Anna Pavlova
Nikiyan rooliasussa vuonna 1902.
Paul Marque
pronssijumalan
roolissa,
La Bayadere
2020
Mariela Gonzales,
La Bayadere
, Teatro Michael Donahue, La Paz Bolivia, 2018.
La Bayadere
eli
Bajadeeri
(suom. Temppelitanssijatar,
ven.
Баядерка
,
Bajaderka
) on
baletti
, jonka
koreografia
on
Marius Petipan
tekema ja musiikin on saveltanyt
Ludwig Minkus
. Baletin esitti ensimmaisen kerran
Mariinski-teatterin
baletti 4. helmikuuta
1877
Pietarissa
,
Venajan keisarikunnassa
.
[1]
Bajadeerin
kuuluisimpia kohtauksia ovat muun muassa klassikon asemaan noussut
Varjojen valtakunta
(
engl.
The Kingdom of the Shades
),
[1]
jossa Solor hallusinoi kuolleesta Nikiyasta, joka esitetaan usein taysin omana teoksenaan;
[2]
pronssijumalan tanssi (
engl.
Dance of the Golden Idol
), Nikiyan kuolema ja viimeisen naytoksen
Grand pas d'action
.
[1]
Bajadeerista
on tehty sen esityshistorian aikana useita versioita. Balettia ovat muokanneet muun muassa Marius Petipa (1900),
Aleksander Gorski
ja
Vasili Tihomirov
(1904),
Agrippina Vaganova
(1932),
Vakhtang T?abukiani
ja
Vladimir Ponomarjov
(1941),
Rudolf Nurejev
(kohtaus
Varjojen valtakunta
, 1963),
Natalia Makarova
(kohtaus
Varjojen valtakunta
, 1974), Natalia Makarova (1980), Rudolf Nurejev (1992) ja
Sergei Viharev
(2001), joista viimeinen oli
rekonstruktio
Petipan baletista vuodelta 1900. Nykyaan
Bajadeerista
esitetaan lahinna T?abukianin ja Ponomarevin venalaista versiota vuodelta 1941 tai Natalia Makarovan
American Ballet Theatrelle
tekemaa versiota vuodelta 1980.
Bajadeeri
on kuulunut useina vuosina
Suomen Kansallisbaletin
ohjelmistoon. Balettitanssija
Barbora Kohoutkovan
vain 19-vuotiaana tanssima Nikiyan rooli sai erinomaiset arvostelut vuonna 1998.
[3]
Bajadeeri
sijoittuu tarunomaiseen
Intiaan
. Baletti kertoo temppelitanssijattaresta eli
bajadeeri
Nikiyasta, joka rakastuu sotasankari Soloriin. Nikiya ja Solor vannovat toisilleen rakkaudenvalan, mutta
rad?a
eli hallitsija haluaa tyttarensa prinsessa Gamzattin naivan Solorin. Papiston
ylibramiini
, joka on itse rakastunut Nikiyaan, paljastaa rad?alle Solorin ja Nikiyan rakkauden. Prinsessa Gamzatti ja rad?a paattavat, etta tanssijattaren on kuoltava. Nikiyan tanssiessa Solorin ja Gamzattin kihlajaisissa hanelle annetaan kukkakori, jonka sisalla oleva myrkkykaarme puree Nikiyaa. Ylibramiini tarjoaa naiselle vastamyrkkya, mutta Nikiya valitsee mieluummin kuoleman.
Nikiyan kuoleman jalkeen Solor nakee rakastetustaan
nayn
Varjojen valtakunnassa, ja uuden nayn haaseremonian aikana. Jumalat, jotka ovat suuttuneet tanssijattaren murhasta, rankaisevat haavakea tuhoamalla temppelin. Kaikki temppelissa olevat henkilot kuolevat, ja baletin viimeisessa kohtauksessa Nikiyan ja Solorin henget ovat jalleen ikuisen rakkauden yhdistamia.
[1]