Arecibon radioteleskooppi
oli
jattilaisradioteleskooppi
lahella
Arecibon
kaupunkia
Puerto Ricossa
. Arecibon observatoriota, eli viralliselta nimeltaan kansallista tahtitiede- ja ionosfaarikeskusta (NAIC) operoi vuoteen 2011 asti
Cornellin yliopisto
yhdysvaltalaisen
Kansallisen tiedesaation
kanssa tehdylla yhteistyosopimuksella, johon osallistuivat myos Yliopistojen avaruustutkimusyhdistys (USRA), SRI International ja Puerto Ricon Metropolitan yliopisto.
Arecibon radioteleskooppi oli halkaisijaltaan 305 metria. Vertailun vuoksi Suomen merkittavin
Metsahovin
radioteleskooppi
Kirkkonummella
on halkaisijaltaan 13,7 metria. Mita suurempi radioteleskooppi on, sita heikomman signaalin se pystyy havaitsemaan avaruudesta. Tasta syysta Arecibon radioteleskooppi kykeni moniin havaintoihin, kuten kaukaisten
asteroidien
ja
komeettojen
, heikkojen
pulsarien
, tai
ionosfaarien
havaitsemiseen tarkkuudella, johon pienemmat radioteleskoopit eivat kyenneet. Arecibon radioteleskooppi oli toinen maailman kahdesta aktiivisesti kaytetysta planetaarisesta tutkasta. Radioteleskooppiin kuului nelja tutkalahetinta, joiden
lahetystaajuudet
olivat 2 380 MHz (
aallonpituus
12,6 cm), 430 MHz (69,8 cm), 47 MHz (6,4 m) ja 8 MHz (37,5 m).
Arecibon observatorio avattiin vuonna 1963. Luonnon muovaamaan painanteeseen kiinteasti asennetun teleskoopin vastaanotin sijaitsi 18 kaapelin varassa 150 metrin korkeudella maljasta. Teleskooppia itsessaan ei voinut liikutella, mutta sen vastaanottimen asentoa voitiin muuttaa vastaanottamaan signaaleja noin 40 asteen levyisella vyohykkeella
zeniitin
ymparilla. Koska Puerto Rico sijaitsee lahella
paivantasaajaa
, voitiin silla havaita esimerkiksi kaikki
Aurinkokunnan
planeetat. Vuonna 1974 radioteleskooppi kunnostettiin ja katettiin 38 778 alumiinipaneelilla, mika nosti teleskoopin suurimman teoreettisen havaintotaajuuden 5 000 MHz:iin (6 cm). Tehokkaampi lahetin lisattiin vuonna 1996, jolloin radioteleskooppiin lisattiin myos gregoriaaninen heijastusjarjestelma kohdistamaan radiosateet havaitsimeen seka metallinen verkko teleskoopin reunoille estamaan maan lamposateilyn hairioita havaittuihin radiosignaaleihin.
Arecibon radioteleskoopilla tehdyista loydoista merkittavin lienee
Hulsen
ja
Taylorin
vuonna 1974 havaitsema kaksoispulsari PSR B1913+16,
[2]
joka oli ensimmainen epasuora
gravitaatioaaltojen
havainto, siten todisti
Albert Einsteinin
suhteellisuusteorian
oikeaksi ja toi havaitsijoilleen
Nobelin fysiikanpalkinnon
vuonna 1993. Lisaksi teleskoopin avulla on muun muassa todistettu neutronitahtien olemassaolo
[3]
ja
Merkuriuksen
ja
Venuksen
pyorahdysajat akseliensa ympari,
[4]
havaittu yksi nopeimmin pyorivista tunnetuista pulsareista,
[5]
ja yhdet ensimmaisista
eksoplaneetoista
.
[6]
Observatorion sulkemisaikeesta kerrottiin marraskuussa 2020 rikkoutuneen kaapelin vaurioitettua teleskooppilautasta.
[7]
Uusi kaapeli oli jo tilauksessa toisen kaapelin rikkoutuessa.
[7]
Tutkimuksien jalkeen ei loydetty turvallista keinoa korjata teleskooppia vaarantamatta tyontekijoita.
[7]
1. joulukuuta 2020 teleskoopin kaapeleiden varassa roikkunut instrumenttirakennelma romahti ennusteiden mukaan kokonaan, tehden pahoja vaurioita teleskoopin lautaseen.
[8]
[9]
Radioteleskoopin tuho valvontakameran kuvaamana.
4-tornin luona olleen kameradroonin kuvaa vaijereiden katkeamisesta.
- ↑
Minchin, Robert:
The Arecibo Observatory and its Telescope
An Astronomer's Guide to the Arecibo 305-m Telescope
. 30.10.2017.
Arkistoitu
6.1.2019. Viitattu 12.1.2019
(englanniksi)
.
- ↑
Hulse, R.A. & Taylor, J.H.: Discovery of a pulsar in a binary system.
Astrophysical Journal
, 1975, 195. vsk, nro 2, s. L51?L53.
doi
:
10.1086/181708
.
Artikkelin verkkoversio
. Viitattu 12.1.2019
(englanniksi)
.
- ↑
Lovelace, R.V.E. & Tyler, G. Leonard: On the Discovery of the Period of the Crab Nebula Pulsar.
The Observatory
, 2012, 132. vsk, s. 186. Cornell University.
Artikkelin verkkoversio
. Viitattu 12.1.2019
(englanniksi)
.
- ↑
Dyce, B. R. & Pettengill, G. H. & Shapiro, I. I.: Radar determination of the rotations of Venus and Mercury.
Astronomical Journal
, 1967, 72. vsk, nro 3, s. 351.
doi
:
10.1086/110231
.
Artikkelin verkkoversio
. Viitattu 12.1.2019
(englanniksi)
.
- ↑
Backer, D. C. & Kulkarni, Shrinivas R. & Heiles, Carl & Davis, M. M. & Goss, W. M.: A millisecond pulsar.
Nature
, 1982, 300. vsk, s. 615?618.
Artikkelin verkkoversio
. Viitattu 12.1.2019
(englanniksi)
.
- ↑
Wolszczan, Alexander: Confirmation of Earth-Mass Planets Orbiting the Millisecond Pulsar PSR B1257 + 12.
Science
, 1994, 264. vsk, nro 5158, s. 538?542.
doi
:
10.1126/science.264.5158.538
.
Artikkelin verkkoversio
. Viitattu 11.1.2019
(englanniksi)
.
- ↑
a
b
c
Timmer, John:
Big dish of Arecibo observatory has reached the end of the line
arstechnica.com
. 19.11.2020. Viitattu 19.11.2020.
- ↑
Grush Loren:
Arecibo Observatory in Puerto Rico collapses as engineers feared
theverge.com
. 1.12.2020. Viitattu 1.12.2020.
- ↑
Jari Makinen:
Legendaarinen Arecibon radioteleskooppi romahti ? suomalaistutkija seurasi tapahtumia paikan paalla Puerto Ricossa
2.12.2020. Yle Uutiset. Viitattu 2.12.2020.
- ↑
a
b
Aamulehti 24.3.2010