Bernardo O’Higgins ( 20. elokuuta 1778 Chillan , Chile ? 24. lokakuuta 1842 Lima , Peru ) oli chilelainen vapaustaistelija ja itsenaisen Chilen ensimmainen valtionpaamies vuosina 1817 ? 1823 . ^[1]

Elamakerta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Bernardo O’Higgins oli Ambrose O’Higginsin (1720?1801) avioton poika. Ambrose O’Higgins oli syntyjaan irlantilainen , mutta oli siirtynyt Espanjan kuninkaan palvelukseen, koska uskoltaan katolilaisena hanella ei ollut brittien hallitsemassa Irlannissa menestymisen mahdollisuuksia. Ambrose O’Higgins menestyikin lopulta loistavasti Espanjan hallitsemassa Etela-Amerikassa , ja vuonna 1796 hanet nimitettiin Perun varakuninkaaksi (virallinen titteli oli ”Virrey y Capitan General del Reino del Peru y Presidente de la Real Audiencia de Lima”).

Ambrose O’Higginsin poika Bernardo vietti lapsuutensa Chilessa aitinsa Isabel Riquelmen kanssa, joten isa naki poikaansa harvoin. Han paatti kuitenkin rahoittaa pojalleen hyvan koulutuksen Englannin yliopistoissa. Bernardo O’Higgins sai Englannissa opiskellessaan vapaamielisia ja vallankumouksellisia ajatuksia. Myohemmin han tapasi Espanjassa Jose de San Martinin ja ystavystyi taman kanssa.

Palattuaan vuonna 1802 Chileen O’Higgins ryhtyi johtamaan isaltaan perimiaan maatiloja. Kun Chilessa alkoi vuonna 1810 Espanjan siirtomaavallan vastainen liikehdinta, han otti siihen osaa innokkaasti. Hanet valittiin Chilen kansalliskongressiin, jossa han vaati Chilelle taytta itsenaisyytta . Varakkaana miehena han kykeni varustamaan ratsuvakiyksikoita. Han myos asettui itse niiden johtoon.

Aseellinen kamppailu Chilen vapauttamiseksi Espanjan ylivallasta alkoi vuonna 1813 , ja O’Higgins osoittautui taitavaksi ratsuvaen johtajaksi. Alun menestys vaihtui kuitenkin pian tappioon, kun Espanjan kuninkaalle uskolliset joukot saivat taydennysjoukkoja Euroopasta. O’Higgins joutuikin vuonna 1814 pakenemaan Argentiinaan .

Argentiinassa O’Higgins kaytti kolme vuotta uuden armeijan rakentamiseen. Lopulta han lahti yhdessa kenraali Jose de San Martinin kanssa valloittamaan Chilea. Armeija joutui matkalla ylittamaan Andien vuoriston . Tuota riskialtista ylitysta on usein verrattu kuuluisaan Hannibalin Alppien ylitykseen vuonna 218 eaa.

O’Higginsin ja Jose de San Martinin armeija selvisi Andien ylityksesta taistelukykyisena ja saavutti helmikuussa 1817 suuren voiton Espanjan kuninkaan joukoista Chacabucon taistelussa . Voiton jalkeen O’Higginsille annettiin ylin valta Chilessa ja hanen johdollaan maa julistautui itsenaiseksi 12. helmikuuta 1818 . Pari kuukautta myohemmin kuninkaan joukot lyotiin Maipun taistelussa , milla Chilen itsenaisyys kaytannossa varmistettiin.

O’Higgins yritti valtakaudellaan ajaa lapi erinaisia vapaamielisia uudistuksia muun muassa maanomistusoloihin ja uskonnonvapauteen. Tama johti konfliktiin vaikutusvaltaisten suurmaanomistajien ja katolisen kirkon kanssa. Lopulta O’Higgins syrjaytettiin vallankaappauksessa vuonna 1823 ja hanet lahetettiin maanpakoon Peruun, missa han vietti loppuelamansa.

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bernardo O’Higgins Wikimedia Commonsissa

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF Kansalliset Norja Chile Espanja Ranska BnF data Argentiina Katalonia Saksa Israel Yhdysvallat Australia Alankomaat Henkilot Trove Muut SNAC IdRef