Augusts Kirhen?teins

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Augusts Kirhen?teins

Augusts Kirhen?teins ( 18. syyskuuta 1872 Mazsalaca - 3. lokakuuta 1963 Riika ) oli latvialainen poliitikko ja tiedemies. [1] Hanen johtamansa nukkehallitus pyysi Latvian liittamista Neuvostoliittoon kesalla 1940. [2]

Kirhen?tein oli mikrobiologi ja toimi myos professorina Riian yliopistossa. Kun neuvostoliittolaiset olivat orkestroimassa vallankaappausta Latviassa kesalla 1940, hanen nimensa oli tullut esiin suurlahetystossa pidetyssa ideariihessa. Kirhen?teins johti Latvia- Neuvostoliitto ystavyysseuraa. Hanen veljensa oli ollut punaupseeri, joka oli teloitettu Neuvostoliitossa vuonna 1938. [3] .

Professorin heratti oinen puhelu Neuvostoliiton suurlahetystosta ja han ilmoitti suostuvansa hallituksen johtoon, " jos Ulmaniskin on samaa mielta ". Uusi hallitus kokoontui ensimmaista kertaa 21. kesakuuta 1940. Suomen lahettilaaseen Edvard Paliniin Kirhen?teins teki epaedullisen vaikutelman: “ Vanha vasynyt epavarma ukkeli, jolta puuttuu itseluottamusta, varmuutta ja omaa tahtoa ja asiantuntemusta. ”. [3]

Kirhen?teins vakuutteli, etta Latvia pysyy itsenaisena valtiona. Samaa vakuutteli myos Neuvostoliiton lahetysto. Kirhen?teinsin johtama hallitus maarasi heinakuulle uudet vaalit, mika oli hyva propaganda-ase Ulmaniksen vuodesta 1934 jatkuneen yksinvallan jalkeen. Vaalilakeja kuitenkin rikottiin ja tulos oli etukateen paatetty. [3]

Uusi parlamentti, Kansan Saeima , julisti Latviaan neuvostovallan 21. heinakuuta 1940. Neuvostoliiton korkein neuvosto hyvaksyi Latvian neuvostokansojen perheen jaseneksi 5. elokuuta 1940. Kirhen?teins toimi uuden neuvostotasavallan puhemiehiston puhemiehena eli presidenttina vuoteen 1952.

  1. https://peoplepill.com/people/augusts-kirhensteins/
  2. http://at.gov.lv/en/vesture/padomju-laiks-1940-1990 ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  3. a b c Rislakki, Jukka: Latvian kohtalonvuodet. Kri?j?nis Ber?iksen ja Hilma Lehtosen tarina. Sivut 229 ja 233. Suomalaisen kirjallisuuden seura,Gummerus Kirjapaino, Jyvaskyla 2005