Tämä on suositeltu artikkeli.

Anne Frank

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Anne Frank
Henkilotiedot
Muut nimet Annelies Marie
Syntynyt 12. kesakuuta 1929
Frankfurt am Main , Saksa
Kuollut helmikuu tai maaliskuu 1945 (ika 15)
Bergen-Belsenin keskitysleiri , Saksa
Kansalaisuus saksalainen (vuoteen 1941 asti)
Vanhemmat Otto ja Edith Frank
Sukulaiset Margot (sisko)
Muut tiedot
Merkittavat teokset Nuoren tyton paivakirja (1947)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Kotisivu

Annelies Marie ”Anne” Frank ( 12. kesakuuta 1929 Frankfurt am Main , Saksa ? maaliskuu 1945 Bergen-Belsen , Saksa ) oli juutalainen tytto, josta tuli holokaustin kuuluisimpia uhreja. [1] Hanen paivakirjansa (suomennettu nimella Nuoren tyton paivakirja , uudestaan nimella Paivakirja ) on tunnetuin uhrin kirjoittama aikalaiskuvaus toisen maailmansodan juutalaisvainoista.

Anne syntyi Frankfurt am Mainissa Weimarin Saksassa mutta asui suurimman osan elamaansa Amsterdamissa ja sen lahella. Han menetti Saksan kansalaisuutensa 1941 natsi-Saksan antisemitististen lakien takia. Anne sai kansainvalista kuuluisuutta kuolemansa jalkeen, kun hanen paivakirjansa julkaistiin. Se kertoo hanen kokemuksistaan piilossa aikana, jolloin Alankomaat oli saksalaismiehityksen alaisena. Anne piti paivakirjaa 14. kesakuuta 1942 ? 1. elokuuta 1944.

Otto Frank, perheen ainoa eloonjaanyt, palasi Amsterdamiin sodan jalkeen. Han sai tietaa, etta Annen paivakirja oli sailynyt. Se julkaistiin vuonna 1947 nimella Het Achterhuis . Kirja on kaannetty yli 60 kielelle ja on ilmestynyt myos suomeksi.

Ennen sotaa ja piiloutumista [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Anne Frank syntyi 12. kesakuuta 1929 Frankfurtissa Saksassa. [2] Hanen vanhempansa Otto Heinrich Frank ja Edith Hollander-Frank olivat molemmat arvostetuista juutalaisperheista. Edith oli kotoisin Aachenista ja oli mennyt naimisiin Otto Frankin kanssa 1925, minka jalkeen he olivat muuttaneet asumaan yhdessa Otton lapsuudenkaupunkiin Frankfurtiin . [3] Heilla oli kaksi lasta, Anne ja kolme vuotta vanhempi Margot Betti Frank .

Otto Frank muutti 1933 Amsterdamiin . [4] Edith ja Margot muuttivat perassa samana vuonna, [5] vuoden 1934 helmikuussa myos Anne. [6] Kesan 1933 Margot ja Anne viettivat viela Aachenissa isoaitinsa luona, [7] joka muutti kristalliyon jalkeen vuonna 1939 Frankien luokse Hollantiin . [8] Han kuoli tammikuussa 1942 [9] syopaan.

Otto Frankin ensimmainen yritys Opekta toimitti hillonvalmistuksessa kaytettya pektiinia . [10] Yritys oli Hollannin-sivuliike, paayrityksen omisti Otto Frankin sisaren mies. [3] Yritykseen liitettiin myohemmin mausteyhtio Pectacon, jossa tyoskenteli myos Hermann van Pels . [11]

Frankien perhe asui Merwedepleinilla Jokikortteleiksi ( holl. Rivierenbuurt ) kutsutulla alueella, ja tytot kavivat aluksi Montessori-koulua . [12] Annen parhaat ystavat olivat alusta alkaen Hanneli Goslar ja Sanne Ledermann. [13] Syksylla 1941 Frankin sisarusten piti vaihtaa koulua, koska kaikkien juutalaisten oli mentava juutalaiseen kouluun. Koulunvaihdon yhteydessa Anne sai kauan toivomansa kissan. [14] Hanen parhaaksi ystavakseen uudessa koulussa tuli Jacqueline van Maarsen , joka on myohemmin kirjoittanut Annesta kirjan A Friend Called Anne .

Annella ja Margotilla oli molemmilla mustat hiukset. Margot oli luonteeltaan hiljaisempi ja rauhallisempi, Anne taas puhelias, vilkas ja sosiaalinen. Anne oli enemman ”isan tytto”, kun taas Margot ”aidin tytto”. [15] Perhe ei ollut erityisen uskonnollinen. Otto Frankille juutalaiset perinteet olivat suhteellisen vieraita, mutta Edith Frankille ne olivat ulkomailla asuttaessa tarkeampia kuin ennen ? tosin heilla ei silti tehty ko?er -ruokaa. [16]

Piilossa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Rakennus, jossa Frank piileskeli.

