Bertel Gardberg

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bertel Gardberg
Bertel Gardberg vuonna 1961.
Bertel Gardberg vuonna 1961.
Henkilotiedot
Syntynyt 24. elokuuta 1916
Tammisaari
Kuollut 23. maaliskuuta 2007  (90 vuotta)
Karjaa
Taiteilija
Ala taidekasityo, muotoilu
Kuuluisimpia toita Karelia, Lion
Palkinnot

Lunning-palkinto (1961)
Pro Finlandia (1961)
Prinssi Eugen -mitali (1991)

Bertel Richard Gardberg ( 24. elokuuta 1916 Tammisaari ? 23. maaliskuuta 2007 Karjaa ) oli suomalainen hopeaseppa, muotoilija ja akateemikko . Han opiskeli Koopenhaminassa ja perusti oman verstaan Helsinkiin 1940-luvun lopussa. Gardberg sai Lunning-palkinnon vuonna 1961 [1] ja Pro Finlandia -mitalin samana vuonna seka taiteen akateemikon arvonimen vuonna 1982. Milanon triennaalissa hanet palkittiin kultamitalilla vuosina 1954 ja 1957. [2] Vuonna 1991 hanelle myonnettiin pohjoismainen Prinssi Eugen -mitali .

Elama

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Nuoruus

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Bertel Gardberg syntyi Tammisaaressa 1916. Han oli sukua kultaseppa Erik Gardbergille, joka toimi Helsingissa 1829?1854, ja Fabergen alihankkijalle Alexander Gardbergille. Bertelin laakari-isa Otto Gardberg oli myos taitava puuseppa. Hanen aitinsa oli Sally Aschan. [3]

Ura

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Nuoruusvuosinaan Gardberg oli toissa kauppalaivassa. Siella han oppi, kuinka vahan tarkoituksettomille esineille oli tilaa. Gardberg loysi oman alansa, kun hanet valittiin 1938 Helsingin kultaseppakoulun ensimmaisen kurssin oppilaaksi. Han opiskeli samaan aikaan myos Taideteollisuuskeskuskoulun iltalinjalla ja ammatinedistamislaitoksen iltakurssilla metallitaontaa. Gardberg valmistui kultaseppakoulusta vuonna 1941, mutta rintamapalvelu talvi- ja jatkosodassa hidastivat uran aloittamista. [3]

Tanskalainen hopeasepantaide oli tunnettua, joten Gardberg lahti Tanskaan taydentamaan taitojaan. Han tyoskenteli siella muun muassa A. Michelsenin kulta- ja hopeasepan tyohuoneessa ja otti Tanskasta mukaansa kasityon ja viimeistellyn laadun arvostuksen. [3]

Gardberg perusti 1949 oman tyohuoneen Helsinkiin Mannerheimintien ja Nordenskioldinkadun kulmaan. Samana vuonna han sai leimausoikeuden. Han muutti 1955 Isolle Roobertinkadulle, missa hanen tyohuoneensa oli vuoteen 1966. [3]

Gardberg toimi 1953?1954 Galeries Lafayetten suunnittelijana ja lopulta paasuunnittelijana. Milanon triennaalin kultamitali 1954 annettiin Gardbergille hanen suunnittelemistaan teraksisista tarjoiluvadeista, ruokailuvalineista ja tinasta valmistetusta savukerasiasta. Han sai palkintoja myos triennaalista vuosina 1957 ja 1960. [3]

Gardberg sai 1960 saksalaiselta kultasepantaiteen seuralta harvinaisen Kultaisen Kunniasormuksen. Pohjoismaisten muotoilijoiden arvostetuimman kunnianosoituksen Lunning-palkinnon han sai 1961. Samana vuonna han sai myos Pro Finlandia -palkinnon. [3]

Gardberg asui vuodet 1966?1971 Irlannissa, missa han oli perustamassa Kilkenny Design Workshops -muotoilukeskusta, jonka taiteellisena johtajana han myos toimi. Irlannin-kauden aikana Gardberg tyosti paljon kivia. Aluksi han tyosti Rhodesiasta tuotuja timanttisia jalokivia, mutta myohemmin kauppasuhteiden kaaduttua han kaytti lahinna paikallisia kivilajeja. [3]

Palattuaan Suomeen vuonna 1973 Gardberg asettui Pohjan pitajaan, jonne han kunnosti perheelleen vanhasta sotilastorpasta kodin. Sen yhteydessa Fiskarsin ruukissa hanella oli ateljee-tyopaja, joka ilmensi ajalle ominaista pientuotantopyrkimysta. 1980-luvulla Gardberg loi hyonteisaiheisia pienoisveistoksia, joita pidetaan suomalaisen kivitaiteen huippuna. [3]

Ruukissa avattiin Gardbergin 101-vuotisjuhlanayttely vuonna 2017, [4] ja nayttely vierailee Helsingissa elokuussa 2020. [5]

Yksityiselama

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Gardberg oli kahdesti naimisissa. Hanen ensimmainen puolisonsa oli Ulla Westin, jonka kanssa han oli naimisissa 1942?1950. Hanen toinen vaimonsa oli muotitaiteilija Anne-Charlotte Sauren, jonka kanssa han oli naimisissa vuodesta 1962 kuolemaansa asti. Bertel ja Anne-Charlotte Gardberg saivat kaksi lasta, Mansin ja Carinan. [3]

Tyyli

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Gardberg suunnitteli ennen kaikkea ruokailuvalineita (muun muassa Hackmanin Carelia-aterimet) ja kirkkohopeita. Han yhdisti hopeaa ja terasta kiveen ja puuhun. [6] Gardbergin suunnittelemia kirkkohopeita on useimmissa Helsingin seudun kirkoissa. [7]

Lahteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Viitteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  1. ↑ Iittala.
  2. ↑ Hackman. ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  3. ↑ a b c d e f g h i Viljanen: Kansallisbiografia.
  4. ↑ Lundstrom, Marit: Tidlost lekfull nordisk formgivning. Hufvudstadsbladet , 2.12.2017, s. 30. Artikkelin maksullinen verkkoversio .
  5. ↑ Hallsten, Annika: Bertel Gardberg skapade tidlost hantverk och silversmide. Hufvudstadsbladet , 1.8.2020, s. 22. Artikkelin maksullinen verkkoversio. . Viitattu 1.8.2020.
  6. ↑ Nikkemedia/Taidehistoria ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  7. ↑ Kirkko ja kaupunki -lehti.

Kirjallisuutta

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  • Enbom, Carla:  Bertel Gardberg: 50 ar konsthantverk ? 50 vuotta taideteollisuutta . Hango museums publikationsserie, 9. Hango: Hango museum, 1990. ISSN 0781-9560 . ISBN 951-95950-0-7 .
  • Kalin, Kaj ? Viljanen, Eeva (toim.):  Bertel Gardberg: Taiteilija ? Konstnar . Taideteollisuusmuseon julkaisu, 16. Helsinki: Taideteollisuusmuseo, 1985. ISSN 0780-413X . ISBN 951-95807-0-0 .

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Kansainvaliset
Kansalliset
Taiteenala
Henkilot
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bertel_Gardberg&oldid=21242932 ”