Tama artikkeli kasittelee Intian osavaltiota. Samannimisesta teesta kertoo
Assam (tee)
.
Assam
(
assamiksi
???
,
Oxom
) on
Intian
osavaltio
maan koillisosassa. Se sijaitsee
Himalajan
juurella
Brahmaputran
laaksossa. Osavaltion paakaupunki
Dispur
on alueen vakiluvultaan suurimman kaupungin
Guwahatin
esikaupunki. Suurimmasta osasta Assamia tuli osa Intiaa
Intian jaon
yhteydessa vuonna 1947 ja oma osavaltionsa siita tehtiin vuonna 1950. Osavaltion virallinen kieli on
assami
ja alueella on myos huomattava
bengalinkielinen
vahemmisto. Alueella on ollut jannitteita paikallisten ja paaosin maahanmuuttajataustaisten bengalinkielisten valilla. Suurin osa Assamilaisista on uskonnoltaan
hindulaisia
ja suurin osa assamilaisista asuu maaseudulla. Maatalous muodostaa alueen talouden kulmakiven. Assamin asukasluku oli vuoden 2011 vaestonlaskennan mukaan 31 205 576.
Nakyma
Brahmaputralla
Intiansarvikuonoja
Assamissa.
Assamin osavaltion pinta-ala on 78 438 km².
[1]
Sen naapuriosavaltioita ovat
Arunachal Pradesh
pohjoisessa,
Nagaland
ja
Manipur
idassa,
Mizoram
ja
Tripura
etelassa, seka
Meghalaya
ja
Lansi-Bengali
lannessa. Osavaltiolla on myos raja
Bhutanin
kanssa pohjoisessa ja
Bangladeshin
kanssa lannessa.
[2]
Assam voidaan jakaa kolmeen erilliseen maantieteelliseen alueeseen,
Brahmaputrajoen
laaksoon pohjoisessa,
Barakjoen
laaksoon etelassa ja kukkulaiseen alueeseen keskella osavaltion etelaosaa. Brahmaputran laakso on kolmesta alueesta suurin. Joki virtaa osavaltioon koillisesta kulkien kohti lantta ja kaantyen lopulta kohti etelaa Bangladeshiin. Jokilaaksoa ymparoivat vuoret, joilta jokeen laskee useita pienempia virtoja. Assam kasittaa vain osan Barakjoen laaksosta, mutta sen tasanko on tarkeaa maatalousaluetta. Etelaosan kukkulat kuuluvat
Meghalayan ylankoon
. Assamin alue on varsin altis
maanjaristyksille
.
[2]
Assamin korkein keskilampotila on 36 °C elokuussa ja alin 7 °C tammikuussa. Alueella ei esiinny suurelle osalle muuta Intiaa tyypillista kuumaa kuivaa kautta. Suurin osa alueen sateista saadaan
monsuunikaudella
kesakuusta syyskuuhun, jolloin alueella esiintyy myos tulvia. Vuosittainen sadanta on osavaltion lansiosissa 1 800 mm ja itaosissa 3 000.
[2]
Noin kolmasosa Assamin alueesta on metsien peitossa. Alueella on useita luonnonsuojelualueita, joista
Kazirangan kansallispuisto
ja
Manasin kansallispuisto
kuuluvat
Unescon maailmanperintoluetteloon
. Alueen elaimistoon lukeutuvat esimerkiksi
intiantiikeri
,
leopardi
,
intiansarvikuono
,
aasiannorsu
,
gauri
, seka monet
kadellislajit
,
lintulajit
ja
matelijat
.
[2]
Ahomien
kuninkaan palatsi
Garhgaonissa
.
Assamin ensimmaiset asukkaat olivat mahdollisesti
australideja
, jotka ovat kuitenkin sittemmin havinneet alueelta omana ryhmanaan heita seuranneiden muuttoaaltojen seurauksena.
[3]
Varhaisin tunnettu valtiomuodostelma nykyisen Assamin alueella oli
Kamarupa
, jonka paakaupunki oli nykyisen
Guwahatin
paikalla sijainnut Pragjyotishapura. Kamarapuran ydinalue kasitti Brahmaputran laakson alueen, mutta se kasitti myos osia Bhutanista ja Lansi-Bengalista. Valtion tunnetuimpia hallitsijoita olivat
Narakasura
ja
Bhagadatta
. Vuoden 640 paikkeilla alueella liikkunut
kiinalainen
matkailija
Xuanzang
kirjoitti nykyisen Assamin alueesta, mutta seuranneiden vuosisatojen ajasta tiedetaan huomattavasti vahemman. Ajasta tiedetaan paaosin arkeologisten loydosten perusteella. Alueella vaikutti sittemmin useita eri hallitsijasukuja, joita olivat esimerkiksi
Pala
,
Koch
,
Kachari
ja
Chutiya-dynastia
.
[2]
Ahomit
valtasivat nykyisen Assamin alueen vuonna 1228.