Juutalaisten oikeuksia rajoitettiin [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Toukokuussa 1940 saksalaiset hyokkasivat Amsterdamiin, ja Frankit joutuivat jalleen elamaan natsien hallitsemassa maassa. Elokuussa 1940 Saksasta muuttaneet juutalaiset maarattiin rekisteroitymaan, [17] ja tammikuussa 1941 oli muiden juutalaisten vuoro. [18] Juutalaisille maarattiin ulkonaliikkumiskielto tiettyina vuorokaudenaikoina jo ennen Hollannin antautumista. [19] Toukokuun viimeisena paivana 1941 maarattiin, etteivat juutalaiset saaneet kayda julkisilla uimarannoilla, puistoissa, kylpyloissa tai hotelleissa, kun elokuvateattereissa kaynti oli kielletty jo tammikuussa 1941. [20] Raitiovaunulla ajo kiellettiin ja polkupyorat takavarikoitiin kesakuussa 1942. [21] Samoin juutalaisten omistamien yritysten toimintaa vaikeutettiin lokakuussa 1940. [22] Ulkovaatteisiin piti huhtikuusta 1942 alkaen ommella keltainen Daavidin tahti , jossa luki juutalaista merkitseva sana jood tai Jude . [23] [24]

Frankit ja muut piiloutuivat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Frankit piiloutuivat Otto Frankin yrityksen toimiston salahuoneeseen 6. heinakuuta 1942. Se tapahtui kymmenen paivaa aikaisemmin kuin oli suunniteltu, koska Margot sai kutsun tyopalveluun. Myos Otto Frankin liiketuttava Auguste van Pels perheineen muutti samaan piiloon muutamaa paivaa myohemmin. Toimisto sijaitsi Prinsengrachtilla, lahella Westerkerkia. [25] ”Salaisen siiven” sisaankaynti oli piilotettu suuren kirjahyllyn taakse. Osa yrityksen tyontekijoista tiesi piilopaikasta: Victor Kugler ja Johannes Kleiman, toimistotyontekijat Elisabeth (Bep) Voskuijl ja Miep Gies seka jalkimmaisen mies Jan. Jo aiemmin Kugler ja herra Gies oli valittu yrityksen johtoon [22] He auttoivat piilossa olijoita tuomalla heille ruokaa ja muuta tarpeellista. Hollannissa jopa 20 000?30 000 juutalaista piiloutui, mutta suurin osa perheista hajosi eivatka perheenjasenet paasseet samaan piiloon, toisin kuin Frankit. [26]

Kirjahylly, jonka takana oli piilopaikan sisaankaynti.

Piilopaikkaan tuli viela yksi henkilo. Hammaslaakari Pfeffer (paivakirjassa Dussel) pyysi Miep Giesia etsimaan itselleen piilopaikkaa. ”Salaisessa siivessa” olleet paattivat, etta Pfeffer voi tulla sinne piiloon. Pfefferilla oli kristitty vaimo Charlotte Kaletta, joka ei tullut piiloon mukaan. [27] Ensimmaisesta avioliitostaan saatua poikaansa Werneria Pfeffer ei ollut nahnyt sitten vuoden 1938. Han ja Charlotte vaihtoivat joka viikko kirjeita ja paketteja. Miep toimitti Pfefferille myos ruokapaketteja, jotka han Annen halveksivien kommenttien mukaan piilotti kaappiinsa ja soi yksin yolla. [28]

”Salaiseen siipeen” piiloutui siis yhteensa kahdeksan henkea: Otto, Edith, Margot ja Anne Frank, Fritz Pfeffer, Hermann ja Auguste van Pels seka heidan poikansa Peter (paivakirjaan sukunimeksi vaihdettu van Daan). Paivisin piti aina liikkua hiljaa, ettei toimistoon kuuluisi aania. Samoin piti olla varovainen valojen kanssa. Lukeminen ja radion kuuntelu oli tavallista ajanvietetta. Tosin Margotille ja Annelle varattiin aina myos pienia toimistotoita, kuten lahetysluetteloiden kirjoittamista. [29] He kayttivat aikaansa myos opiskeluun. Paivakirjan kirjoittaminen oli Annelle tarkeaa, ja sen lisaksi hanen tarkea harrastuksensa oli filmitahtien kuvien keraaminen. Han kirjoitti paivakirjaansa myos talon ikkunasta nakyvasta kastanjapuusta. Muuta luontoa salaisesta siivesta ei voinutkaan nahda, koska kaikki muut ikkunat oli pimennetty. [30]

