Ante Gotovina
Ante Gotovina Kroatiassa marraskuussa 2012
Henkilotiedot
Muut nimet	Andrija Grabovac (leg.) Kristijan Horvat (maanp.) Stjepan Senicic (maanp.)
Syntynyt	12. lokakuuta 1955 (ika 68) Tkon , Jugoslavia
Kansalaisuus	kroaatti
Sotilashenkilo
Palvelusmaa(t)	Ranska Kroatia
Palvelusvuodet	1973?1981 1991?2000
Komentajuudet	HVO :n 1. kaartinprikaati "Tiikerit" (1991?1992) Splitin sotilaspiiri (1994?1996) Kroatian armeija (1995)
Sotilasarvo	kenraaliluutnantti caporal-chef
Kunniamerkit	Red kneza Domagoja - 26.05.1995 Red bana Jela?i?a - 26.05.1995 Red hrvatskog trolista - 20.05.1996 Red hrvatskog kri?a - 20.05.1996
Ylennykset	ylikorpraali ( caporal-chef ) (1978) majuri everstiluutnantti (1992) eversti (1992) kenraalimajuri (1994) kenraaliluutnantti (1995) [1]
Joukko-osasto	11e Brigade Parachutiste
Joukkoyksikko	2eme Regiment Etranger de Parachutistes
Perusyksikko	Commandos de Recherche et d'Action en Profondeur
Aiheesta muualla
Ante Gotovina
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Ante Gotovina (s. 12. lokakuuta 1955 , Tkon , Jugoslavia ) on kroatialainen kenraaliluutnantti , joka oli yksi korkeimmista Kroatian armeijan komentajista Kroatian sodassa (1991?1995). ^[2] Kroatiassa Gotovinaa on pidetty yhtena maan kansallissankareista, mutta vuonna 2001 YK:n Entisen Jugoslavian rikostuomioistuin asetti hanet syytteeseen sotarikoksista Krajinan serbien karkotusten yhteydessa Operaatio Myrskyn aikana vuonna 1995. ^[3] Gotovina tuomittiin 24 vuodeksi vankeuteen 15. huhtikuuta 2011, ^[4] mutta vetoomusaste vapautti Gotovinan yhdessa ex-apulaissisaministeri Mladen Marka?in kanssa vuoden vankeuden jalkeen, koska tuomiolle ei sen mukaan ollut perusteita.

Alun perin Gotovina oli saanut sotilaskoulutuksensa Ranskan muukalaislegioonassa , jonka myota hanella oli Ranskan kansalaisuus. Ennen paluutaan Kroatiaan vuonna 1990 entinen eliittikommando Gotovina toimi useissa sotilas- ja turvallisuusalan suojelu- ja koulutustehtavissa eri puolilla maailmaa. Erityisesti han tyoskenteli oikeistolaisten ja antikommunististen piirien hyvaksi.

Ante Gotovina syntyi Tkonissa Pa?manin saarella Zadarin saaristokunnassa Kroatian sosialistisessa tasavallassa . Hanen vanhempansa olivat aiti Ana ja isa Milan, joka oli dalmatialainen kalastaja. Ante menetti aitinsa hieman alle 4-vuotiaana rajahdysonnettomuudessa. Gotovinan kotitalon laheisyydessa tehtiin rajaytystoita ja Ante aitinsa varoitteluista huolimatta meni niiden lahelle. Rajahdyksen hetkella aiti heittaytyi poikansa paalle suojaksi menehtyen itse. ^[5] Milan seka veljekset Ante ja Boris muuttivat Pako?taneen. Hetken aikaa Milan oli toissa radiossa Zagrebissa, palasi sitten Pako?taneen ja avioitui Anan siskon kanssa saaden taman kanssa pojan ja tyttaren. ^{[5] [6]} Tama Anten nuorin sisko oli viimeinen henkilo, joka naki Anten ennen kuin tama lahti merimieheksi kauppalaivalle 17-vuotiaana. Gotovina palasi Kroatiaan seuraavan kerran vasta 20 vuotta myohemmin, eika hanen kohtalostaan juuri tiedetty. ^[5]