[3]
He lienevat saapuneet alueelle nykyisesta
Myanmarista
ja he kukistivat ensin Assamin ylaosien alueen useat eri paikalliset hallitsijat ja lopulta myos alaosien dynastiat. Assamin nykyinen nimi on johdettu jo havinnen
ahomin kielen
sanasta
asama
, joka vapaasti kaantaen tarkoittaa verratonta. Ahomien ehka voimakkain hallitsija oli vuosina 1696?1714 hallinnut
Rudra Singh
.
[2]
Ahomien onnistui voittaa Intian
suurmogulien
alueelle tekemat monet sotaretket, mutta 1700-luvun loppupuolella heidan valtansa oli heikentynyt merkittavasti.
[3]
Heikkenemiseen johti etenkin eri ruhtinaiden keskinaiset kiistat. Kuningas
Gaurinath Singh
yritti tukeutua
Kalkuttaa
hallinneisiin
britteihin
, jotka eivat kuitenkaan jaaneet alueelle viela pysyvasti.
[2]
Vuonna 1816 Assam paatyi kohti Intiaa levittaytyvien
burmalaisten
hallintaan.
[4]
Burmalaiset tormasivat Intiaan levittaytyessaan britteihin.
[4]
Britit ajoivat lopulta burmalaiset pos Assamista vuonna 1824.
[3]
Vallanvaihdos vahvistui
ensimmaisen anglo?burmalaisen
sodan jalkeen vuonna 1826 solmitulla
Yanbon sopimuksella
. Vuonna 1838 Assamista tehtiin hallinnollisesti osa
brittilaisen Intian
Bengalia.
[2]
Vuonna 1854 vietiin lapi niin sanottu Assam Clearance Act, joka avasi suuret osat Assamista
teeta
kasvattaville eurooppalaisille plantaasinomistajille. Seuranneiden vuosikymmenten aikana Intiaan perustettiin satoja teeplantaaseja ja suurin osa niista Assamiin.
[3]
Vuonna 1874 Assam erotettiin hallinnollisesti Bengalista ja sen paakaupungiksi asetettiin
Shillong
. Assam liitettiin viela Ita-Bengaliin
Bengalin jaon
yhteydessa vuonna 1905, mutta Assamissa liitosta vastustettiin hanakasti. Lopullisesti Assamista tuli oma alueensa vuonna 1912.
Toisen maailmansodan
aikana Assam oli tarkea huoltoreitti
liittoutuneiden
joukoille Burmassa.
[2]
Intian siirtomaavallan paattyessa vuonna 1947 ja
Intian jaon
myota suurimmasta osasta Assamia tuli osa Intiaa. Osa
Sylhetin
alueesta liitettiin osaksi
Pakistania
, joka tuolloin hallitsi nykyisen Bangladeshin aluetta. Vuonna 1950 Assamista tuli yksi Intian
osavaltioista
.
Kiinan
joukot etenivat osiin Assamia
Kiinan?Intian sodan
aikana vuonna 1962, mutta he vetaytyivat sodan paatteeksi.
[2]
Assamista erotettiin sittemmin suuria alueita omiksi osavaltioikseen. Nagaland perustettiin vuonna 1963, Meghalaya ja Mizoram 1971 ja Arunachal Pradesh vuonna 1972.
[3]
Jannitteet Assamissa kasvoivat etenkin 1970-luvun lopulta lahtien Intian jaon vuonna 1947 ja Bangladeshin itsenaisyyden vuonna 1971 jalkeen alueelle saapuneiden miljoonien
bengalinkielisten
ja paikallisen vaeston valilla. Vakivaltaisuuksien kiihtyessa alueelle muodostui
separatistijarjestoja
, kuten
United Liberation Front of Assam
(ULFA) ja poliittinen
Prafulla Kumar Mahantan
johtama
All Assam Students’ Union
. Myos
bodot
ajoivat omaa valtiotaan. Vuonna 1985 Mahanta oli mukana luomassa uutta poliittista puoluetta
Asom Gana Parishad
(Assam People’s Council tai AGP). Puolue voitti aluevaalit samana vuonna, mutta osavaltion hallitus hajotettiin vuonna 1990 AGP:n jasenten ULFA:n yhteyksien takia. Hajottamista seurasi ULFA:n jasenyyden kriminalisointi ja Intian armeijan sotilasoperaatio vuosina 1990?1991. AGP vaikuttanut osavaltion politiikassa sittemmin vaatien laajempaa autonomiaa, mutta tuomiten ULFA:n toiminnan. Hallitus ja Assamin aseelliset ryhmat paasivat alustavaan rauhansopimukseen vuonna 2011.
[2]
Jannitteet paikallisen vaeston ja bengalilaisten valilla eivat ole kuitenkaan kokonaan kadonneet.
