Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan.

Ap Bacin taistelu oli Vietnamin sodan (1959–1975) alkuvaiheen taistelu, jossa Etela-Vietnamin kansallinen vapautusrintama (Vietkong) otti ensimmaisen merkittavan voittonsa etelavietnamilaisista ja amerikkalaisista joukoista. Taistelu kaytiin 2. tammikuuta 1963 lahella Ap Bacin kylaa 65 kilometria lounaaseen Saigonista . Taisteluun osallistuivat amerikkalaisten helikoptereiden tukeman Vietnamin tasavallan armeijan seitsemas divisioona ja Vietkongin 261. ja 514. pataljoonan osat.

Taistelussa kaatui 18 ja haavoittui 39 Vietkongin sotilasta. Etela-Vietnamin armeijan menetykset olivat 80 kuollutta ja 100 haavoittunutta. Lisaksi taistelussa kuoli kolme ja haavoittui kahdeksan amerikkalaista.

Ap Bacin taistelun juuret ovat 1950-luvun lopulla, jolloin Etela-Vietnamin presidentti Ngo đinh Di?m oli aloittanut antikommunistiset toimensa "jaljelle jaaneiden" Vi?t Minhin joukkojen tuhoamiseksi. Samaan aikaan Pohjois-Vietnamissa odotettiin Geneven konferenssin (1954) mukaisia vaaleja, jotka yhdistaisivat pohjoisen ja etelaisen Vietnamin. Konferenssi oli myos ollut huolestunut Yhdysvaltain suorasta tuesta etelalle ja oli suositellut taisteluiden valttamista kaikin mahdollisin keinoin. Pienimuotoisia yhteenottoja kaytiin kuitenkin eri puolilla maata. Pohjois-Vietnam pelkasi edelleen Yhdysvaltain valiintuloa ja oli haluton antamaan minkaanlaista sotilaallista apua jaljelle jaaneille Vi?t Minhin joukoille, jotka vetaytyivat vaikeakulkuisille alueille kukkuloille ja jokisuistoon. Syntyi eraanlainen pattitilanne, koska Etela-Vietnamin joukkojen liikkuminen alueilla oli niin hankalaa, etta kapinallisjoukot pystyivat vetaytymaan alueelle ilman hankaluuksia.

Yhdysvaltain tuki alkoi 1960-luvun alussa, jolloin kentalle etelavietnamilaisjoukkojen avuksi saapui suuri maara erikoisjoukkoja seka Yhdysvaltain ja Vietnamin yhteiset ilmavoimat, joka myohemmin kuitenkin kaytannossa oli Yhdysvaltain ilmavoimat . Helikopterien mukaantulo sotatapahtumiin muutti taisteluiden luonnetta huomattavasti, silla se mahdollisti Etela-Vietnamin joukoille nopean liikkumisen mihin tahansa paikkaan antaen hyvin vahan aikaa vihollisen vetaytymiselle. Koko vuoden 1962 ajan vietnamis-amerikkalaiset joukot saavuttivat hyvaa menestysta kayttaen helikoptereita ja panssaroituja miehistonkuljetusvaunuja (APC). Kevyesti aseistetuilla kapinallisilla ei ollut mahdollisuutta panssaroidun kaluston pysayttamiseen ja he karsivat huomattavia tappioita.

Menestynein etelavietnamilainen joukko-osasto oli ollut 7. divisioona komentajanaan eversti Hu?nh V?n Cao . Hanen amerikkalainen neuvonantajansa oli everstiluutnantti John Paul Vann , joka oli suurelta osalta vastuussa joukon toiminnan suunnittelusta yhdessa kapteeni Richard Zieglerin kanssa. He olivat saavuttaneet sotatoimien parhaat menestykset toistaiseksi. Etela-Vietnamin upseerit olivat kuitenkin hyvin varovaisia ja pelkasivat omien joukkojensa menetyksia, lukuisista hyvista tilanteista ja mahdollisuuksista huolimatta suuret jopa kokonaisten pataljoonien nujertamiset olivat jaaneet saavuttamatta.