Salaisen siiven paivarytmi oli hyvin yksitoikkoinen. Kaikkien asukkaiden piti arkiaamuisin nousta viimeistaan seitsemalta. Aamupesulla kaynnissa oli tarkoin maaritelty jarjestys, ja kaikkien aamutoimien piti olla tehtyna puoli yhdeksaan mennessa. Taman jalkeen aina puoli yhteen saakka Peter, Margot ja Anne tekivat koulutehtavia ja aikuiset joko lukivat, ompelivat, neuloivat tai tekivat taloustoita. Puoli yhdelta salaisen siiven asukkaat pystyivat elamaan vapaammin, kun alakerran tyontekijat lahtivat puolentoista tunnin tauolle. Silloin pystyttiin syomaan niin, etta joku apureista tuli mukaan ja kertoi viimeisimmat ulkomaailman tapahtumat. Kun tyopaiva paattyi puoli kuudelta, piileskelijat saattoivat kayda myos alakerrassa. Iltayhdeksalta alkoivat iltatoimet. Aamulla kaytossa oli vain kylmaa vetta, mutta illalla myos lamminta, joten asukkaat saivat kayda kylvyssa. Nukkumaan mentiin kymmenen aikoihin. [31]

Annen suhde muihin piilossaolijoihin [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Anne ei pitanyt huonetoveristaan, hammaslaakari Pfefferista. Kohta Pfefferin saapumisen jalkeen Anne jo kritisoi hanta paivakirjassaan. Anne ja Pfeffer kinastelivat muun muassa siita, kuka saa kayttaa heidan huoneensa tyopoytaa. Pfeffer ei ymmartanyt Annea, mika toisaalta on ymmarrettavaa, koska han oli piileskelijoista ainoa, jolla ei ollut perhetta mukanaan. Han ei myoskaan ollut ollut yhteydessa poikaansa sitten sodan syttymisen. [32]

Vanhempiaan kohtaan Annen tunteet olivat kahtalaiset. Hanella oli aitinsa kanssa erimielisyyksia piileskelyn alusta lahtien, mihin vaikuttivat heidan taysin erilaiset persoonallisuutensa. Annen mukaan aiti kohteli hanta kuin pikkulasta. Joskus han huolehti liikaa, joskus liian vahan. Toisaalta Anne luotti aitinsa tukeen, kun muut salaisen siiven asukkaat kritisoivat hanta. Mita enemman Anne hyljeksi aitiaan, sita enemman han ihannoi isaansa. Tama asetti Otto Frankin ikavaan tilanteeseen, koska hanen piti tasapainoilla vaimonsa ja tyttarensa valilla ja yrittaa pitaa heidan valinsa hyvina. [33]

Annen ja aidin suhteeseen vaikutti myos se, etta Anne kadehti sisartaan Margotia. Vaikka han ei koskaan myontanytkaan pitavansa Margotia kilpailijana, han pelkasi, ettei ollut yhta rakastettu kuin siskonsa. Anne ja Margot eivat olleet koskaan olleet erityisen laheisia ja salaisessa siivessa heidan eronsa tulivat entista enemman esille. Sisarukset lahentyivat vasta sen jalkeen, kun Otto Frank oli pyytanyt Margotia kertomaan Annelle jonkin salaisuuden, mutta viela senkin jalkeen Anne epaili valilla vanhempiensa pitavan enemman Margotista. [34]

Annen suhde Peter van Pelsiin kehittyi hitaasti. Hanen ensivaikutelmansa Peterista oli kielteinen. Ensimmaisen puolentoista vuoden aikana Anne ei kiinnittanyt Peteriin juuri huomiota, ja silloinkin kun hanella oli Peterista jotain sanottavaa, se ei ollut mitaan erityisen imartelevaa. Anne kuitenkin alkoi kaivata sellaista suhdetta, jollaista ei voinut saada vanhemmiltaan, joten han paatti alkaa keskustella Peterin kanssa. Peterin kanssa Anne myos vaihtoi ensimmaisen suudelmansa. Annen vanhemmat eivat hyvaksyneet hanen suhdettaan Peteriin. [35]

