| Bernhardinkoira
|
|---|
 |
| Avaintiedot
|
|---|
| Alkuperamaa
|
Sveitsi
|
| Maara
|
Suomessa rekisteroity 8 923
[1]
(lk 1 140, pk 7 783)
|
| Rodun syntyaika
|
keskiaika
|
| Alkuperainen kaytto
|
etsinta ja pelastus, seurakoira
|
| Nykyinen kaytto
|
seurakoira
|
| Elinika
|
7?11 vuotta
|
| Muita nimityksia
|
bernhardilainen, bertsu, St. Bernhardshund, chien du mont Saint-Bernard, cane di San Bernardo, Saint Bernard, San Bernardo, Bernhardiner, bernhardiin
|
| FCI-luokitus
|
ryhma 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat
alaryhma 2.2 Vuoristotyyppiset molossikoirat
#61
|
| Ulkonako
|
|---|
| Paino
|
50?95 kg
|
| Sakakorkeus
|
60?95 cm
|
| Varitys
|
soopeli-valkoinen
|
| Infobox OK
|
Bernhardinkoira
(
saks.
St. Bernhardshund
,
ransk.
chien du mont Saint-Bernard
,
ital.
cane di San Bernardo
) eli
bernhardilainen
(
saks.
Bernhardiner
) on
sveitsilainen
vuoristokoira
, josta on olemassa seka pitka- etta lyhytkarvainen muunnos. Se kuuluu
FCI
:n roturyhmaan 2. SKL:n rekisterointiarkiston mukaan ensimmaiset bernhardilaiset tulivat Suomeen vuonna 1886.
Menestyksekkain hengenpelastuskoira oli bernhardilainen nimelta
Barry
. Se pelasti ainakin 40 ihmista.
[2]
Pyhan Bernhardin
luostarissa
Isossa Sankt Bernhardin solassa
on pidetty tata lauhkeaa rotua 1660-luvulta alkaen. Bernhardin munkit kayttivat sita vetokoirana seka lumivyoryjenuhrien etsinnassa eli laviinikoirana. Sita kaytettiin myos avaamaan polkuja umpihankeen. Lyhytkarvainen bernhardinkoira on alkuperainen muunnos, josta jalostettiin myos pitkakarvainen muunnos risteytysten avulla. Munkit uskoivat aluksi pidemman karvan auttavan vuoriston kylmissa olosuhteissa, mutta joutuivat kuitenkin pian toteamaan sen keraavan lumipaakkuja, jotka hidastivat koiran etenemista ihmisia etsittaessa. Taman vuoksi lyhytkarvaisen muunnoksen kayttoa jatkettiin munkkiluostareissa, ja vastaavasti pitkakarvaiset pennut annettiin kylan asukkaiden lemmikeiksi.
Bernhardinkoiralla on levea kallo ja suuret leuat. Sen alahuuli roikkuu, joten se kuolaa melko paljon leukapielista . Silla on vankkaluustoiset raajat, ja siksi pennun ruokavalio vaatii tarkkuutta. Lonkkaviat ovat rodulle tyypillisia, joten rontgenkuvaus on tarpeen jo nuorena. Bernhardinkoira on hyvin massiivinen ja voimakas rotu.
Luonteeltaan bernhardilaiset ovat hyvantahtoisia, ystavallisia, rauhallisia ja luotettavia. Lyhytkarvaiset ovat yleensa pitkakarvaisempia vilkkaampia. Bernhardilaiset sopivat lapsiperheisiin, koska ne ovat sosiaalisia ja kiintyvat perheeseensa. Bernhardinkoira on reviiritietoinen.
Rotu on tuttu ihmisille
Beethoven
-elokuvista, jossa on pitkakarvainen bernhardinkoira seka monista piirroselokuvista, joissa se on kuvattu hengenpelastuskoirana, esimerkkina
Mikin
,
Akun
ja
Pluton
tahdittama
Alpine Climbers
(1936).
- Peter Larkin, Mike Stockman:
Gummeruksen suuri koirakirja
. Gummerus Kustannus Oy 2003.
