Antonio de Oliveira Salazar
(
28. huhtikuuta
1889
Santa Comba Dao
,
Portugali
?
27. heinakuuta
1970
Lissabon
, Portugali) oli
Portugalin paaministeri
vuosina 1932?1968. Salazar oli 1917?1928 poliittisen taloustieteen professori
Coimbran yliopistossa
,
Portugalin
sotilashallituksen valtiovarainministeri vuodesta 1928 ja 5. heinakuuta 1932 alkaen kenraali
Oscar Carmonan
nimittama paaministeri.
[1]
Salazar teki lopun Portugalin demokratiasta miltei puolen vuosisadan ajaksi. Han pyrki kitkemaan yhteiskunnasta ne tekijat, joiden uskoi johtaneen maan kaaokseen: poliittiset vapaudet ja
demokratian
. Salazarin
diktatuurin
alaisessa Portugalissa oli sallittu vain kirkolliset juhlat, kuten
Fatiman ilmestyksen
palvonta. Hanta kuvattiin ”messiaaksi”, jonka Fatiman neitsyt oli luvannut tulevan pelastamaan Portugalin. Se teki suuren vaikutuksen varsinkin maalaisvaestoon. Fatima, jalkapallo ja
fado
pitivat kansan tyytyvaisena liki puolen vuosisadan ajan, kunnes Salazarin diktatuurin kulissit romahtivat vuonna 1974
[2]
.
Salazar syntyi 28. huhtikuuta 1889 Daon viinilaakson alueella. Hanen vanhempansa olivat koyhia ja syvasti uskonnollisia. Nuorena han kavi katolista seminaaria ja noudatti tamankin jalkeen seminaarin askeettisia periaatteita mutta ei koskaan hankkinut pappisvihkimysta. Kirkollisen uran sijasta Salazar aloitti vuonna 1910 oikeus- ja taloustieteen opinnot
Coimbran yliopistossa
. Samana vuonna Portugali julistettiin tasavallaksi. Salazar jatkoi yliopistossa opetustehtavissa ja toimi samalla katolisten alymyston muodostamassa liikkeessa. Han arvosteli tasavaltaa voimakkaasti pitaen sita epavakaana ja korruptoituneena. Salazar valittiin Portugalin parlamenttiin vuonna 1921 sitoutumattoman liikkeen edustajana.
[3]
Samoihin aikoihin Salazarin on kerrottu suunnitelleen avioliittoa eraan ylaluokkaisen naisen kanssa, joka tosin kieltaytyi. Konservatiivisesta arvomaailmastaan huolimatta Salazar ei koskaan mennyt naimisiin eika hanella ollut lapsia. Paaministeriksi nousunsa jalkeen Salazar tosin adoptoi pitkaaikaisen taloudenhoitajansa Dona Marian kaksi serkkutyttoa.
[3]
Salazarin nousu diktaattoriksi alkoi armeijan suorittamasta vallankaappauksesta toukokuussa 1926. Vallankaappauksen jalkeen Portugalin taloustilanne alkoi heiketa huomattavasti, ja armeija pyysi Salazaria vastaamaan talouspolitiikasta.
[4]
Salazar vaati itselleen taydellista vapautta uudistusten toteuttamiseen, mihin ei suostuttu, ja han palasi takaisin yliopistotehtaviin. Kaksi vuotta myohemmin presidentiksi valittu kenraali
Oscar Carmona
nosti Salazarin valtiovarainministeriksi. Ministerina han leikkasi julkisia menoja ja uudisti verotusta ja onnistui nain vuodessa tasapainottamaan Portugalin valtion budjetin ensimmaista kertaa sitten vuoden 1910. Salazarin asema vahvistui, ja hanesta tuli maan paaministeri vuonna 1932, minka jalkeen aloitettiin perustuslain muokkaaminen.
[5]
Salazar sai vuonna 1933 aikaan uuden perustuslain, mika mahdollisti hallitukselle diktatoristen valtuuksien haltuunoton.
