Andrea Doria
(
30. marraskuuta
1466
Oneglia
,
Milanon herttuakunta
?
25. marraskuuta
1560
Genova
,
Genovan tasavalta
) oli genovalainen amiraali,
kondottieeri
(palkkasoturi) ja valtiomies. Han oli 1500-luvun suurimpia sotapaallikoita, mutta tunnettiin myos petollisena, ahneena ja julmana miehena.
[1]
[2]
[3]
Doria syntyi Onegliassa vanhaan genovalaiseen sukuun. Hanen ensimmaiset vuotensa olivat vaikeita; hanen isansa kuoli nuorena, ja hanen aitinsa antoi hanet paavi
Innocentius VIII
:n kaartin paallikkona toimineen sukulaisensa holhoukseen. Kuten monet muutkin aikansa italialaiset, Doria oli aluksi kondottieeri. Han aloitti palvelemalla vuosina 1487-1492 Innocentius VIII:n kaartissa, sitten
Alfonso II
:n
Napolin
armeijassa, jolle han yksin pysyi uskollisena Ranskan kuninkaan
Kaarle VIII
:n vallattua Napolin vuonna 1495. Seuraavaksi han liittyi
Johanniittain ritarikuntaan
ja teki pyhiinvaellusmatkan
Pyhaan maahan
; taman jalkeen han liittyi Napolin kuningaskunnan ranskalaisten joukkojen palvelukseen. Vuonna 1503 Doria paasi takaisin Genovaan, josta oli tullut Ranskan
Ludvig XII
:n vasalli, ja auttoi kukistamaan genovalaisia vastaan kapinoineet
korsikalaiset
. Palattuaan genovalaiset antoivat hanelle tehtavaksi laivastonsa uudelleenjarjestelyn. Doria varusti kahdeksan
kaleeria
omalla kustannuksellaan ja vuosina 1507?1519 han kiersi laivastonsa kanssa lantista Valimerta kayden sotaa turkkilaisia ja
barbareskeja
vastaan.
[1]
[2]
Sen jalkeen kun
pyhan saksalais-roomalaisen keisarin
Kaarle V:n
joukot olivat valloittaneet Genovan vuonna 1522 ja syrjayttaneet siella vallassa olleen ranskalaismielisen ryhman, Doria siirtyi Ranskan
Frans I:n
palvelukseen, joka taisteli Kaarle V:ta vastaan Italiassa. Ranskan Valimeren laivaston amiraalina Doria vapautti
Marseillen
piirityksesta vuonna 1524. Ranskan havittya
Pavian taistelun
vuonna 1525, jossa Frans joutui keisarillisten joukkojen vangiksi, Doria siirtyi paavi
Klemens VII
:n palvelukseen. Kun Frans vapautettiin vuonna 1527, Doria liittyi jalleen ranskalaisten joukkoihin, jotka auttoivat hanta valtaamaan Genovan keisarillisilta joukoilta. Vuonna 1528 han kuitenkin riitautui Ranskan kuninkaan kanssa palkkioiden pienuudesta, ja niinpa han siirtyi Kaarle V:n palvelukseen. Syyskuussa 1528 Doria joukkoineen ajoi ranskalaiset pois Genovasta. Kaarle nimitti hanet
Melfin
ruhtinaaksi.
[1]
[2]
Genovan uutena hallitsijana Doria perusti loi uuden yhteiskuntajaon ja aristokraattisen perustuslain. Han teki lopun kaupunkia jakaneista ryhmittymista, mutta kieltaytyi Genovan herruudesta ja jopa
dogen
arvonimesta, mutta kaytti ylivaltaansa tasavallan neuvostoissa kuolemaansa saakka. Hanelle annettiin kaksi palatsia ja arvonimi
Liberator et Pater Patriae
. Hanen uudistamansa Genovan perustuslaki sailyi vuoteen 1797 asti. Keisarillisten merivoimien ehdottomana paallikkona han johti meritaistelua turkkilaisia ja barbareskeja vastaan. Vuonna 1532 Doria nousi maihin
Kreikan
rannikolla, valloitti
Koronin
ja
Patrasin
ja suunnitteli jopa hyokkaysta
Konstantinopoliin
. Vuonna 1535 han osallistui Tunisin piiritykseen. Kaarle V piti Doriaa korvaamattomana liittolaisena sodassaan Fransista vastaan ja kaytti taman palveluksia laajentaakseen valtaansa koko Italian niemimaalle. Han oli Kaarlen mukana vuoden 1541 epaonnistuneella Algerian sotaretkella. Seuraavien viiden vuoden ajan han jatkoi keisarin palvelemista eri sodissa, vaikka oli jo yli 70-vuotias.
[1]
[2]
Kun Franciscuksen ja Kaarlen valille solmittiin
Crepyn rauha
vuonna 1544, 78-vuotias Doria ei silti vetaytynyt elakkeelle. Hanen suuri varallisuutensa ja valtansa seka hanen veljenpoikansa ja perijansa
Giannettino Dorian
royhkeys saivat hanelle monia vihollisia Genovan ranskanmielisten sukujen keskuudessa, ja vuonna 1547 tapahtui Fiescon salaliitto, jonka tarkoituksena oli horjuttaa hanen sukunsa valtaa. Giannettino murhattiin, mutta salaliittolaiset kukistettiin, ja Doria rankaisi heita hyvin kostonhimoisesti. Han takavarikoi monia heidan laanityksistaan itselleen. Doriaa ja hanen perhettaan vastaan tehtiin muitakin salaliittoja, mutta kaikki epaonnistuivat. 84-vuotiaana Doria taisteli taas barbareskeja vastaan. Kun Ranskan ja keisarikunnan valilla syttyi uusi sota, han taisteli ranskalaisia vastaan, jotka olivat vallanneet Korsikan. Han vetaytyi Genovaan vuonna 1555 ja antoi laivastonsa komennon veljenpojalleen
Giovanni Andrea Dorialle
.
[1]
[2]
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Taiteenala
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|