Antonio de Oliveira Salazar

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Antonio de Oliveira Salazar
Salazar vuonna 1950.
Salazar vuonna 1950.
Portugalin paaministeri
5.7.1932?25.9.1968
Presidentti Oscar Carmona
Francisco Craveiro Lopes
Americo Tomas
Edeltaja Domingos Oliveira
Seuraaja Marcelo Caetano
Henkilotiedot
Syntynyt 28. huhtikuuta 1889
Santa Comba Dao , Portugali
Kuollut 27. heinakuuta 1970  (81 vuotta)
Lissabon , Portugali
Ammatti professori
Tiedot
Puolue Kansallinen liitto
Uskonto roomalaiskatolisuus
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Antonio de Oliveira Salazar ( 28. huhtikuuta 1889 Santa Comba Dao , Portugali ? 27. heinakuuta 1970 Lissabon , Portugali) oli Portugalin paaministeri vuosina 1932?1968. Salazar oli 1917?1928 poliittisen taloustieteen professori Coimbran yliopistossa , Portugalin sotilashallituksen valtiovarainministeri vuodesta 1928 ja 5. heinakuuta 1932 alkaen kenraali Oscar Carmonan nimittama paaministeri. [1]

Salazar teki lopun Portugalin demokratiasta miltei puolen vuosisadan ajaksi. Han pyrki kitkemaan yhteiskunnasta ne tekijat, joiden uskoi johtaneen maan kaaokseen: poliittiset vapaudet ja demokratian . Salazarin diktatuurin alaisessa Portugalissa oli sallittu vain kirkolliset juhlat, kuten Fatiman ilmestyksen palvonta. Hanta kuvattiin ”messiaaksi”, jonka Fatiman neitsyt oli luvannut tulevan pelastamaan Portugalin. Se teki suuren vaikutuksen varsinkin maalaisvaestoon. Fatima, jalkapallo ja fado pitivat kansan tyytyvaisena liki puolen vuosisadan ajan, kunnes Salazarin diktatuurin kulissit romahtivat vuonna 1974 [2] .

Elama

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Salazar syntyi 28. huhtikuuta 1889 Daon viinilaakson alueella. Hanen vanhempansa olivat koyhia ja syvasti uskonnollisia. Nuorena han kavi katolista seminaaria ja noudatti tamankin jalkeen seminaarin askeettisia periaatteita mutta ei koskaan hankkinut pappisvihkimysta. Kirkollisen uran sijasta Salazar aloitti vuonna 1910 oikeus- ja taloustieteen opinnot Coimbran yliopistossa . Samana vuonna Portugali julistettiin tasavallaksi. Salazar jatkoi yliopistossa opetustehtavissa ja toimi samalla katolisten alymyston muodostamassa liikkeessa. Han arvosteli tasavaltaa voimakkaasti pitaen sita epavakaana ja korruptoituneena. Salazar valittiin Portugalin parlamenttiin vuonna 1921 sitoutumattoman liikkeen edustajana. [3]

Samoihin aikoihin Salazarin on kerrottu suunnitelleen avioliittoa eraan ylaluokkaisen naisen kanssa, joka tosin kieltaytyi. Konservatiivisesta arvomaailmastaan huolimatta Salazar ei koskaan mennyt naimisiin eika hanella ollut lapsia. Paaministeriksi nousunsa jalkeen Salazar tosin adoptoi pitkaaikaisen taloudenhoitajansa Dona Marian kaksi serkkutyttoa. [3]

Valtaannousu

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Salazarin nousu diktaattoriksi alkoi armeijan suorittamasta vallankaappauksesta toukokuussa 1926. Vallankaappauksen jalkeen Portugalin taloustilanne alkoi heiketa huomattavasti, ja armeija pyysi Salazaria vastaamaan talouspolitiikasta. [4] Salazar vaati itselleen taydellista vapautta uudistusten toteuttamiseen, mihin ei suostuttu, ja han palasi takaisin yliopistotehtaviin. Kaksi vuotta myohemmin presidentiksi valittu kenraali Oscar Carmona nosti Salazarin valtiovarainministeriksi. Ministerina han leikkasi julkisia menoja ja uudisti verotusta ja onnistui nain vuodessa tasapainottamaan Portugalin valtion budjetin ensimmaista kertaa sitten vuoden 1910. Salazarin asema vahvistui, ja hanesta tuli maan paaministeri vuonna 1932, minka jalkeen aloitettiin perustuslain muokkaaminen. [5]