Tama kaytos hammensi Vannia, joka yritti kouluttaa Caosta aggressiivisen komentajan. Vann ei tiennyt Di?min inhoavan miehistotappioita. Hanella oli tapana ojentaa tai alentaa upseereita, jotka olivat menettaneet liikaa miehia, oli sotilasoperaation menestys kuinka hyva tahansa. Di?m kuvitteli vuoden 1960 vallankaappausyrityksen johtuneen hyokkaystoimissa karsityista henkilomenetyksista ja niinpa han oli kiinnostuneempi kayttamaan armeijaansa oman valtansa suojelemiseen kuin Vietkongin kukistamiseen. Hanen ratkaisunsa oli nimittaa armeijan johtoon poliittisia ystaviaan (kuten Cao), joilla oli hyvin vahan sotilaallista taitoa, mutta jotka luultavasti eivat yrittaisi kaapata valtaa. ^[1]

Eraan miestappioita aiheuttaneen operaation jalkeen Di?m kutsui Caon Saigoniin ja nuhteli tata. Palattuaan Cao pakotti amerikkalaisneuvontajansa pois tehtavistaan ja alkoi tehda partioita vain alueille, joilla ei ollut Vietkongin joukkoja ja samoin monia sotatoimia toteutettiin pelkastaan paperilla. Taman jalkeen Cao raportoi kiihtyvista operaatioista, taisteluista joita ei todellisuudessa kayty.

Vuonna 1962 Di?m paatti jakaa alueen Saigonista etelaan komennon kahteen osaan. Entista III armeijakuntaa pienennettiin ja se kontrolloi Saigonin koillispuolta, uusi IV armeijakunta miehitti lantta ja lounasta. Cao sai ylennyksen kenraaliksi ja sai johtoonsa IV armeijakunnan taktisen alueen, joka kattoi hanen 7. divisioonansa operointialueen. 7. divisioonan komentajuus siirrettiin Caon esikuntapaallikolle eversti Bui đinh đ?mille . đ?m esitti huolensa omista sotilaskyvyistaan, mutta otti Caon aseman vastaan ja toivotti Vannin neuvonantajat tervetulleiksi takaisin. Mutta vaikka johtajuus vaihtuikin, entiset ongelmat sailyivat 7. divisioonassa.

Joulun 1962 jalkeen saatiin selville, etta Vietkongilla on radiolahetin lahella Tan Thoita, 1,5 kilometria Ap Bacista luoteeseen. Alueella arveltiin olevan noin 120 miehen vahvuisen komppanian. đ?m ja Vann paattivat pian operaatiosta, jonka tavoitteena oli kapinallisjoukon tuhoaminen.

Suunnitelman mukaan 7. divisioona tukenaan paikalliset majuri Lam Quang Thon johtamat joukot, hyokkaa vihollisen kimppuun kolmepiikkisella pihtiliikkeella . Yksi 7. divisioonan jalkavakipataljoonista (noin 330 miesta) laskeutuisi Tan Thoin pohjoispuolelle helikoptereilla, kaksi Thon pataljoonaa lahestyisi Ap Bacia etelasta ja 13 M113 panssaroitua miehistonkuljetusvaunua jalkavakijoukkoineen tulisi lannesta. Naita tuettaisiin tykistotulella ja ilmapommituksin, lisaksi reservissa olisi kaksi jalkavakikomppaniaa. Kylan ita- ja koillispuoliset pellot jatettaisiin vapaiksi vihollisen peraantya, jolloin heidat voitaisiin tuhota tykiston ja ilmatuen avulla.

Vietkongin joukot kasittivat kaksi jalkavakikomppaniaa: 261. pataljoonan 1. komppanian (120 miesta) ja 514. pataljoonan 1. komppanian (115 miesta). Naita auttoi paikallinen Chau Thanhin seutukunnan 50 miehen joukkue . Molemmat pataljoonat (261. ja 514.) olivat Vietkongin kahdeksannen sotilasalueen alaisia ja sen tarkeimpia yksikoita. Niilla oli hyva, sotasaaliina saatu amerikkalaisvalmisteinen aseistus. Useimmilla sotilailla oli aseena M1 Carbine . Lisaksi molemmilla komppanioilla oli Browning M1919 -konekivaari ja jokaisella joukkueella oli pari Browning Automatic Rifle -pikakivaaria. Lisaksi kaytossa oli yksi 60 mm kranaatinheitin. Etela-Vietnamin joukoilla oli kuitenkin yli kymmenkertainen miesylivoima.