Pidatys ja keskitysleiri [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Piileskely paattyi 4. elokuuta 1944, kun joku oli ilmiantanut piileskelijat ja Gestapo pidatti heidat. Aikaisemmin samana vuonna, helmikuussa ja paasiaisena, toimistoon tehdyt murrot olivat herattaneet pelkoa. [36] Murtautujat eivat kuitenkaan olleet ilmeisesti kuulleet mitaan aania, joten he eivat tehneet ilmiantoa. Ilmiantajaksi epailtiin aluksi vahvasti Willem van Maarenia, joka tyoskenteli yrityksen varastossa ja johon piilossa olijat eivat olleet luottaneet. Nayttoa hanen syyllisyydestaan ei kuitenkaan ollut. [37] Van Maaren oli saanut selville, etta talossa piileskeli joku, ja loytanyt herra van Daanin lompakon. [38] Kun natsien poytakirjoista selvisi, etta ilmiantaja oli nainen, [39] kyseessa arveltiin olevan siivooja Lena Hartog-van Bladeren. Hanen tiedettiin kuulleen piileskelijoista mieheltaan Lammert Hartogilta, jolle asiasta oli kertonut van Maaren. [40] Ilmiantajaa on monesti yritetty selvittaa oikeusteitse, mutta varmuutta ei ole saatu. Virallisia tutkimuksia on tehty muun muassa vuosina 1948 ja 1963 [41] . Vuonna 2017 elakkeelle jaanyt FBI -agentti Vince Pankoke kerasi tutkijaryhman selvittamaan, kuka kavalsi Anne Frankin piilopaikan Gestapolle [42] . Vuonna 2022 ryhma ilmoitti, etta todennakoisimmin syyllinen oli juutalainen notaari Arnold van den Bergh. [43] Hanen kerrottiin pettaneen Anne Frankin perheen pelastaakseen itsensa ja oman perheensa. [43] [44] Tutkimus on kuitenkin saanut laajaa kritiikkia asiantuntijoilta, ja sille toiseen maailmansotaan erikoistuneiden tutkijoiden julkaiseman vastaraportin mukaan sen ”tueksi ei ole mitaan kunnollisia todisteita”. [45]

Annea esittava patsas Westerkerkin edessa, korttelin paassa piilopaikasta

Miep Gies valtti pidatyksen ilmeisesti siksi, etta han oli itavaltalainen kuten pidattajakin. Piilossa olleet vietiin Westerborkiin , mista heidat karkotettiin viimeisella kuljetuksella karjavaunussa Auschwitziin . Edith Frank kuoli siella juuri ennen kuin Neuvostoliiton puna-armeija vapautti leirin 6. tammikuuta 1945. Margot ja Anne olivat ensin kuukausia Auschwitz- Birkenaussa , kunnes heidat lahetettiin Bergen-Belseniin . Hanneli Goslar tapasi Annen viela muutaman kerran keskitysleirilla piikkilanka-aidan takaa. [46] Margot ja Anne kuolivat Bergen-Belsenissa maaliskuussa 1945, ilmeisesti lavantautiin [1] , vain muutamaa viikkoa ennen leirin vapauttamista, Margot ensin ja Anne muutamaa paivaa myohemmin. [47] Toisaalta on myos epailty, etta tytot olisivat kuolleet pilkkukuumeeseen [48] ja Margot olisi kuollut monta viikkoa ennen Annea, ehka jopa helmikuussa. [49]

Perinto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paivakirja [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Nuoren tyton paivakirja
Paaartikkeli: Luettelo Anne Frankiin liittyvista henkiloista

Anne sai paivakirjan lahjaksi 13-vuotissyntymapaivanaan, minka jalkeen han kirjoitti koko piileskelyn ajan peloistaan, riidoistaan vanhempiensa kanssa, tulevaisuudensuunnitelmistaan ja tunteistaan Peteria kohtaan. Han kaytti ihmisista salanimia ilmeisesti suojellakseen heita silta varalta, etta paivakirja julkaistaisiin. [50] Otto Frank sailytti julkaistussa versiossa muiden kuin perheenjasenten salanimet juuri yksityisyydensuojan takia. [50]

Hollanninkielisen version kansi.

Miep Gies ja Bep Voskuijl ottivat Annen paivakirjan talteen pidatyksen jalkeen, [51] ja sodan jalkeen Miep antoi sen Otto Frankille. Myohemmin Otto Frank suostuteltiin julkaisemaan tekstit. [52] Han toimitti paivakirjan julkaisukuntoon ja julkaisi sen nimella Het Achterhuis 1947. Han antoi myos piilottamansa 74 rivia ystavalleen, New Yorkin kansainvalisen Anne Frank Centerin johtajalle Cor Suijikille kevaalla 1980, noin puoli vuotta ennen kuolemaansa. [53] Myos Annen viimeisen paivakirjamerkinnan Otto oli piilottanut. Paivakirjan aitoutta on epailty jalkeenpain, mutta vuonna 1981 Hollannin valtio julkaisi aitoustodistuksen. [1]