Vuoden 1973 alkupuolella Ante Gotovina liittyi Ranskan muukalaislegioonaan St. Nicholasin linnoituksessa Marseillessa. Hanesta tuli legioonalainen Andrija Grabovac (varvaytyja nro 151408), joka oli syntynyt 10. joulukuuta 1953. Nain alaikainen Gotovina muuttui taysi-ikaiseksi. Pau suoritetun peruskoulutuksen jalkeen han paasi muukalaislegioonan 2. laskuvarjojaakarirykmenttiin (2e REP), jolla on kovatasoinen ja legendaarinen maine useista eri sodista. Taman jalkeen han paasi eliittiryhmaan Commandos de Recherche et d'Action en Profondeur (CRAP), joka on nykyiselta nimeltaan "laskuvarjojaakarien kommandoryhma" (GCP). Tassa kommandojoukossa han tutustui Dominique Erulin'iin, eversti Philippe Erulinin veljeen, joka tuli myohemmin olemaan hanen ystavansa ja toverinsa tulevissa tehtavissa. ^[7] Seuraavien vuosien aikana Gotovina eli Andrija Grabovac otti osaa muukalaislegioonan sotilastehtavissa Djiboutissa , Kolwezissa ja Norsunluurannikolla . (Gotovina siis palveli samaan aikaan, samoissa paikoissa ja samassa rykmentissa kuin suomalainen Kyosti Pietilainen .) Hanesta tuli myos eversti Erulin'in autonkuljettaja.

Haagin tuomioistuimelle toimitettujen tietojen mukaan Ante Gotovina eli Andrija Grabovac olisi jattanyt legioonan ylikorpraalina vuonna 1978. ^[6] Ranskan kansalaisuuden han sai vuonna 1979. ^{[2] [8]} Kuitenkin Nenad Ivankovicin kirjoittamasta virallisesta Ante Gotovinan elamakerrasta Ratnik ("Soturi") selviaa, etta Gotovina palveli aina vuoteen 1981 asti. Tuolloin han haavoittui vakavasti paahansa tarkka-ampujan luodista T?adissa kapinallisia vastaan kaydyssa taistelussa. Gotovina joutui 24 tunniksi koomaan ja tehohoitoon Pariisiin. Toipuminen kesti useita kuukausia ja johti lopulta Gotovinan eroon legioonasta. Paan vammat eivat olisi valttamatta enaa kestaneet laskuvarjojaakarin hyppyihin liittyvaa verenpaineen kohoamista. Gotovina jatti legioonan kommandokouluttajan tutkinnon suorittaneena kersanttina. ^[9]

1980-luvulla Gotovina toimi useiden yksityisten turvallisuusalan yritysten palveluksessa. Yksi naista yrityksista oli KO International Company, VHP Securityn tytaryhtio, joka tyoskenteli gaullistien puolisotilaalliselle organisaatiolle Service d'Action Civiquelle (SAC). Han myos toimi oikeistopoliitikko Jean-Marie Le Penin henkivartijana noihin aikoihin. ^{[10] [11]} Vuonna 1981 han auttoi yhdessa Dominique Erulinin kanssa paatoimittaja Jean-Pierre Mouchardia (Jean-Marie Le Penin laheinen ystava) jarjestemalla kommandoiskun CGT :n ay-aktivistien valtaaman lehden toimituksen haltuun ottamiseksi La Seyne-sur-Mer 'issa. ^{[10] [11]}

Ranskan poliisin asiakirjojen mukaan Gotovina alkoi osallistua myos rikolliseen toimintaan, jotka johtivat etsintakuulutuksiin ryostosta ja kiristyksesta. On raportoitu, etta han istui vahintaan yhden kahden vuoden vankilatuomion. Tosin hanen asianajajansa ovat kiistaneet taman.. ^[12] Dominique Erulin on vaittanyt, etta syytokset olivat poliittisia ja Francois Mitterrandin vasemmistolaisten tekaisemia. ^[7] Vuosikymmenen lopulla Gotovina muutti Etela-Amerikkaan , jossa han koulutti useita oikeistolaisia puolisotilaallisia jarjestoja, erityisesti Argentiinassa ja Guatemalassa . Noihin aikoihin Kolumbiassa han tapasi tulevan vaimonsa Ximena Dalelin, jonka kanssa han sai tyttarena. Pariskunta erosi myohemmin.

