolasta suurvallan. Tosin hanen poikansa Mieszko II menetti pian taman mahtiaseman. ^[2]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Boleslaus I Urhea .

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF 2 WorldCat Kansalliset Ranska BnF data Saksa Israel Yhdysvallat T?ekki Alankomaat Puola Vatikaani Henkilot Deutsche Biographie