[1]
Perustuslaki hyvaksytettiin kansanaanestyksessa maaliskuussa 1933, minka jalkeen jarjestettiin parlamenttivaalit joulukuussa ? ilman oppositiota. Hallitusjarjestelmaa kutsuttiin nimella
Estado Novo
(
suom.
uusi valtio
), joka oli arvoiltaan
katolinen
ja
nationalistinen
, mutta silla ei kuitenkaan ollut selkeasti maariteltya ideologiaa. Sita on pidetty myos
fasistisena
ilman fasistista liiketta: Estado Novossa Salazarin perustamalla
Kansallisella liitolla
(
port.
Uniao Nacional
), sen nuorisojarjestolla (Mocidade) tai kansalliskaartilla ei ollut suurta merkitysta, ja instituutioina ne muistuttivat vain naennaisesti fasistisen
Italian
ja
natsi-Saksan
vastaavia jarjestoja. Portugalissa toimi fasistinen liike, sinipaitaiset kansallissyndikalistit, jonka toiminnan Salazar kielsi kesakuussa 1934 sen liian tiiviiden ulkomaisten yhteyksien vuoksi.
[3]
Ulkopoliittisesti Salazarin suurimmaksi saavutukseksi luetaan Portugalin puolueettomuus
toisen maailmansodan
aikana ja samalla hyodyn keraaminen pysyttelysta
liittoutuneiden
rinnalla. Salazarin onnistui sailyttaa Portugalin historiallinen liittolaisuussuhde
Britanniaan
, vaikka han piti kauppasuhteita ylla vuoteen 1944 saakka niin liittoutuneiden kuin
akselivaltojen
suuntaan. Salazar myos ideoi Iberian puolueettomuussopimuksen, milla
Espanja
ja Portugali jattaytyivat sodassa puolueettomiksi. Salazar allekirjoitti sopimuksen Espanjan diktaattorin
Francisco Francon
kanssa 1939.
[3]
Sodan jalkeen oli ilmeista, etta Salazar tunsi vahintaan sympatiaa
akselivaltoja
kohtaan. Salazar oli maarannyt suruliputuksen, kun tieto Berliinin valtauksesta ja
Hitlerin
itsemurhasta saapui. Puolueettomana maana Portugali oli kuitenkin suuntautunut Espanjaa enemman kohti liittoutuneita, ja Salazar oli sallinut liittoutuneiden kayttaa vuodesta 1943
Azoreja
tukikohtana. Seurauksena Portugali ei ollut Francon Espanjan tapaan eristyksissa sodan jalkeen, ja maa sai
Marshall-apua
ja paasi myos
Naton
jaseneksi hyvin nopeasti.
Neuvostoliitto
kuitenkin esti Salazarin johtaman Portugalin paasyn
YK:n
jaseneksi vuoteen 1955 asti.
[6]
Portugali joutui maksamaan kovan hinnan 1960-luvulla kaymistaan
siirtomaasodista
.
Intia
otti
Goan
hallintaansa vuonna 1961 ja samana vuonna itsenaisyystaistelut alkoivat
Angolassa
leviten
Guinea-Bissauun
vuonna 1962 ja lopulta myos
Mosambikiin
vuonna 1964. Puolustusmenot veivat keskimaarin perati 40 prosenttia Portugalin budjetista.
[3]
Sotiminen vapautusliikkeita vastaan rasitti valtiontaloutta voimakkaasti ja lisaksi yli 1 500 sotilasta oli menettanyt henkensa Salazarin pitaessa itsepaisesti kiinni Portugalin oikeudesta siirtomaihin. Kotimaassa siirtomaasodat herattivat vastustusta, ja muun muassa oppositiojohtaja
Mario Soares
karkotettiin
Sao Tome ja Principeen
vuonna 1968.
[5]
Salazar sai
infarktin
syyskuussa 1968, mika pakotti hanet eroamaan paaministerin tehtavista. Hanta seurasi Portugalin johdossa
Marcelo Caetano
, joka jatkoi siirtomaasotia kunnes armeijan nuorten upseerien jarjestama
neilikkavallankumous
25. huhtikuuta 1974 teki lopun Estado Novosta ja Salazarin luomasta jarjestelmasta.