Estado Novo

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Paaartikkeli: Estado Novo

Salazar sai vuonna 1933 aikaan uuden perustuslain, mika mahdollisti hallitukselle diktatoristen valtuuksien haltuunoton. [1] Perustuslaki hyvaksytettiin kansanaanestyksessa maaliskuussa 1933, minka jalkeen jarjestettiin parlamenttivaalit joulukuussa ? ilman oppositiota. Hallitusjarjestelmaa kutsuttiin nimella Estado Novo ( suom. uusi valtio ), joka oli arvoiltaan katolinen ja nationalistinen , mutta silla ei kuitenkaan ollut selkeasti maariteltya ideologiaa. Sita on pidetty myos fasistisena ilman fasistista liiketta: Estado Novossa Salazarin perustamalla Kansallisella liitolla ( port. Uniao Nacional ), sen nuorisojarjestolla (Mocidade) tai kansalliskaartilla ei ollut suurta merkitysta, ja instituutioina ne muistuttivat vain naennaisesti fasistisen Italian ja natsi-Saksan vastaavia jarjestoja. Portugalissa toimi fasistinen liike, sinipaitaiset kansallissyndikalistit, jonka toiminnan Salazar kielsi kesakuussa 1934 sen liian tiiviiden ulkomaisten yhteyksien vuoksi. [3]

Ulkopoliittisesti Salazarin suurimmaksi saavutukseksi luetaan Portugalin puolueettomuus toisen maailmansodan aikana ja samalla hyodyn keraaminen pysyttelysta liittoutuneiden rinnalla. Salazarin onnistui sailyttaa Portugalin historiallinen liittolaisuussuhde Britanniaan , vaikka han piti kauppasuhteita ylla vuoteen 1944 saakka niin liittoutuneiden kuin akselivaltojen suuntaan. Salazar myos ideoi Iberian puolueettomuussopimuksen, milla Espanja ja Portugali jattaytyivat sodassa puolueettomiksi. Salazar allekirjoitti sopimuksen Espanjan diktaattorin Francisco Francon kanssa 1939. [3]

Sodan jalkeen oli ilmeista, etta Salazar tunsi vahintaan sympatiaa akselivaltoja kohtaan. Salazar oli maarannyt suruliputuksen, kun tieto Berliinin valtauksesta ja Hitlerin itsemurhasta saapui. Puolueettomana maana Portugali oli kuitenkin suuntautunut Espanjaa enemman kohti liittoutuneita, ja Salazar oli sallinut liittoutuneiden kayttaa vuodesta 1943 Azoreja tukikohtana. Seurauksena Portugali ei ollut Francon Espanjan tapaan eristyksissa sodan jalkeen, ja maa sai Marshall-apua ja paasi myos Naton jaseneksi hyvin nopeasti. Neuvostoliitto kuitenkin esti Salazarin johtaman Portugalin paasyn YK:n jaseneksi vuoteen 1955 asti. [6]

Estado Novon loppu

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Estado Novon ajan pakolliset esineet jokaisessa luokkahuoneessa: krusifiksin lisaksi paaministeri Salazarin ja presidentti Americo Tomasin valokuvat.

Portugali joutui maksamaan kovan hinnan 1960-luvulla kaymistaan siirtomaasodista . Intia otti Goan hallintaansa vuonna 1961 ja samana vuonna itsenaisyystaistelut alkoivat Angolassa leviten Guinea-Bissauun vuonna 1962 ja lopulta myos Mosambikiin vuonna 1964. Puolustusmenot veivat keskimaarin perati 40 prosenttia Portugalin budjetista. [3] Sotiminen vapautusliikkeita vastaan rasitti valtiontaloutta voimakkaasti ja lisaksi yli 1 500 sotilasta oli menettanyt henkensa Salazarin pitaessa itsepaisesti kiinni Portugalin oikeudesta siirtomaihin. Kotimaassa siirtomaasodat herattivat vastustusta, ja muun muassa oppositiojohtaja Mario Soares karkotettiin Sao Tome ja Principeen vuonna 1968. [5]