Anne kirjoitti lahjaksi saamansa paivakirjan tayteen, minka jalkeen han kirjoitti kolmeen muuhun muistikirjaan ? naita kutsutaan versioksi A. [54] Sitten han kuuli radiosta, etta Hollannin valtio on kiinnostunut sodasta kertovista, tavallisten ihmisten kirjoituksista [55] , ja han alkoi kevaalla 1944 muokata paivakirjastaan julkaisukelpoisempaa B-versiota. [54] [56] Han muun muassa jatti pois tarpeettomilta tuntuneita yksityiskohtia, haaveilua ja muuta vastaavaa. [55] Sisallolliset ja tyylilliset korjaukset viittaavat siihen, etta Anne ajatteli jo tekstiensa mahdollista julkaisua. [57] Paperipinon paallimmaisena oli kuitenkin sivu, jossa Anne sanoo pitavansa huolen, ettei kukaan lue hanen paivakirjaansa. Sivun tarkoitus ei ole varma, ja Otto Frank jatti sen pois julkaistusta versiosta. [57] C-versioksi kutsutaan Otto Frankin julkaisemaa tekstia, joka oli muotoiltu B-version pohjalta. [54]

” On tosi omituista, etta minunlaiseni tytto kirjoittaa paivakirjaa. Ei vain siksi, etten aiemmin ole kirjoittanut mitaan vaan myos, koska luulen, etteivat 13-vuotiaan koulutyton mietteet jaljestapain tule kiinnostamaan minua itseani eivatka ketaan muutakaan. ”

– Anne Frank

Paivakirjan ja Annen elamanvaiheiden dramatisoinnit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paivakirja ja Annen elamanvaiheet on dramatisoitu moneen otteeseen. Aiheesta tehtiin jo vuonna 1956 naytelma ja 1959 elokuva, joita kumpaakaan Otto Frank ei halunnut nahda. [58] Elokuvan The Diary of Anne Frank ohjasi George Stevens [59] , ja se voitti kolme Oscar-palkintoa . [60] Myohemmin paivakirjasta ja Anne Frankista on tehty lisaa elokuvia ja dokumentteja, muun muassa Jon Blairin Anne Frank Remembered . Vuonna 2001 tehtiin elokuva nimelta Anne Frank .

Vuonna 2008 Espanjassa tehtiin musikaali nimelta Anne Frank ? laulu elamalle . Sen ensi-ilta oli Madridissa 28. helmikuuta 2008. [61] Sveitsilaista Anne Frank -rahastoa johtava Bernard Elias, joka on Frankin tyttojen serkku, ei pida holokaustia sopivana musikaalin aiheena. Elokuvaversiot rahasto on kuitenkin sallinut niiden realistisuuden takia. [61] Rahasto vastaa paivakirjan oikeuksista, mutta se ei voi kieltaa musikaalia, koska siina ei lainata paivakirjaa suoraan. Musikaalin ohjaaja Rafael Alvero sanoo sen sijaan synkempienkin aiheiden soveltuvan musikaaleihin ja pitaa esitystaan uskollisena paivakirjalle. [61] Sovitukseen oli saatu lupa Anne Frankin kotimuseon yhteydessa Amsterdamissa toimivalta saatiolta.

Paivakirjan tuorein dramatisointi on BBC:lla vuonna 2009 esitetty viisiosainen televisiodraama The Diary of Anne Frank . [62]

Anne Frankin elama ja kirjoitukset ovat inspiroineet monia eri taiteilijoita ja yhteiskunnallisia kommentaattoreita, jotka ovat viitanneet haneen niin kirjallisuudessa, populaarimusiikissa, televisiossa kuin muissakin medioissa. Yksi esimerkki tasta on kuorokappale Annelies , joka esitettiin ensimmaisen kerran vuonna 2005 [63] .