Vann neuvoi đ?mia toimimaan mahdollisimman nopeasti, mutta đ?m siirsi operaation tammikuun toiseen paivaan, koska halusi amerikkalaisten helikopterilentajien olevan palautuneen uudenvuodenaaton juhlinnasta. Vietkong sai kuitenkin selvaa suunnitelmista ja alkoi valmistella puolustusasemia. He sijoittuivat Tan Thoihin pohjoisessa, kaakossa puiden reunustaman Ap Baciin johtavan puron varrelle seka pieniin kielekkeisiin kylan lansi- ja etelapuolelle. Vietkongin joukot sulautuivat hyvin maastoon ja heita oli vaikea havaita ilmasta tai maalta. Heilla vastaavasti oli hyva nakyma ymparoiville riisipelloille. Joukot olivat myos hyotyneet suuresti saigonilaisen toimittajan ja vakoojan Ph?m Xuan ?nin hankkimasta materiaalista.

2. tammikuuta 1963 kello 07:00 kymmenen CH-21 Shawnee -helikopteria aloitti 7. divisioonan jalkavakipataljoonan ilmakuljetukset Tan Thoin pohjoispuolelle. Kovan sumun takia helikopterit pystyivat kuljettamaan aluksi vain yhden komppanian. Kahden muun komppanian kuljetus viivastyi puoli kymmeneen asti, siihen saakka asemiin paassyt komppania joutui odottelemaan paikoillaan.

Tama viivastys aiheutti sen, etta kaksi etelasta lahestyvaa pataljoonaa saivat ensimmaiset taistelukosketukset viholliseen. Kello 07:45 yksi pataljoona saavutti Ap Bacin etelapuolisen italansisuuntaisen metsanreunan. Kapinalliset antoivat pataljoonan lahestya lahietaisyydelle ennen kuin aloittivat tulen metsanreunasta ja etelasta oikealle juoksevalta purolta. Yksi komppaniapaallikko kuoli valittomasti. Pataljoonan joukot hakivat suojaa ojista ja yrittavat kaksi tuntia ilman menestysta hyokata kapinallisten sivustaan. Tykiston tulitus suunnattiin vaariin asemiin, silla tulenjohtaja ei pystynyt tarkkailemaan seisten tulituksen kohteita ja niinpa ammukset lensivat vihollisten yli tai avoimille pelloille heidan eteensa. Kello 10 pataljoonan komentaja haavoittui ja hyokkaystoimet keskeytettiin.

Majuri Tho ei lahettanyt toista pataljoonaa ensimmaisen avuksi vaikka pataljoonan komentaja toistuvasti pyysi lupaa sivustahyokkayksen aloittamiseksi. Helikopterit olivat saaneet valmiiksi joukkojen pudotukset pohjoisessa. Vihdoin Vann kyllastyi Thohon ja pyysi đ?mia lennattamaan kaksi 7. divisioonan reservikomppaniaa Ap Bacin lansipuoliselle riisipellolle, pohjoiseen metsanreunasta ja nain ollen vihollisasemien taakse. Vann oli kuitenkin uskossa, etta kaikki Vietkongin joukot olivat ryhmittyneet etelaan eika tiennyt pudotusalueella olevan myos vihollisen sotilaita.

Vihollisjoukoista tietamattomat CH-21:t lahestyivat aluetta pohjoisesta (niita saattoi viisi UH-1 Hueyta ) ylittaen Tan Thoin ja seuraten Ap Baciin johtavaa puroa. Sitten kopterit kaartoivat laskeutumispaikalle alle 200 metrin paahan kylasta. Kaikki CH-21:t alkoivat saada osumia vihollisen tulituksesta. Hueyt tekivat iskuja vihollisasemien luokse, mutta Vietkongin joukot olivat puiden ja syvien monttujen suojissa.

Saatuaan jalkavakikomppanian maihin, helikopterit valmistautuivat lahtemaan alueelta, mutta yksi CH-21:sta oli kykenematon nousemaan. Miehistoa ei haluttu jattaa etelavietnamilaisten kanssa kentalle, joten toinen CH-21 lahetettiin pelastamaan lentajat. Tama helikopteri vahingoittui heti laskeutumisensa jalkeen. Taman jalkeen yksi Hueysta tuli noutamaan maassa olevat miehistot. Juuri ennen kopterin laskeutumista vihollistuli osui sen paaroottoriin ja helikopteri kaantyi ympari ja syoksyi maahan. Kauempana myos kolmas CH-21 joutui tekemaan hatalaskun. Jalkavakikomppania oli saanut vastaansa kovan tulituksen ja hakeutunut suojaan kapeaan kasteluojaan. Etela-Vietnamin joukot olivat haluttomia toimimaan ja ne oli ajettu "selka seinaa vasten" kello 10:30 mennessa.