Matkalla Pariisiin, Ranskaan Gotovina pidatettiin ja hanet tuomittiin vuonna 1986 viideksi vuodeksi vankeuteen. ^[13] Jo seuraavana vuonna hanet vapautettiin "olosuhteissa, jotka osoittivat hanen nauttineen erittain erityista suojelua". ^[10] Myohemmin Gotovinan asianajajat vaittivat, etta Kansainvaliselle sotarikostuomioistuimelle, etta Francois Mitterrandille uskollinen rikospoliisin ryhma lavasti Gotovinan. Tama ryhma kylla tuomittiinkin viranomaisten vaarinkaytoksista vuonna 2005 ranskalaisessa tuomioistuimessa, mutta taman ryhman osuutta Gotovinaan pidattamiseen ja vangitsemiseen ei ole sen kummemmin tutkittu. ^[14]

Franjo Tuđmanin hallinto julisti maan itsenaiseksi Jugoslaviasta 25. kesakuuta 1991. Talloin Serbian hallitus presidentti Slobodan Milo?evi?in johdolla pyrki ensiksi puolisotilaallisilla joukoilla valtaamaan osia Kroatiasta, mutta lopulta serbijohtoinen Jugoslavian liittoarmeija teki varsinaisen intervention maahan. ^[15] Nopeasti koottu Kroatian armeija onnistui pysayttamaan Belgradin lahettamat joukot ja Kroatia tunnustettiin kansainvalisesti 15. tammikuuta 1992. ^[16] Jugoslavian armeija ja serbijoukot vetaytyivat, mutta jattivat Kroatiasta kolmasosan eli merkittavat serbialueet paikallisten serbien johdettaviksi. ^[17] Krajinan kapinan jalkeen serbit olivat muodostaneet jo syyskuussa 1990 "Autonomiset serbialueet" ( Srpske autonomne oblasti ), jotka sitten yhdistyivat ja julistautuivat Krajinan serbitasavallaksi ( Republika Srpske Krajine ) Kroatian itsenaistymispaivana. Serbit muodostivat vuoden 1991 vaestonlaskennan mukaan 12,16 prosenttia Kroatian vaestosta ja puolet heista asui Pohjois-Dalmatiassa , Likassa , Banovinassa , Kordunissa , Bosnia-Hertsegovinan raja-alueella, Lansi-Slavoniassa Pakracin ymparilla, Ita-Slavoniassa, Baranjassa ja Lansi-Srijemissa Serbian vastaisella rajalla.

Yhteytensa kotimaahansa kadottanut Gotovina kuuli kesakuussa 1991 Argentiinan kroaattisiirtolaisilta Kroatian itsenaistyneen ja han lahti saman tien kotimaahansa. Kroatiassa Gotovina liittyi Kroatian kansalliskaartiin , josta oli muodostuva Kroatian armeija. Han oli tehokas komentaja ja han kuului niihin harvoihin kroaattisotilaisiin, joilla oli taistelukokemusta. Gotovina taisteli Lansi-Slavoniassa Novskassa ja Nova Gradi?kassa . Naissa raskaissa taisteluissa han oli 1. prikaatin komentaja. ^[18] Han kiinnitti pian esimiestensa huomion ja, kun vuonna 1992 Kroatian armeija perustettiin, Gotovina ylennettiin everstiluutnantiksiksi . ^[18] Toivuttuaan Novskan taisteluissa saamista vammoistaan everstiluutnantti Gotovina toimi hetken Bosnian kroaattiarmeijan Livnon alueen komentajana. 9. lokakuuta 1992 Gotovina nimitettiin varsinaiseen tehtavaansa eli Splitin operatiivisen alueen eli myohemman sotilaspiirin komentajaksi. ^[18]