Ainoa tunnettu filmi, jossa Anne esiintyy itse, on hanen vastanaineelle naapurilleen 22. heinakuuta 1941 kuvattu mykkaelokuva . [64] Siina Anne nojaa ulos toisen kerroksen ikkunasta, kun han yrittaa nahda morsiamen ja sulhasen paremmin. Pariskunta selvisi sodasta ja antoi filmin Amsterdamin Anne Frank -museolle . [65]

Bergen-Belsen

Annen puu seka piilopaikkamuseo [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Hevoskastanjapuu , jonka Anne naki piilopaikkansa ikkunasta, oli maaratty kaadettavaksi marraskuussa 2007. Sen pelattiin kaatuvan jonkin lahella olevan rakennuksen paalle, koska sienitauti oli iskenyt puun kuoreen. Hollantilainen taloustieteilija Arnold Heertje sanoi puusta: ”Tama ei ole mika tahansa puu. Anne Frankin puu on sidottu juutalaisten kohtaloon” [66] . Puusaatio, jonka muodosti ryhma luonnonsuojelijoita, nosti siviilikanteen estaakseen puun kaatamisen. Oikeustapaus sai maailmanlaajuista julkisuutta. Hollantilainen oikeusistuin maarasi, etta kaupungin virkamiesten ja luonnonsuojelijoiden on loydettava vaihtoehtoinen ratkaisu. [67] Osapuolet sopivat, etta puuta tuettaisiin terasrakennelmalla, mika pidentaisi puun ikaa jopa viidellatoista vuodella [66] . Puu kaatui myrskyssa 23. elokuuta 2010. [68]

Annen ikkunastaan nakema hevoskastanjapuu

Nykyisin piilopaikkaan paasee tutustumaan, koska se toimii museona. Museon taustalla olevan saation ( holl. Anne Frank Stichting ) perusti 3. toukokuuta 1957 joukko kansalaisia, mukaan lukien Otto Frank, pyrkimyksenaan pelastaa Prinsengrachtin rakennus purkamiselta ja tehda siita yleisolle avoin. Anne Frankin talo avautui 3. toukokuuta 1960. Siihen kuuluvat Opektan varastohuone ja toimistotilat seka salainen siipi, jotka kaikki ovat kalustamattomia, jotta vierailijat voivat kavella vapaasti huoneiden lapi. Joitakin asukkaiden henkilokohtaisia tavaroita, esimerkiksi Annen seinalle liimaamat elokuvatahtien valokuvat, pala seinapaperia, jolle Otto Frank merkitsi kasvavien tyttariensa pituudet, ja seinakartta, johon han merkitsi liittoutuneiden etenemisen, on jatetty suojattuina paikoilleen. Peter van Pelsille kuuluneesta pienesta huoneesta lahtee kaytava, joka yhdistaa rakennuksen naapurirakennuksiin. Naissa naapurirakennuksissa, jotka saatio on myos ostanut, sailytetaan Annen paivakirjaa. Siella jarjestetaan myos vaihtuvia nayttelyita, jotka kertovat holokaustista ja nykyajan rotuennakkoluuloista ympari maailmaa. Museosta on tullut yksi Amsterdamin tunnetuimmista turistinahtavyyksista, ja vuonna 2005 siella kavi 965 000 vierailijaa. Museo valittaa tietoa myos Internetin valityksella ja jarjestaa liikkuvia nayttelyita niille, jotka eivat voi vierailla itse museossa. Vuonna 2005 nayttelyt matkasivat 32 maahan Euroopassa, Aasiassa, Pohjois-Amerikassa ja Etela-Amerikassa [69] .

Merwedepleinin asunto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Frankien Merwedepleinin asunto ulkoapain

Merwedepleinin asunto, jossa Frankin perhe asui vuosina 1933?1942, pysyi yksityisomistuksessa 2000-luvun alkuun saakka, jolloin televisiodokumentti sai suuren yleison kiinnostumaan siita. Se oli jo pahasti ransistynyt, kun eras hollantilainen asuntoyhtio osti sen ja se restauroitiin 1930-luvun asuun Frankin perheen ottamien valokuvien seka Annen kirjeiden perusteella. Restauroinnissa auttoivat myos Teresien da Silva Anne Frankin talomuseosta ja Annen serkku Bernhard ”Buddy” Elias. Talo avattiin vuonna 2005, ja tarkoituksena on, etta se toimisi suojapaikkana kirjailijalle, joka ei pysty kirjoittamaan vapaasti omassa kotimaassaan. Jokaisella valitulla kirjailijalla on oikeus asua ja tyoskennella asunnossa vuoden ajan. Ensimmainen valittu kirjailija oli algerialainen romaanikirjailija ja runoilija El-Mahdi Acherchour . [69]

