Osa artikkelisarjaa
Kristillinen mystiikka
Teologia ? Filosofia Apofaattinen teologia Asketismi Devotio Moderna Imitatio Christi Katafaattinen teologia Mystiikka Uusplatonismi ja gnostilaisuus
Kaytantoja Luostarilaitos, saantokunnat ja mystiset liikkeet Luostari Begiinit Vapaan hengen veljeskunta Ruusuristilaisyys Jumalan ystavat Kveekarit Mietiskely Rukoilu Lectio Divina Jeesuksen rukous Kenoosi Hesykasmi Askeesi Itsekidutus Aistideprivaatio Unideprivaatio Flagellaatio Jouhipaita Paasto Selibaatti Tavoitteita Armolahja Ekstaasi Unio mystica Uskonnollinen kokemus
Ihmisia (aikakauden tai vuosisadan mukaan) Antiikki Varhaiskristillisyys Afrikassa Styliitat Gregorios Nyssalainen Pseudo-Dionysius Areopagita Augustinus Aavikkoisat Paavali Erakko Antonius Suuri Abba Poemen Suuri Makarios Suuri Mooses Etiopialainen Synkletike Aleksandrialainen Athanasios Suuri Johannes Khrysostomos Hilarion Suuri Johannes Cassian Roomalainen Sydankeskiaika Bernhard Clairvauxlainen Guigo II Hildegard Bingenilainen Simeon Uusteologi Myohaiskeskiaika Dominicus Franciscus Assisilainen Antonius Padovalainen Bonaventura Jacopone da Todi Folignon Pyha Angela Englantilaisia mystikkoja Richard Rolle Walter Hilton Juliana Norwichlainen Margery Kempe Alankomaalaisia mystikkoja Hadewijch Beatrix Nasaretilainen Pyha Lutgardis Johannes Ruysbroekilainen Saksalaisia mystikkoja Mestari Eckhart Johannes Tauler Henry Suso Naismystikkoja Beatrix Nasaretilainen Pyha Birgitta Katariina Sienalainen Mechthild von Magdeburg Marguerite Porete Hadewijch Juliana Norwichlainen Margery Kempe Hildegard Bingenilainen Jeanne d’Arc Renessanssi ja uusi aika Ignatius Loyola Avilan Teresa Avilan Johannes Marguerite-Marie Alacoque Pierre de Berulle Jean-Jacques Olier Louis de Montfort Charles de Condren Jean Eudes Jean de Saint-Samson Emanuel Swedenborg Maria de Agreda Anne Catherine Emmerich Veronica Giuliani Francis de Sales Dina Belanger Catherine Laboure Melanie Calvat Maximin Giraud Bernadette Soubirous Conchita de Armida Luisa Piccarreta Marie Francoise-Therese Martin Gemma Galgani Moderneja mystikkoja Padre Pio Therese Neumann Marthe Robin Adrienne von Speyr Alexandrina Balazarilainen Faustina Kowalska Berthe Petit Lucia de Jesus Rosa dos Santos Thomas Merton Charles de Foucauld
n k m

Anakoreetti , myos 'anakoriitti' tai 'ankoriitti', (englanniksi naispuolinen 'anchoress') ( kreikan sanasta anakhoretes 'se joka on vetaytynyt maailmasta', verbista anakhoreo 'vetaytya', 'astua syrjaan' ^[1] ) tarkoittaa ihmista, joka uskonnollisista syista vetaytyy sekulaarista yhteiskunnasta voidakseen viettaa intensiivisesti rukoukseen keskittynytta, askeettista ja olosuhteiden salliessa eukaristiakeskeista elamaa. Termi on kaytossa erityisesti eriteltaessa eri (yleensa kristillisen) asketismin muotoja: anakoreetti on vetaytynyt maailmasta yksinaisyyteen osana omaa askeettikilvoitteluaan, kenobiitti puolestaan kilvoittelee yhteison jasenena, nunnana tai munkkina . Naiden lisaksi on myos muita asketismin muotoja, esimerkiksi alkukristillisyydessa mahdollinen kilvoittelutapa oli kotiasketismi, eristaytyminen omaan tai perheen kotiin.

