Asumaniemi on Vaino Linnan luoma kuvitteellinen hahmo, nuori taydennysmies romaanissa Tuntematon sotilas .

Helsinkilainen Asumaniemi saapuu taydennysmiehena konekivaarikomppanian kolmanteen joukkueeseen kesakuussa 1944 Hietasen ollessa sen johtajana. ^[1] Han kuuluu vuonna 1925 syntyneeseen ikaluokkaan. Asumaniemen saapuessa komppania on Laatokan koillispuolella vetaytymassa Syvarilta kohti Tarton rauhan rajaa ja Hietasen, aiemmin Koskelan, johtama joukkue on karsinyt pahimmat miehistotappiot. Joukkueeseen sijoitetaan nelja alokasta, joista romaanin kertoja mainitsee nimelta vain Asumaniemen. ^[2] Asumaniemi erottuu kolmesta muusta alokkaasta rehvakkaana urheilijatyyppina, jonka ensimmainen repliikki romaanissa on uhoava:

≫Missa niita ryssia on, etta saa ruveta tappaan?≫

Asumaniemi tuo joukkueeseen stadin slangia puhuvan koulupojan maailmaa, joka ei aina vaisty edes taistelutilanteissa: " Lahdetteko mukaan? - Ma yks! Asumaniemi nosti katensa reippaasti kuin koululainen viitatessaan. " ^[3]

Muiden alokkaiden jannittaessa Koskelaa ja Rokkaa Asumaniemi suhtautuu heihin luontevasti ja tasaveroisesti. Hanesta tulee erittain pidetty, koska han tuo sodan peraantymisvaiheen vasyneeseen ja masentuneeseen ilmapiiriin viela kerran sita iloisten ja reippaiden nuorukaisten henkea, joka vallitsi sodan alussa kolme vuotta aikaisemmin. Vanhala arveleekin Asumaniemen paatyvan viela upseerikouluun . ^[4] Asumaniemi ehtii kuitenkin mukaan jarkyttaviin tapahtumiin. Haavoittunut Rokka esittaa hanet vanrikki Jalovaaralle yhtena joukkueen kantavista voimista. Asumaniemi kaatuu iskuryhman hyokkayksessa, joka on romaanin viimeisia toiminnallisia kohtauksia. Asumaniemen viimeiset sanat kuuluvat:

≫Se on vasemmalla puolella... Sydan on vasemmalla puolella...≫

Asumaniemen kasvoille jaa hanen kuollessaan hammastynyt ilme, ja romaanin kertojan mukaan Asumaniemelle on jaanyt pieni hetki aikaa tajuta, etta elamalla leikkiminen voi johtaa sen menettamiseen. Asumaniemen voi paatella kaatuneen konekivaarikomppanian viimeisessa taistelussa syyskuun alussa 1944 Loimolassa , jossa koko pataljoona oli Suomen ja Neuvostoliiton aselevon alkaessa. ^[5] Hanet haudataan Helsinkiin Hietaniemen hautausmaan sankarihauta-alueelle, jota on syksylla 1944 jouduttu jalleen kerran laajentamaan, ja todennakoisesti hanen nimensa kirjoitetaan myos hanen koulunsa sankaritauluun. ^[6]

Ennen astumistaan asepalvelukseen Asumaniemi on opiskellut muutaman vuoden oppikoulussa, jossa han on kaynyt osan luokista kahteen kertaan. Hanen koulunsa on todennakoisesti ollut Kallion yhteiskoulu , jossa oli paljon vaatimattomista kodeista tulleita lapsia. Mahdollisesti hanen vanhempansa ovat odottaneet pojastaan suvun ensimmaista ylioppilasta. Asumaniemi on kuitenkin saanut potkut koulusta sen vuoksi, etta han on toveriensa kanssa ostanut viinaa salakuljetetun purukumin myynnista saamillaan rahoilla. Armeijaan han sopeutuu aivan toisin kuin kouluun. ^[7]

Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mielesta Asumaniemi on viikari, joka on koko ajan luisumassa ikavystymiseen. Saannollinen koulunkaynti, silloinen ulkoluku, on tallaiselle pojalle myrkkya, mutta Sinkkosen mielesta kyse ei ole keskittymisvaikeuksista; koulu ei vain anna tarpeeksi arsykkeita. Asumaniemen kaltainen henkilo voisi helposti paatya varastelemaan, ei kuitenkaan ahneudesta, vaan miellyttavan jannityksen kokemisen vuoksi. Toisissa oloissa Asumaniemi olisi hulivili, joka nauttii testosteronihumalasta ja jota ymparoi vaaran tuoksu. Tallaisen miehen olisi kuitenkin vaikea solmia pysyvaa parisuhdetta, vaan han lentaisi kukasta kukkaan. Tassa asiassa Sinkkonen vertaa Asumaniemea Kjell Weston romaanin Missa kuljimme kerran henkilohahmoon Allu Kajanderiin. Asumaniemi ei tunne vihaa vihollisia kohtaan, vaan puhuu heista "sloboina" ja "naapurina"; han haluaa heittaa kasikranaattinsa ensimmaisena. ^[8]

Luonteeltaan Asumaniemea muistutti Linnan rykmentissa toisen jalkavakikomppanian paallikkona ollut hurjapaisen rohkea luutnantti Allan Gummerus, joka kaatui Laskelassa lahella Linnan vartiopaikkaa jatkosodan hyokkaysvaiheen alkupuolella heinakuussa 1941. Gummerus seisoi avoimella paikalla tutkimassa karttalehtea, kun vihollinen ampui hanet todennakoisesti Laskelan tehtaan ikkunasta. Gummeruksen viimeisten sanojen kerrotaan olleen: "Perkele, kummalla puolen sydan on?" ^{[9] [10] [11]}

Edvin Laineen vuonna 1955 ohjaamassa Tuntemattoman sotilaan elokuvaversiossa Asumaniemea naytteli Vili Auvinen . Rauni Mollbergin vuoden 1985 versiosta Asumaniemi oli jatetty pois. Vuoden 2017 versioinnissa Asumaniemea naytteli Eemeli Louhimies.

• Linna, Vaino: Tuntematon sotilas
• Syrja, Jaakko:  Muistissa Vaino Linna 1 , s. 77-78. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29646-5 .
• Varpio, Yrjo:  Vaino Linnan elama . WSOY, 2006. ISBN 951-0-32494-9 .
• Malmberg, Ilkka:  Tuntemattomat sotilaat (2. painos) . Helsinki: Helsingin Sanomat, 2008. ISBN 978-952-5557-13-8 .

• Malmberg, Ilkka:  Tuntemattomat sotilaat . Helsinki: Helsingin Sanomat, 2007. ISBN 952-5557-04-9 .