Nokia Bell Labs
Tutkimuslaitoksen tiedot
Perustettu	1925
Sijainti	Murray Hill , New Jersey , Yhdysvallat
Kotisivu
Infobox OK

Bells Labs eli Bell Telephone Laboratories oli vuonna 1925 perustettu yhdysvaltalaisen puhelinyhtio AT&T:n tutkimus- ja tuotekehityshaara , joka tuotti 1900-luvulla useita lapimurtoja tietoliikennetekniikan , matematiikan , fysiikan , materiaalitieteen ja tietojenkasittelytieteen aloilla. Bell Labsissa tehdysta tutkimuksesta on jaettu yhdeksan Nobel-palkintoa ja useita Turing-palkintoja . ^[1]

Bell Labs on nykyaan osa Nokian tutkimus- ja tuotekehitysosastoa Nokian ostettua Alcatel-Lucentin vuonna 2016. Nokia Bell Labsin paamaja sijaitsee Murray Hillissa, New Jerseyssa, Yhdysvalloissa, ja silla on tutkimusosastoja ympari maailmaa. Suomessa osastoja on Oulussa, Tampereella ja Espoossa. ^[2]

Bell Labs kehittyi AT&T:n teknisen osaston pohjalta. Alexander Graham Bellin alkuperaisten patenttien rauetessa 1900-luvun alussa, AT&T haki kilpailuetua paikallisten puhelinyhtioiden suhteen kehittamalla pitkan kantaman puhelinyhteyksia. Tama vaati kuitenkin aiempaa parempia vahvistimia. Vuonna 1915 AT&T onnistui fyysikko Harold D. Arnoldin kehittamien triodivahvistimien avulla avaamaan puhelinyhteyden Yhdysvaltojen halki, New Yorkista San Franciscoon . A&T onnistui saamaan kaukopuhelumarkkinat itselleen, minka jalkeen se osti paikallisia puhelinyhtioita, saavuttaen lopulta monopoliaseman Yhdysvaltain puhelinmarkkinoilla. ^[3]

AT&T:n seka sen tytaryhtion Western Electricin tekniset osastot jarjesteltiin vuonna 1925 yhdeksi yhtioksi, joka sai nimen Bell Telephone Laboratories . Yhtioon siirtyi noin 4000 tiedemiesta ja insinooria. Bell Labsin perustehtava oli kehittaa A&T:n puhelinverkkotoimintaa. A&T:n monopoliaseman turvin se teki alusta asti myos tutkimusta, josta ei ollut saatavilla valitonta hyotya. Laboratorion ensimmainen tieteellinen lapimurto tapahtui vuonna 1927 Clinton Davissonin havaitessa elektronien siroavan nikkelikiteesta Louis de Broglien aineaaltohypoteesin mukaisesti. Davisson palkittiin loydosta vuoden 1937 Nobelin fysiikanpalkinnon puolikkaalla. ^{[3] [4]}

Toisen maailmansodan aikaan Bell Labsin tutkimus suuntautui sotilaselektroniikkaan. Yhtiossa kehitettiin esimerkiksi tutkaa ja kryptografiaa . ^[4]

Vuonna 1996 AT&T irrotti Bell Laboratories tutkimusyksikon ja laitteistovalmistuksen Lucent Technologiesiin . ^[5]

Vuonna 2007 Lucent ja Alcatel yhdistyivat muodostaen Alcatel-Lucentin . Bell Laboratories ja Alcatelin tutkimusyksikko yhdistyivat. ^[5]

Vuonna 2016 Nokia osti yksikon ja yhdisti sen Nokian FutureWorks-yksikon kanssa. ^[5] Yrityskaupan eli fuusion toteuduttua kanssa osasto on osa Nokia-konsernia. Aiesopimus esitettiin huhtikuun puolivalissa 2015, ^[6] ja yhdistynyt yhtio aloitti toimintansa tammikuussa 2016. ^[7]

Bell Labsissa on kehitetty muun muassa transistori , laser , informaatioteoria , Unix -kayttojarjestelma ja C-ohjelmointikieli . ^{[8] [9]} Myos Plan 9 hajautettu kayttojarjestelma on saanut siella alkunsa. ^[10]

Transistorin kehittivat William Shockley , John Bardeen ja Walter Brattain , jotka esittelivat keksintoa yhtiossa 23. joulukuuta 1947. ^[11] Bell Labs esitteli keksintoa julkisesti lehdistotilaisuudessa 30. kesakuuta 1948. ^[11]

Vuonna 1979 Bell Labs esitteli ensimmaisen yhdelle piirille rakennetun digitaalisen signaaliprosessorin . ^[12]

Vuonna 1984 Bell Labsin tyontekija Bjarne Stroustrup oli saanut valmiiksi sisaisen referenssimanuaalin ja C++ -ohjelmointikieli julkaistiin kaupallisesti vuonna 1985. ^[13]

Bell Labsilla tyoskenteli noin 700 ihmista vuoden 2015 alussa. Sen tutkimus keskittyy kuuteen osa-alueeseen:

• fysikaaliset tieteet
• tietotekniikka ja tietokoneohjelmat
• matematiikka ja algoritmit
• tietoverkot
• optinen tiedonsiirto
• langattomuus eli langaton viestinta, kuten WLAN

• Bernstein, Jeremy:  Three degrees above zero : Bell Labs in the information age . New American Library, 1986. ISBN 978-0-451-62529-8 . Teoksen verkkoversio .
• Gertner, Jon:  The idea factory : Bell Labs and the great age of American innovation . Penguin Press, 2012. ISBN 978-1-59420-328-2 . Teoksen verkkoversio .

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bell Labs .

• Bell Labsin verkkosivu

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset ISNI VIAF Kansalliset Norja Saksa Israel Yhdysvallat Latvia Japani T?ekki 2 3 Australia Puola Tieteilijat CiNii 2 Taiteenala Museum of Modern Art 2 Muut IdRef