Bernhard Grzimek

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Bernhard Klemens Maria Grzimek ( 24. huhtikuuta 1909 Neisse , Saksa ? 13. maaliskuuta 1987 Frankfurt am Main , Saksa) [1] oli saksalainen elaintieteilija ja elainlaakari . Han oli Frankfurtin elaintarhan johtaja vuodesta 1945 lahtien ja maailman tunnetuimpia luonnonsuojelijoita. Hanen tuotannostaan on suomennettu muun muassa kirja Serengeti ei saa kuolla (suom. 1960). [2]

Grzimek syntyi aikanaan Saksan Sleesiaan kuuluneessa Neissessa (nyk. Nysa Puolassa ). Hanen isansa oli ammatiltaan poliisituomari . Han opiskeli elainlaakariksi suorittaen tohtoritutkinnon Berliinin yliopistossa vuonna 1932. Grzimek palveli elainlaakintaupseerina toisessa maalimansodassa. [1]

Grzimekin silhuetti Frankfurtin elaintarhassa

Grzimekin ura alkoi toden teolla sodan jalkeen. Han nosti sodassa pahoin vaurioituneen Frankfurtin elaintarhan uuteen kukoistukseen. Elaintarhassa oli hanen aloittaessaan jaljella enaa kaksitoista elainta ja sen rakennukset olivat palaneet lahes poroksi. Grzimekin varainhankintakeinot tunnettiin epatavanomaisina; han jarjesti urheilufestivaaleja ja juhlia elaintarhan alueella. Hanen johdollaan perustettiin myos eras maailman johtavia zoologisia puutarhoja ja elaintarha tuli tunnetuksi myos elainten siemennys- ja kasvatustoiminnastaan. Han jai elakkeelle johtajan toimesta vuonna 1974. Grzimek tunnettiin myos televisiosta , jossa han isannoi luonto-ohjelmia vuodesta 1956 lahtien. Saksan liittokansleri Willy Brandt nimitti Grzimekin valtakunnalliseen ymparistonsuojeluasioiden asiantuntijavirkaan, josta han erosi 1977 vastalauseena valtion puutteellisina pitamilleen toimenpiteille luonnonsuojelun suhteen. [1]

Grzimek ohjasi luontodokumenttielokuvan Serengeti ei saa kuolla vuonna 1959, jonka kuvausten aikana han menetti poikansa Michaelin lento-onnettomuudessa. Elokuva voitti parhaan dokumenttielokuvan Oscar-palkinnon 1960. Han kuoli sydankohtaukseen seuratessaan sirkusesitysta Frankfurtissa. [1]

  1. a b c d John Tagliabue: Bernhard Grzimek, zoologist and wildlife champion dies New York Times . 15.3.1987. Viitattu 5.12.2014. (englanniksi)
  2. Weilin + Goosin tietosanakirja 2 , s. 538. Espoo: Weilin + Goos, 1992.