Nopeasti edennyt Gotovina ylennettiin everstiksi yhdessa Janko Bobetkon ja Ante Roson kanssa ilmeisesti vuoden 1992 lopulla. Nama upseerit olivat yhdessa Dalmatian takaisin valtauksen tammikuussa 1993 toteuttaneen Operaatio Maslenican paaorganisoijia. Tassa operaatiossa Gotovinan tehtava oli vallata Zemunik, Skabrnja ja turvata Kasicia ja Paljuvia kohti etenevan 4. kaartinprikaatin selusta. Hanen tehtavansa oli myos organisoida helikoptereilla Zagrebista Zadariin tulleen 3. kaartinprikaatin pataljoonan saapuminen ja sijoittaminen operaation kriittisessa vaiheessa. Operaatio Maslenican aikana Gotovina tapasi toimittaja Vesna Karuzan, joka synnytti hanelle maaliskuussa 1994 tyttaren Ana . ^[18]

30. toukokuuta 1994 ^[19] Gotovina ylennettiin kenraalimajuriksi ( general-pukovnik ) ja han organisoi tarkeimmat sotilasoperaatiot alueella: Livnon ja Tomislavgradin puolustamiset Bosnian serbiarmeijan komentajan, kenraali Ratko Mladi?in joukkojen hyokkayksilta. Kymmenen kuukauden naannytyssodan avulla Gotovina onnistui murtamaan serbiarmeijan puolustusasemat Livnon tasangolla, Dinaran harjanteella ja ?atorin vuorella. ^{[19] [18]} Han johti Glamo?in ja Bosanska Grahavon valtaukset Operaatio Kesa-95:ssa , mika mahdollisti Krajinan serbitasavallan paakaupungin Kninin piirittamisen idasta. ^[20] Gotovinan voitot mahdollistivat Operaatio Myrskyn nopean toteuttamisen 4. ? 6. kesakuuta 1995. Taman operaation kuluessa Gotovinan joukot valtasivat Kninin, jota kroaatit kutsuvat Kroatian Kuninkaalliseksi kaupungiksi sen oltua aikanaan keskiajalla Kroatian kuningaskunnan paakaupunki. ^[21]

29. heinakuuta 1995 Ante Gotovina meni naimisiin elamansa toisen kerran, talla kertaa eversti Dunja Zloicin kanssa. Puolustusministeri Gojko Susak ja kenraali Ante Roso olivat todistajina. Avioliitosta syntyi myohemmin vuonna 1997 poika Ante . ^[18]

31. heinakuuta 1995 Kroatian poliittinen ja sotilaallinen johto kokoontui Brijunin saarelle keskustelemaan tulevasta Operaatio Myrskysta ( Oluja ) ja "Krajinan kysymyksen" ratkaisemisesta. Kenraalimajuri Ante Gotovina osallistui tahan kokoukseen ja suunnitteli Myrskyn toteuttamista. Kroaattijohto katsoi Krajinan ongelman ratkaisun loytyvan ei ainoastaan serbiarmeijan, vaan myos serbivaeston haatamisesta. Tuolla hetkella Etela-Krajinassa olevat Gotovinan joukot olivat kiertaneet Kninin selustaan. Krajinan serbitasavallan kukistumisesta puuttui enaa se, etta motissa olevat serbit tuhottaisiin Gotovinan toteuttamalla Kninin valtauksella ja pohjoisessa Gospicin sotilaspiirin joukkojen toteuttamalla hyokkayksella Gracaciin . Tulevaisuuden kannalta Gotovinan raskauttavaa oli hanen toteamuksensa kokouksessa: ^[19]

≫Suuria maaria siviileja jo evakuoidaan Kninista kohti Banja Lukaa ja Belgradia. Tama tarkoittaa sita, etta jos jatkamme tata painetta, ei siella ole enaa kovin monia siviileja kuin ainoastaan ne, joilla ei ole mahdollisuutta lahtea. ^[19] ≫

Myohemmin Jugoslavia-tuomioistuin katsoi, etta Gotovina osoitti talla, etta hanella ei ollut mitaan sita vastaan, jos serbivaestoon kohdistuisi "painetta" sen verran, etta alueen serbivaesto lahtisi pois. Gotovina siis tulisi sulkemaan silmansa mahdollisilta siviilivaestoon kohdistuvilta vakivaltaisuuksilta. ^[19]