Salazar sai infarktin syyskuussa 1968, mika pakotti hanet eroamaan paaministerin tehtavista. Hanta seurasi Portugalin johdossa Marcelo Caetano , joka jatkoi siirtomaasotia kunnes armeijan nuorten upseerien jarjestama neilikkavallankumous 25. huhtikuuta 1974 teki lopun Estado Novosta ja Salazarin luomasta jarjestelmasta. [3] Kuollessaan Lissabonissa vajaat kaksi vuotta sairaskohtauksensa jalkeen 27. heinakuuta 1970 Salazar uskoi viela olevansa paaministeri. Salazarille ei uskallettu kertoa Caetanon tulleen hanen tilalleen hoitohenkilokunnan pelatessa mahdollisen shokin tappavan hanet. [7]

Jalkimaine

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Salazarin onnistui vakauttaa kaaoksen partaalla ollut Portugali valtakautensa alussa, ja hanen johdollaan maa ei karsinyt suuresti 1930-luvun lamasta eika myoskaan toisesta maailmansodasta. Samalla kuitenkin Estado Novon aikaisen pysahtyneisyyden vuoksi Portugali jai ulkopuoliseksi sodanjalkeisen maailman nopeasta nykyaikaistumisesta , [3] esimerkiksi vuonna 1967 Portugalin bruttokansantuote henkea kohti oli Lansi-Euroopan alhaisin (noin 420 dollaria) ja lukutaidottom ien maara puolestaan suurin. [5] Salazarin aikakaudella Portugalin salainen poliisi PIDE loi kaikkien portugalilaisten elamaa kontrolloineen sisaisen vakoilun verkon, surmasi, kidutti ja vangitsi tuhansia, ja Salazarin arvellaan murhauttaneen myos poliittisia vastustajiaan. [8]

Salazar aanestettiin voittajaksi kun vuonna 2007 aanestettiin suurinta portugalilaista. Aanestyksessa Salazar sai noin 41 prosenttia noin 160 000 annetusta aanesta. Aanestyksen jarjesti kansallinen televisiokanava Radio Television Portuguesa (RTP) brittilaisen BBC:n Great Britons -formaatin pohjalta. Aanestyksen tulos jakoi portugalilaisia, ja muun muassa hallitus otti kantaa asiaan. [9]

Kunnianosoituksia

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahde: [10]

Lahteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  1. ↑ a b Huovinen, Pentti & Siikala, Kalervo (toim.):  Maailmanpolitiikan kasvot , s. 165. Helsinki: Weilin & Goos, 1963.
  2. ↑ Machado, Diamantino P.:  The structure of Portuguese society: the failure of fascism . New York: Praeger, 1991. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g Wilsford, David: Political Leaders of Contemporary Western Europe: A Biographical Dictionary (pdf) drexel.edu . Viitattu 30.1.2018. (englanniksi)
  4. ↑ Cunha, Carlos & Cunha, Rhonda:  Culture and Customs of Portugal , s. 15?16. Greenwood, 2010. ISBN 978-0313334405 .
  5. ↑ a b c Whitman, Alden: Antonio Salazar: A Quiet Autocrat Who Held Power in Portugal for 40 Years nytimes.com . 28.7.1970. The New York Times. Viitattu 30.1.2018. (englanniksi)
  6. ↑ Lewis, Paul H.:  Latin Fascist Elites , s. 151. Praeger, 2002. ISBN 978-0275978808 .
  7. ↑ Salazar, Ruler of. Portugal for 40 Years, Dies nytimes.com . 28.7.1970. The New York Times. Viitattu 31.1.2018. (englanniksi)
  8. ↑ James Badcock: Did Portugal's dictator Salazar order killing of rival? bbc.com . 13.2.2015. Viitattu 16.3.2019. (englanniksi)
  9. ↑ Bilefsky, Dan: Nostalgia for Antonio de Oliveira Salazar divides the Portuguese New York Times . 23.7.2007. Viitattu 29.1.2018. (englanniksi)
  10. ↑ ENTIDADES NACIONAIS AGRACIADAS COM ORDENS PORTUGUESAS Pagina Oficial das Ordens Honorificas Portuguesas . 2023. Viitattu 6.7.2023. (portugaliksi)

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Kansainvaliset
Kansalliset
Tieteilijat
Henkilot
Muut
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Antonio_de_Oliveira_Salazar&oldid=22344031 ”