Taman jalkeen Vann maarasi APC-eskadroonan, jonka oli asemissa useita kilometreja lanteen kylasta, lahtemaan valittomasti Ap Baciin pelastamaan jalkavakikomppaniaa ja helikopterimiehistoja. Matkalla jyrkkareunaiset kanaalit estivat panssariajoneuvojen etenemisen ja APC-komentaja kapteeni Ly Tong Ba arveli kapinallisten haipyvan ennen kuin han saisi M-113:t kanaalien yli. Vann ja Ba valille syntyi radiossa sananharkka Vannin yrittaessa saada Bata liikkeelle. Ba yritti saada yhteytta esimiehiinsa eika edennyt, silla hanella ei ollut lupaa ottaa maarayksia suoraan amerikkalaisilta. Samaan aikaan yksi CH-21 onnistui laskeutumaan lahelle pudotettuja helikoptereita, mutta raskas tulitus pakotti sen vetaytymaan. Pahoja osumia saaneena sekin joutui laskeutumaan heti taistelualueelta paastyaan. Vietkong oli saanut toimintakyvyttomaksi ennatykselliset viisi helikopteria.

A Bright Shining Lie -kirjan mukaan tassa vaiheessa taistelua myos Vietkongin joukot kohtasivat ongelmia. Niihin kohdistui painetta seka pohjoisessa etta etelassa. Pieni joukko vetaytyi etelaisesta metsanreunasta ja liikkui Ap Bacin sijaan Tan Thoihin eivatka suostuneet palaamaan etelaan. APC-joukkojen odottelu paikalle hiljensi kuitenkin vihollistulen ja nain Vietkongin joukot saivat lisaa ammuksia seka johtajat luotua uskoa miehiinsa. Taistelun puhjetessa uudelleen joukot olivat taas palanneet jarjestykseen.

Vihdoin kello 13:45 APC:t saavuttivat kylan lansipuoliset riisipellot. Tihean lehviston takia joukoilla oli vaikeuksia havaita metsanrajassa olevia kapinallisia. Vietkong aloitti raskaan tulituksen kohti ajoneuvoja keskittyen jokaisen APC:n konekivaarimieheen. APC:sta kaksi saatiin ajettua tiputettujen helikoptereiden viereen, mutta yhden ajaja sai surmansa laitettuaan paansa ulos luukusta. Aiemmissa taisteluissa Vietkongin sotilaat olivat lopettaneet tulituksen ja hajaantuneet nahtyaan APC:t ja nyt ajajat kuvittelivat saman tapahtuvan. Pelastusoperaation jatkuessa Ba menetti tajuntansa vaunun sisalla ja APC:t kieltaytyivat liikkumasta ennen kuin han palaa tajuihinsa. Samalla eskadroona menetti lisaa konekivaarimiehia. Ba palasi tajuihinsa ja organisoi joukkonsa hyokkaykseen. Se eteni hitaasti silla ajamisessa taytyi kayttaa periskooppeja ja siihen miehisto ei ollut aiemmin tottunut. Lopulta kovaa vastarintaa kohdanneet APC:t epaonnistuivat tavoitteessaan saavuttaa metsanreuna. Kello 14:30 APC:t lopettivat hyokkayksen ja peraantyivat.

Kun selvisi, etta vihollisjoukkoja ei pystyttaisiin kukistamaan, paikalle pyydettiin vahvistukseksi laskuvarjopataljoona. 8. laskuvarjopataljoona laskeutui riisipelloille auringonlaskun aikaan, muttei pystynyt hyokkaamaan ennen seuraavaa aamua. Seka Vann etta eversti Daniel B. Porter (IV armeijakunnan taktisen alueen neuvonantaja) olivat ehdottaneet joukkojen pudottamista kanavan itapuolelle, jolloin vihollinen olisi saarrettu, mutta pataljoona tiputettiin kuitenkin lanteen.

Vihdoin puoliltapaivin joukot aloittivat hyokkayksen, jossa lahinna todettiin Vietkongin sotilaiden vetaytyneen alueelta. ^[2]

• Charles E. Kirkpatrick: The Battle at Ap Bac Changed America’s View of the Vietnam War
• John Paul Vann - U.S. Army, American Hero & How to Win Sub-National Conflicts