[3]
Maatalous muodostaa Assamin talouden kulmakiven. Maatalous tyollistaa noin puolet osavaltion tyovoimasta ja tuottaa noin kolmanneksen sen bruttokansantuotteesta. Viljelykasveista tarkein on
riisi
. Tarkeita vientituotteita ovat
juutti
ja
tee
. Huomattava osa koko Intian teesta kasvatetaan Assamissa ja alueella kasvatetaan myos
silkkia
. Hallitus on pyrkinyt kasvattamaan ja tukemaan karjataloutta, mutta sen merkitys on edelleen vahaista. Assamissa on myos huomattavia luonnonvaroja. Alueelta loytyy
maaoljya
,
maakaasua
,
hiilta
ja
kalkkikivea
. Osavaltion teollisuussektori ei ole kovin kehittynyt. Alue on suhteellisen eristyksissa muusta Intiasta, liikenneverkko on huono ja paikallinen teollisuus palveleekin lahinna paikallisen kysynnan tarpeita.
[2]
Vakijoukko
Kamakhyan temppelilla
Bodotanssijoita
Assamin asukasluku oli Intian vuoden 2011 vaestonlaskennan mukaan 31 205 576. Vuoden 2001 vastaavan laskennan asukasluku oli 26 655 528.
[1]
Assamin vakiluku on kasvanut nopeasti 1900-luvun loppupuoliskolta lahtien ja vaesto on keskittynyt suhteellisen pienelle maataloudelle suotuisalle alueelle jokilaaksoissa. Kukkulaiset ja metsaiset alueet ovat harvemmin asuttuja. Assamin asukkaat ovat paaasiassa aasialaiseen kansanosaan sekoittuneita indoiranilaisia kansoja. Alueen useat heimot eivat kuulu Intian perinteiseen
kastilaitokseen
. Heimoista suurin ovat
bodot
.
[2]
Vuonna 2011 suurin osa Assamin asukkaista (85,9%) asui maaseudulla. Kaupungeissa asui 14,1% vaestosta. Alueen nelja suurinta kaupunkia olivat
Guwahati
(957 352),
Silchar
(172 830),
Dibrugarh
(139 565) ja
Nagaon
(117 722). Miehia alueen asukkaista oli 15 939 443 ja naisia 13 777 037. Vaestotiheys oli 398 as./km² ja
lukutaitoisuus
72,19%.
[1]
Assami
on Assamin osavaltion virallinen kieli. Vuonna 2011 sita puhui aidinkielenaan 15 095 797 henkiloa. Muita suuria kielia osavaltiossa olivat
bengali
(9 024 324),
hindi
(2 101 435) ja
bodo
(1 416 125).
[5]
Assamin alueella puhutaan myos monia pienempia kielia, joiden valtaosa kuuluu
tiibettilais-burmalaisiin kieliin
.
[2]
61,47% vaestosta oli
hinduja
. Suurimmat uskonnolliset vahemmistot olivat
muslimit
(34,22%),
kristityt
(3,74%),
buddhalaiset
(0,18%),
jainit
(0,08%) ja
sikhit
(0,07%). Muita uskontoja harjoitti 0,09 % vaestosta.
[1]
Hindujen valtaosa Assamissa harjoittaa uskon paasuuntauksista
vaishnavismia
. Muslimit koostuvat paaasiassa alueelle suhteellisen hiljattain muuttaneista
bangladeshilaisista
. Kristinuskoa harjoittavat monet alueen heimoyhteisoista, joista osa harjoittaa edelleen myos perinteisia uskoja.
[2]
Bihujuhlat
ovat tyypillinen assamilaisen kulttuurin piirre. Bihut olivat alun perin maatalouteen ja esimerkiksi sadonkorjuuseen liittyneita juhlia. Bohag Bihu tai Rangoli Bihu on yleensa huhtikuun keskivaiheilla juhlittava kevatjuhla, jonka juhlintaan liittyvat tanssit ja laulut. Magh Bihu on puolestaan tammikuisin juhlittava sadonkorjuujuhla. Lokakuisin tai marraskuisin vietetaan Kati Bihu-juhlaa. Bihujuhliin on perintisesti osallistuttu uskontoon tai kastiin katsomatta. Bihujuhlien lisaksi assamissa seurataan muualla Intiassa seurattavia intialaisia juhlapaivia.
[2]
Kudonnalla on tarkea rooli perinteisessa assamilaisessa kulttuurissa. Kudontaa ovat tehneet etenkin naiset ja lahes jokaisessa assamilaisessa talossa on kangaspuut. Kanasta valmistetaan silkista ja puuvillasta.
[2]
Assamilaisen keittion paaraaka-aineita ovat riisi, kala, kasvikset ja hedelmat. Tyypillinen piirre assamilaiselle aterialle on ruokailun aluksi tarjottavat kitkerat ruokalajit (
khar
) ja lopuksi tarjoiltavat happamat ruokalajit (
tenga
). Kitkera maku voidaan saada aikaiseksi esimerkiksi
banaaninlehtien
tuhkasta ja kitkera maku
sarviapilan
siemenilla ja sitruunamehulla.
[2]