4. elokuuta 1995 Gotovina ylennettiin kenraaliluutnantiksi. Saman paivan aamuna klo 05:00 Kroatian armeija hyokkasi 150 000 miehen voimalla 300 km rintaman leveydella serbien asemiin. Gotovinan alaiset 4. ja 7. kaartinprikaatit hyokkasivat Kninin alueelle kaupungin koillis- ja pohjoispuolelta. Serbien 7. armeijakunta kukistui nopeasti ja seuraavana paiva 5. elokuuta Gotovinan komentaman etelaisen sektorin joukkojen hallussa olivat Krajinan paakaupunki Knin seka Benkovac, Obrovac ja Drni?. Viimeiset Kroatian serbiarmeijan vastarintapesakkeet puhdistettiin elokuun 6. paivan aikana. Etela-Krajina oli kukistunut.

Seuraavaksi kenraaliluutnantti Gotovina toteutti Operaatio Mistralin , joka alkoi 8. syyskuuta 1995. Tama oli Gotovinan uran vastuullisin tehtava ja han sai alaisuuteensa koko alueen Kroatian armeijan yksikot ja Bosnian kroaattiarmeijan. Kninin vallanneet Kroatian armeijan eliittiyksikot 4. ja 7. kaartinprikaatit siirtyivat Operaatio Kesa -95:ssa vallattuun Bosanska Grahavoon, josta nama prikaatit hyokkasivat operaation ensimmaisena paivana pain Ratko Mladi?in joukkoja, jotka koostuivat seitsemasta kevyesta jalkavakiprikaatista, yhdesta motorisoidusta prikaatista ja kahdesta panssaripataljoonasta. Serbijoukot kukistuivat nopeasti ja ?ipovon kaupunki vallattiin. 7. kaartinprikaati valtasi strategisesti tarkean Mlini?tan vuoristoreitin. Jajce antautui 13. syyskuuta klo 18:00, jolloin operaation ensimmainen vaihe paattyi 2000 km² kokoisten aluevaltausten jalkeen.

Operaation toisessa vaiheessa (Mistral 2) Drvar vallattiin 14. syyskuuta. Operaatio paattyi 30. syyskuuta, jolloin ainoastaan enaa Mrkonji? Grad oli Bosnian serbien paakaupungin Banja Lukan ja kroaattiarmeijan valissa. Yhdessa Bosnia ja Herzegovinan armeijan kanssa Gotovina oli paassyt 23 kilometrin paahan Banja Lukasta. (Mrkonji? Grad vallattiin myohemmin lokakuun 8. ja 12. paivan valilla toteutetussa Operaatio Ju?ni potezissa.) Operaatio Mistral lopetettiin amerikkalaisten painostuksen tuloksena, mutta sen saavutukset loivat Gotovinan maineen kroaattien kansallissankarina.

12. maaliskuuta 1996 presidentti Tuđman nimitti Gotovinan Kroatian armeijan paasotilastarkastajaksi ja koko armeijan tarkastusviraston johtoon. Tassa tehtavassaan han toimi aina 29. syyskuuta 2000 asti, jolloin Gotovina joutui eroamaan tehtavastaan allekirjoitettuaan "Kahdentoista kenraalin kirjeen". Kirjeessa kenraalit arvostelivat Kroatian itsenaisyyssodan sotarikollisten etsimista ja hallituksen yhteistyota Jugoslavia-tuomioistuimen kanssa. Gotovina lahti erottuaan vakinaisesta palveluksesta lahes valittomasti maanpakoon.

