Biafran sota
eli
Nigerian sisallissota
kaytiin vuosina 1967?1970 itsenaiseksi julistautuneen Kaakkois-Nigerian eli
Biafran
tasavallan ja
Nigerian
liittovaltion joukkojen valilla. Sota paattyi liittovaltion joukkojen voittoon ja Nigerian jalleenyhdistamiseen.
Nigerian itsenaistyttya vuonna 1960 maa oli liittovaltio, jonka osavaltioiden rajat kulkivat pitkalti
etnisten ryhmien
mukaan, joista tarkeimmat olivat lannen
jorubat
, pohjoisen
hausat
ja
fulbet
seka kaakon
igbot
.
[1]
Hausa- ja jorubapuolueiden liittouduttua ja pohjoisnigerialaisten upseerien kaadettua lyhytikaisen, paljolti igbojen muodostaman
sotilashallituksen
,
muslimit
kohdistivat
kristittyihin
igboihin veriloylyja. Igbot julistivat 30. toukokuuta 1967 Ita-Nigerian sotilaskuvernoorin, everstiluutnantti
Chukwuemeka Odumegwu Ojukwun
, johdolla Kaakkois-Nigerian itsenaiseksi Biafran tasavallaksi.
[2]
Nigerian hallitus reagoi aluksi saarrolla ja 6. heinakuuta lahetti armeijan kukistamaan kapinaa.
Sodan alkuvaiheessa Biafran joukot etenivat kohti
Lagosia
heina-elokuussa 1967, mutta joutuivat sen jalkeen puolustuskannalle. Biafran paakaupunki
Enugu
joutui liittohallituksen haltuun jo lokakuussa 1967, mutta hallituksen joukkojen eteneminen pysahtyi igbojen puolustaessa tiukasti ydinalueitaan. Saarretussa Biafrassa puhkesi pian
nalanhata
, josta kapinalliset syyttivat hallituksen joukkojen toimintaa. Lopulta Biafraa johtanut Ojukwu pakeni
Norsunluurannikolle
ja sitten
Lontooseen
[2]
, ja Biafran armeija antautui 12. tammikuuta 1970.
Sodan seurauksena kuoli noin miljoona nigerialaista, paaasiassa nalkaan ja tauteihin.
[1]
Sodan jalkeen kansanryhmien valisia suhteita on yritetty sovitella ja muun muassa Nigerian osavaltiojakoa on muutettu niin, ettei se samaistuisi etnisten ryhmien jakaumaan.
