Betty Boop
Betty Boop
on
Max Fleischerin
animaatiostudion luoma animaatiohahmo, joka oli suosittu 1930-luvulla. Hahmo sai vuonna 1932 oman sarjansa, johon tehtiin yhteensa 89 jaksoa. Bettysta on tehty myos sarjakuvia.
Bettyn tarkein luoja oli ilmeisesti joko Max Fleischer itse tai Fleischerien paaanimaattori
Grim Natwick
, mutta muillakin animaattoreilla on saattanut olla osuutensa.
[1]
Betty Boop esiintyi ensimmaisen kerran Max ja Dave Fleischerin
Talkartoons
-animaatiosarjan elokuvassa
Dizzy Dishes
(1930). Siina han oli viela koira, ranskalainen trimmattu puudeli, jonka patkan sankari, koiranpentu Bimbo tapaa. Seuraavissa lyhytelokuvissa Bettysta tehtiin ihminen. Hanen luppakorvansa muutettiin korvarenkaiksi, han sai pienet pursohuulet ja otsakiharat, ja hanelle puettiin sukkanauha. Hanelle piirrettiin leveat suurisilmaiset kasvot ja huomiota herattava vartalo, mutta ei lainkaan kaulaa. Aanen Bettylle antoi
Mae Questel
. Bettyn vanhemmat esiteltiin itaeuroopanjuutalaisina
jiddi?inkielisina
maahanmuuttajina. Betty kayttaytyi elokuvissaan korostetun moraalisesti, vaikka nayttikin huikentelevaiselta. Lahentelyt han torjui paattavaisesti.
[1]
Betty Boop -lyhytelokuvissa oli paljon liiketta ja tanssia, kuten sen ajan
New Yorkissakin
oli.
I'll Be Glad When You're Dead, You Rascal You
(1932) esitteli jazzmuusikko
Louis Armstrongin
ensi kertaa elokuvakameran edessa. Betty-animaatio
Poor Cindarella
(1934) oli Fleischereiden ensimmainen varielokuva. Kun
Haysin ohjeisto
maaritteli Hollywoodin moraalisaannot uudelleen, Betty jouduttiin pukemaan peittavammin ja han joutui liikkumaankin saadyllisemmin. Sen seurauksena Fleischerit alkoivat keskittya muihin hahmoihin.
[1]