[3]
Kuollessaan Lissabonissa vajaat kaksi vuotta sairaskohtauksensa jalkeen 27. heinakuuta 1970 Salazar uskoi viela olevansa paaministeri. Salazarille ei uskallettu kertoa Caetanon tulleen hanen tilalleen hoitohenkilokunnan pelatessa mahdollisen shokin tappavan hanet.
[7]
Salazarin onnistui vakauttaa kaaoksen partaalla ollut Portugali valtakautensa alussa, ja hanen johdollaan maa ei karsinyt suuresti
1930-luvun lamasta
eika myoskaan toisesta maailmansodasta. Samalla kuitenkin Estado Novon aikaisen pysahtyneisyyden vuoksi Portugali jai ulkopuoliseksi sodanjalkeisen maailman nopeasta
nykyaikaistumisesta
,
[3]
esimerkiksi vuonna 1967 Portugalin
bruttokansantuote
henkea kohti oli Lansi-Euroopan alhaisin (noin 420 dollaria) ja
lukutaidottom
ien maara puolestaan suurin.
[5]
Salazarin aikakaudella Portugalin salainen poliisi
PIDE
loi kaikkien portugalilaisten elamaa kontrolloineen sisaisen vakoilun verkon, surmasi, kidutti ja vangitsi tuhansia, ja Salazarin arvellaan murhauttaneen myos poliittisia vastustajiaan.
[8]
Salazar aanestettiin voittajaksi kun vuonna 2007 aanestettiin suurinta portugalilaista. Aanestyksessa Salazar sai noin 41 prosenttia noin 160 000 annetusta aanesta. Aanestyksen jarjesti kansallinen televisiokanava
Radio Television Portuguesa
(RTP) brittilaisen
BBC:n
Great Britons
-formaatin pohjalta. Aanestyksen tulos jakoi portugalilaisia, ja muun muassa hallitus otti kantaa asiaan.
[9]
Lahde:
[10]
- ↑
a
b
Huovinen, Pentti & Siikala, Kalervo (toim.):
Maailmanpolitiikan kasvot
, s. 165. Helsinki: Weilin & Goos, 1963.
- ↑
Machado, Diamantino P.:
The structure of Portuguese society: the failure of fascism
. New York: Praeger, 1991.
(englanniksi)
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
Wilsford, David:
Political Leaders of Contemporary Western Europe: A Biographical Dictionary
(pdf)
drexel.edu
. Viitattu 30.1.2018.
(englanniksi)
- ↑
Cunha, Carlos & Cunha, Rhonda:
Culture and Customs of Portugal
, s. 15?16. Greenwood, 2010.
ISBN 978-0313334405
.
- ↑
a
b
c
Whitman, Alden:
Antonio Salazar: A Quiet Autocrat Who Held Power in Portugal for 40 Years
nytimes.com
. 28.7.1970. The New York Times. Viitattu 30.1.2018.
(englanniksi)
- ↑
Lewis, Paul H.:
Latin Fascist Elites
, s. 151. Praeger, 2002.
ISBN 978-0275978808
.
- ↑
Salazar, Ruler of. Portugal for 40 Years, Dies
nytimes.com
. 28.7.1970. The New York Times. Viitattu 31.1.2018.
(englanniksi)
- ↑
James Badcock:
Did Portugal's dictator Salazar order killing of rival?
bbc.com
. 13.2.2015. Viitattu 16.3.2019.
(englanniksi)
- ↑
Bilefsky, Dan:
Nostalgia for Antonio de Oliveira Salazar divides the Portuguese
New York Times
. 23.7.2007. Viitattu 29.1.2018.
(englanniksi)
- ↑
ENTIDADES NACIONAIS AGRACIADAS COM ORDENS PORTUGUESAS
Pagina Oficial das Ordens Honorificas Portuguesas
. 2023. Viitattu 6.7.2023.
(portugaliksi)
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Tieteilijat
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|