Axel Fredrik Charpentier
(
4. heinakuuta
1865
Hamina
?
9. maaliskuuta
1949
Hauho
[1]
) oli suomalainen juristi, joka toimi
oikeuskanslerina
1920-luvulla. Han oli toiminut jo
Suomen suuriruhtinaskunnan
aikana
senaatissa
. Charpentier oli vastustanut venalaistamistoimia, minka takia hanet oli erotettu prokuraattorin ja esittelijasihteerin tehtavista.
Charpentierin vanhemmat olivat
senaattori
Gustaf Robert Alfred Charpentier
ja Adolfina Valeria Aschan (1837?1907). Axel Charpentier paasi ylioppilaaksi 1883. Filosofian kandidaatiksi han valmistui 1885 ja maisteriksi 1886. Lakitieteen kandidaatin tutkinnon han suoritti 1890, lisensiaatin tutkinnon 1897 ja tohtorin tutkinnon 1898 vaitoskirjalla
Om sytning
.
Varatuomarin
arvon han sai 1893.
[2]
Charpenterierin akateeminen ura jai lyhyeksi. Han aloitti vuoden 1898 alussa Aleksanterin yliopiston siviililainopin ja roomalaisen oikeuden dosenttina. Yliopistossa ei ollut tarjolla vakinaista oppituolia, joten Charpentier palasi pian senaatin oikeusosastoon, jossa han oli toiminut jo opiskeluaikanaan.
[3]
Charpentier toimi
senaatin
oikeusosaston kanslistina 1896?1899, protokollasihteerina 1899?1905 ja esittelijasihteerina 1906?1910.
[2]
Charpentier vastusti venalaistamistoimia, eika han asettanut syytteeseen uusien asetuksia vastaan toimineita suomalaisvirkamiehia. Kenraalikuvernoori
Nikolai Bobrikov
kumosi Charpentierin nimityksen
Hauhon tuomiokunnan
tuomariksi, koska hanelle ei haluttu antaa mahdollisuutta lisatuloihin.
[3]
Charpentier toimi senaatin lainvalmistelukunnan nuorempana jasenena 1905?1911 seka vt.
prokuraattorina
1909?1910. Prokuraattorina han oli vastustanut yritysta lakkauttaa
Suomen Ammattijarjesto
. Hanet erotettiin prokuraattorin sijaisuudesta ja esittelijasihteerin virasta, kun han oli sanellut vastalauseen yleisvaltakunnallista lainsaadantojarjestysta koskevan lain kasittelypoytakirjaan.
[3]
Charpentier toimi erottamisensa jalkeen 1912?1917 asianajajana
Helsingissa
.
[2]
Han oli mukana myos paikallispolitiikassa ja oli
Helsingin kaupunginvaltuuston
jasen 1914?1918 seka holhous- ja kasvatuslautakuntien jasen. Charpentier toimi myos jalkimmaisen lautakunnan puheenjohtajana.
[3]
Charpentier oli ollut aatelissaadyssa sukunsa edustaja
saatyvaltiopaivilla
1897
,
1899
ja
1905?1906
.
[2]
Maaliskuun vallankumouksen
jalkeen Charpentier nimitettiin 1917 senaatin oikeusosaston senaattoriksi. Itsenaistymisen jalkeen han oli joitakin kuukausia
korkeimman oikeuden
jasenena. Hanet nimitettiin 1918
oikeuskasleriksi
. Charpentier oli kaytannossa Suomen ensimmainen oikeuskansleri, silla vaikka
Pehr Evind Svinhufvud
oli pitanyt virkaa aiemmin, han ei valtionhoitajan tehtavien takia ehtinyt hoitaa oikeuskanslerin tehtavia.
[3]
Charpentierin aikana tapahtui itsenaisen Suomen historian ainoa poliittinen murha, kun sisaministeri
Heikki Ritavuori
ammuttiin vuonna 1922. Charpentier johti tuolloin murhan tutkimuksia ylimpana syyttajana.
lahde?
Charpentierin asema kansalaissodasta toipuvan ja hiljattain itsenaistyneen valtion viranomaistoiminnan valvojana oli vaikea tehtava. Hanen suhteensa
eduskuntaan
eivat olleet erityisen hyvat. Kansanedustajia narkastyttivat erityisesti Charpentierin vuonna 1927 esittamat kommentit virkamiesten palkkauksesta ja lainsaadannon tasosta.
[3]
Charpentier jai elakkeelle ja vetaytyi samalla lahes kaikesta julkisesta elamasta. Han tosin jatkoi edelleen lakimiesyhdistyksen toiminnassa.
[3]
Charpentier oli naimisissa vuosina 1896?1913 Helmi Julia Jarnefeltin (1871?1913) kanssa.
[2]
He saivat viisi lasta, joista yksi kuoli vauvaikaisena.
[3]
Charpentier omisti vuodesta 1914 lahtien
Hahkialan kartanon
Hauholla
. Siella han asui elakoitymisensa jalkeen ja hoiti kartanoa ja sen maita. Charpentierin ystava
K. J. Stahlberg
oli Hahkialassa suojassa Helsingin ilmapommituksilta. Charpentierin kuoltua 1949 tila jaettiin neljaan osaan.
[3]
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
|