Anne Frank -saatio [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Anne Frank -saatio ( saks. Anne Frank-Fonds ) on Otto Frankin 24. tammikuuta 1963 perustama saatio. Sen tarkoituksena on edistaa hyvantekevaisyytta ja toimia sosiaalisessa ja kulttuurisessa roolissa Anne Frankin hengessa. Otto Frankin erityisena toiveena oli, etta saation tulisi edistaa uskontojen valista ymmarrysta, ihmisten valista rauhaa seka kansainvalisia nuorten valisia kontakteja. Saatio omistaa kaikkien Annen kirjoitusten tekijanoikeudet. Sen kotipaikka on Baselissa Sveitsissa. [70] Saatio kayttaa suurimman osan tuotostaan erinaisiin Annen perinnolle sopiviin hyvantekevaisyyskohteisiin. Saatio on muun muassa perustanut rahaston, joka tarjoaa kiireellisia laaketarpeita vanhurskaille kansakuntien joukossa , eli niille ei-juutalaisille, jotka auttoivat juutalaisia natsivallan alla. Lisaksi Anne Frank -saatio avustaa seka israelilaisia etta palestiinalaisia rauhanjarjestoja ja tukee taloudellisesti myos nuorten saksalaisten, israelilaisten ja arabien valisia tapaamisia. [71]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Yleiset lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Miep Gies:  Anne Frank, suojattini . Tammi, 1988.
  • Melissa Muller:  Anne Frank. Paivakirjan salaiset sivut ? elamakerta . Gummerus, 1999.
  • Melissa Muller:  Anne Frank. The Biography . Bloomsbury, 1999. (englanniksi)

Lahdeviitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ a b c Ballweg, Silke: Anne Frank: The Face of the Holocaust Deutsche Welle . 12.6.2004. Viitattu 19.3.2015. (englanniksi)
  2. ↑ Elamakerta, s. 31.
  3. ↑ a b Anne Frank, suojattini, s. 40.
  4. ↑ Elamakerta, s. 600.
  5. ↑ Elamakerta, s. 66-67.
  6. ↑ Elamakerta, s. 68-69.
  7. ↑ Elamakerta, s. 60.
  8. ↑ Elamakerta, s. 103.
  9. ↑ Elamakerta, s. 142.
  10. ↑ Anne Frank, suojattini, s. 27.
  11. ↑ Anne Frank, suojattini, s. 47.
  12. ↑ Anne Frank, suojattini, s. 33.
  13. ↑ Elamakerta, s. 70.
  14. ↑ Elamakerta, s. 143.
  15. ↑ Anne Frank, suojattini, s. 39.
  16. ↑ Elamakerta, s. 75.
  17. ↑ Elamakerta, s. 127.
  18. ↑ Biography, s. 119.
  19. ↑ Biography, s. 104.
  20. ↑ Elamakerta, s. 132 ja 136.
  21. ↑ Biography, s.141?142.
  22. ↑ a b Elamakerta, s. 128.
  23. ↑ Berg, Mary:  Paivakirja 1939-1944. Kasvun vuodet Varsovan Ghetossa. , s. 17. Susan Pentlinin tekema esipuhe. Minerva kustannus, 2007. ISBN 9789524920919 .
  24. ↑ Biography, s. 136.
  25. ↑ Anne Frank, suojattini, s. 61.
  26. ↑ Elamakerta, s. 183.
  27. ↑ Elamakerta, s. 196.
  28. ↑ Elamakerta, s. 198.
  29. ↑ Anne Frank, suojattini, s. 163
  30. ↑ Anne Frank's Chestnut Tree to Be Cut Down. Spiegel , 16.11.2006. (englanniksi)
  31. ↑ Koko kappaleen lahde: Elamakerta, s. 178?183.
  32. ↑ Kappaleen lahde: Elamakerta, s. 196?198.
  33. ↑ Kappaleen lahde: Elamakerta, s. 206?207.
  34. ↑ Biography, s. 202?203.
  35. ↑ Kappaleen lahde: Elamakerta, s. 220-222.
  36. ↑ Anne Frank, suojattini, s. 173 ja 178.
  37. ↑ Anne Frank, suojattini, s. 173 ja 249.
  38. ↑ Elamakerta, s. 232
  39. ↑ Elamakerta, s. 234
  40. ↑ Elamakerta, s. 233.
  41. ↑ Anne Frank, suojattini, s. 246-247.
  42. ↑ Rissanen, Juho: Elakkeelle jaanyt FBI-agentti aikoo selvittaa kuka kavalsi Anne Frankin natseille Iltalehti . 3.10.2017. Viitattu 4.10.2017.
  43. ↑ a b Coldcaseteam denkt dat een Joodse notaris Anne Frank en haar familie verraadde NRC . Viitattu 17.1.2022. (hollanniksi)
  44. ↑ Investigating who betrayed Anne Frank and her family to the Nazis www.cbsnews.com . Viitattu 17.1.2022. (englanniksi)
  45. ↑ Vainio, Sara: Tutkijaryhma vaitti selvittaneensa, kuka petti Anne Frankin ? Nyt teorian esitellyt kirja vedetaan markkinoilta, ja sita syytetaan todisteiden puutteista Helsingin Sanomat . 23.3.2022. Viitattu 23.3.2022.
  46. ↑ Elamakerta, s. 264.
  47. ↑ Elamakerta, s. 265.
  48. ↑ Bonnie Adler: Holocaust survivor recalls Anne Frank's legacy Westport Minuteman . 8.3.2010. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 5.10.2007. (englanniksi)
  49. ↑ Anne Frank, suojattini, s. 236.
  50. ↑ a b Anne Frank, suojattini, s. 12.
  51. ↑ Anne Frank, suojattini, s. 196.
  52. ↑ Anne Frank, suojattini, s. 240.
  53. ↑ Elamakerta, s. 216.
  54. ↑ a b c Ralph Blumenthal: Newfound Pages From Anne Frank's Diary Set Off Furor The New York Times . 10.9.1998. Viitattu 4.10.2007. (englanniksi)
  55. ↑ a b Ruth Wisse: A Romance of the Secret Annex The New York Times . 2.7.1989. Viitattu 12.10.2007. (englanniksi)
  56. ↑ Elamakerta, s. 193
  57. ↑ a b Elamakerta, s. 194
  58. ↑ Anne Frank, suojattini, s. 244.
  59. ↑ The Diary of Anne Frank Internet Movie Databasessa (englanniksi)
  60. ↑ The Diary of Anne Frank (1959) New York Times . Viitattu 19.3.2015. (englanniksi)
  61. ↑ a b c Johanna Kippo: Anne Frank -musikaalista nousi kohu Espanjassa. Helsingin Sanomat , 9.2.2008.
  62. ↑ Jeremy Clay: TV review: The Diary of Anne Frank thisisleicestershire.co.uk . 6.1.2009. Arkistoitu 2.2.2009. Viitattu 14.3.2010. (englanniksi)
  63. ↑ Norris, Geoffrey: Anne's story brims with childlike innocence 8.4.2005. The Telegraph. Viitattu 10.4.2010. (englanniksi)
  64. ↑ Uotinen, Jenni: 12-vuotias Anne Frank tallentui kameraan ? ainoa olemassa oleva filminpatka tanaan tv:ssa Iltalehti . 9.11.2017. Viitattu 11.9.2017.
  65. ↑ Gabbatt, Adam: Holocaust Film footage of Anne Frank posted on YouTube The Guardian . 2.10.2009. Viitattu 19.3.2015. (englanniksi)
  66. ↑ a b Emma Thomasson, Richard Balmforth: Plan agreed to save Anne Frank tree from the axe 23.1.2008. Reuters. Arkistoitu 25.9.2015. Viitattu 19.3.2015. (englanniksi)
  67. ↑ Gilbert Kreijger: Dutch court saves Anne Frank tree from the chop 20.11.2007. Reuters. Arkistoitu 26.9.2015. Viitattu 19.3.2015. (englanniksi)
  68. ↑ Anne Frankin puu kaatui myrskyssa Iltalehti.fi . 23.8.2010. Viitattu 13.12.2015.
  69. ↑ a b Anne Frank House ? Annual Report 2005 (pdf) maaliskuu 2006. Arkistoitu 26.3.2009. Viitattu 10.4.2010. (englanniksi)
  70. ↑ Purpose, Anne Frank-Fonds, Basle/Switzerland Anne Frank-Fonds. Arkistoitu 24.2.2011. Viitattu 11.4.2010. (englanniksi)
  71. ↑ Responsibilities of the Anne Frank-Fonds Anne Frank-Fonds. Arkistoitu 29.8.2011. Viitattu 11.4.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anne Frank .
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Anne Frank .

Internetissa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Anne Frank: Salaisen siiven tarinoita ( Verhaaltjes, en gebeurtenissen uit het Achterhuis 1949)
  • Sander, Gordon F.:  Pelastuneet: Frankin perhe joka selvisi . (The Frank family: That Survived, 2005.) Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen. Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-35969-3 .
  • Lee, Carol Ann:  Anne Frank 1929?1945: Nuoren tyton elamakerta . (Roses from the earth: The biography of Anne Frank, 1999.) Suomentanut Seppo Raudaskoski. Helsinki: Avain, 2010. ISBN 978-951-692-739-1 .
  • Ernst Schnabel: Tytto nimelta Anne Frank.
  • Jacqueline van Maarsen: A Friend called Anne.
  • Tim Whittome: Meeting Anne Frank: An Anthology (Xlibris 2021)
Kansainvaliset
Kansalliset
Tieteilijat
Taiteenala
Henkilot
Muut

 

Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Anne_Frank&oldid=22406754 ”