Bernhard Klemens Maria Grzimek
(
24. huhtikuuta
1909
Neisse
,
Saksa
?
13. maaliskuuta
1987
Frankfurt am Main
, Saksa)
[1]
oli saksalainen
elaintieteilija
ja
elainlaakari
. Han oli
Frankfurtin elaintarhan
johtaja vuodesta 1945 lahtien ja maailman tunnetuimpia luonnonsuojelijoita. Hanen tuotannostaan on suomennettu muun muassa kirja
Serengeti ei saa kuolla
(suom. 1960).
[2]
Grzimek syntyi aikanaan Saksan
Sleesiaan
kuuluneessa Neissessa (nyk. Nysa
Puolassa
). Hanen isansa oli ammatiltaan
poliisituomari
. Han opiskeli elainlaakariksi suorittaen tohtoritutkinnon
Berliinin yliopistossa
vuonna 1932. Grzimek palveli elainlaakintaupseerina toisessa maalimansodassa.
[1]
Grzimekin silhuetti Frankfurtin elaintarhassa
Grzimekin ura alkoi toden teolla sodan jalkeen. Han nosti sodassa pahoin vaurioituneen Frankfurtin elaintarhan uuteen kukoistukseen. Elaintarhassa oli hanen aloittaessaan jaljella enaa kaksitoista elainta ja sen rakennukset olivat palaneet lahes poroksi. Grzimekin varainhankintakeinot tunnettiin epatavanomaisina; han jarjesti urheilufestivaaleja ja juhlia elaintarhan alueella. Hanen johdollaan perustettiin myos eras maailman johtavia
zoologisia
puutarhoja ja elaintarha tuli tunnetuksi myos elainten siemennys- ja kasvatustoiminnastaan. Han jai elakkeelle johtajan toimesta vuonna 1974. Grzimek tunnettiin myos
televisiosta
, jossa han isannoi luonto-ohjelmia vuodesta 1956 lahtien. Saksan liittokansleri
Willy Brandt
nimitti Grzimekin valtakunnalliseen ymparistonsuojeluasioiden asiantuntijavirkaan, josta han erosi 1977 vastalauseena valtion puutteellisina pitamilleen toimenpiteille luonnonsuojelun suhteen.
[1]
Grzimek ohjasi luontodokumenttielokuvan
Serengeti ei saa kuolla
vuonna 1959, jonka kuvausten aikana han menetti poikansa Michaelin lento-onnettomuudessa. Elokuva voitti parhaan dokumenttielokuvan
Oscar-palkinnon
1960. Han kuoli sydankohtaukseen seuratessaan
sirkusesitysta
Frankfurtissa.
[1]
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Tieteilijat
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|