Jugoslavia-tuomioistuin teki paatoksen Gotovinan ja Mladen Marka?in etsintakuulutuksista 8. kesakuuta 2001. Etsintakuulutus annettiin julkisuuteen 26. heinakuuta 2001. Gotovinan tapaukseen lisattiin syytetyiksi viela Mladen Marka? ja Ivan ?ermak 8. maaliskuuta 2004. ^[3]

Taman jalkeen alkoi varsinainen Gotovinan etsintajahti. Espanjan poliisi yhdessa erikoisjoukkojen kanssa pidatti Gotovinan kesken illallisen Playa de las Americasista teneriffalaisesta hotellissa 7. joulukuuta 2005. Gotovina oli alun perin hoitamassa sotahaavojaan Kanariansaarilla. Gotovinalla oli passit peitenimille Kristijan Horvat ja Stjepan Senicic. ^[22] Hanen hotellihuoneestaan loydettiin 12 000 euroa kateista ja passeissa oli leimat Argentiinasta, Chilesta , Venajalta , Kiinasta , T?ekin tasavallasta ja Tahitilta . ^{[23] [24]} Gotovina lennatettiin valittomasti Madridiin, jossa han joutui useaksi paivaksi vankeuteen oikeuden karkotuspaatoksen kasittelyn ajaksi. Hanet luovutettiin Haagiin Jugoslavia-tuomioistuimelle 10. joulukuuta, ja kaksi paivaa myohemmin Gotovina vastasi olevansa syyton kaikkiin hanta kohtaan nostettuihin syytteisiin. Espanjan poliisi oli seurannut Gotovinaa jo usean paivan ajan ilmeisesti apunaan Kroatian tiedustelupalvelu, joka salakuunteli hanen vaimonsa Dunjan puhelinta. ^[22]

Gotovina vastasi olevansa syyton kaikkiin hanta vastaan nostettuun seitsemaan syytekohtaan 12. joulukuuta. Kaikkia syytekohtia edelsi syyte "osallistumisesta itsenaisesti ja/tai [hanen kauttaan] valillisesti yhteiseen rikolliseen toimeen suunnitellen, yllyttaen, kaskien, sitoutuen ja/tai auttaen [syytetyn teon] suunnittelussa, valmistelussa ja toteuttamisessa".: ^[25] Naita syytteen mukaisia toimia olivat:

• Poliittisin, etnisin ja uskonnollisin perusteilla toteutetut vainot, kyyditykset ja muut epainhimilliset teot (pakkosiirrot) - kolme erillista syytekohtaa rikoksista ihmisyytta vastaan.
• Muut epainhimilliset teot - yksi syytekohta ihmisyytta vastaan
• Murha - yksi syytekohta sodankayntia koskevien lakien rikkomisesta
• Julkisen ja yksityisen varallisuuden ryostohavittaminen ja mielivaltainen kaupunkien, kylien ja muiden asutuskeskusten tuhoaminen - kaksi syytekohtaa sodankayntia koskevien lakien rikkomisesta.

Asianajajansa mukaan Gotovina ilmoitti, ettei han ole "syytekohdissa kuvailtu mies". ^[26]

Gotovina todettiin syylliseksi seitsemaan syytekohtaan kahdeksasta ja tuomittiin 24 vuodeksi vankeuteen 15. huhtikuuta 2011. ^[4] Jugoslavia-tuomioistuimen vetoomusaste vapautti Gotovinan yhdessa ex-apulaissisaministeri Mladen Marka?in kanssa vuoden vankeuden jalkeen 16. marraskuuta 2012, koska tuomiolle ei sen mukaan ollut perusteita. Vapauttavan paatoksen jalkeen Gotovina ja Marka? palasivat valittomasti Kroatiaan, jossa vastassa olivat kansalliset juhlallisuudet. ^[27] .

Serbien ja muiden kriitikoiden mielesta Gotovina vapautettiin, koska Kroatia oli lansivaltojen liittolainen Jugoslavian hajoamissodissa ^[28] ja kroaatit itse jarruttivat todisteiden antamista Haagin oikeudelle.

• Profile: Ante Gotovina BBC News . 11.3.2008. Viitattu 15.4.2011. (englanniksi)

Taman artikkelin tai sen osan viitteita on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi , esimerkiksi siirtamalla linkit viitemallineille . Tarkennus: toimimattomat mallineet, viitemallineita lisaa, paivamaarat suomalaisittain ym

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Saksa Yhdysvallat Puola