Anakoreettinen elama on yksi varhaisimmista kristillisen munkkiuden muodoista. Se on ehka parhaiten tunnettu arkeologisista ja kirjallisista todisteista, joita sen olemassaolosta keskiajan Englannissa on sailynyt. Nykyaan se on yksi pyhitetyn elaman muodoista roomalais-katolisessa kirkossa, ja sita koskevat samat normit kuin vihittya erakkoelamaa ^[2] .

Anakoreettista elamaa pidetaan usein uskonnollisen erakkouden alatyyppina, mutta toisin kuin erakot, anakoreettien oli annettava lupaus stabiliteetista (vuoden 2010 suomenkielinen kaannos pyhan Benediktuksen saannosta kayttaa sanoja 'sitoutuminen' ja 'vakaus' ^[3] ), ja he valitsivat elaman pysyvassa klausuurissa usein kirkon yhteyteen rakennetussa keljassa . Erakoista heidat erotti myos se, etta he kavivat lapi laheisesti hautajaisia muistuttavan vihkimyksen, jonka jalkeen heita ainakin ideologisesti pidettiin maailmalle kuolleina, eraanlaisina elavina pyhimyksina ^[4] .

Anakoriittisesta elamantavasta tuli laajalle levinnyt varhaisen ja sydankeskiajan aikana. Joitain anakoreettien asuintiloja on sailynyt nykypaivaan. Asuinsija oli yleensa melko yksinkertainen kelja (joita Englannissa kutsuttiin myos 'anchorhold'iksi), joka oli rakennettu kiinni paikallisen seurakuntakirkon yhteen seinaan. ^[5] Germaanisissa maissa viimeistaan 900-luvulta alkaen oli tavallista lukea kuolleiden hetkirukoukset, kun anakoreetti astui keljaansa. Tama kuvasi anakoreetin kuolemaa maailmalle ja uudestisyntymaa hengelliseen elamaan yksinaisyydessa Jumalan ja enkelten yhteydessa. Joskus, jos anakoreetti muurattiin keljansa sisaan, piispa painoi sinettinsa seinaan merkitakseen sen kirkollisella auktoriteetillaan. ^[4] Toiset anakoreetit pystyivat liikkumaan vapaasti keljansa ja kirkon valilla. ^[6] Kelja ei vastoin yleista kasitysta yleensa ollut yksi pieni huone, vaan kasitti todennakoisesti pari huonetta ja ehka pienen puutarhan. Anakoreetilla saattoi olla palvelija, joka kykeni hoitamaan hanen asioitaan keljan ulkopuolella.

Anakoreetin oli mahdollista seurata messua ja nauttia pyhaa ehtoollista keljan kirkon kanssa jakamaan seinaan avatun, luukuilla varustetun, alttaria kohti olevan ikkunan kautta, jota kutsuttiin 'hagioskoopiksi', englanniksi myos 'kurkistusluukuksi' ('squint'). Keljan ulkoseinassa avautui myos pieni ikkuna ulkomaailmaan. Taman ikkunan kautta anakoreetti vastaanotti ruokaa ja muita valttamattomyyksia, ja saattoi puolestaan antaa vieraille sielunhoitoa ja hengellista opastusta ? anakoreeteille syntyi maine viisaina ihmisina. ^[7] Walter Hilton varoittaakin anakoreettia kuuntelemasta juoruja ja neuvoo, kuinka paasta eroon ihmisista, jotka hengelliset kysymyksensa hoidettuaan alkavat puhua maallisia (pitaa olla hiljaa, eika toisen puhetta saa 'ruokkia') ^[8] .

Anakoreettien oli tarkoitus pysya keljassaan kaikissa olosuhteissa. Jotkut jopa paloivat kuoliaiksi keljassaan, koska kieltaytyivat lahtemasta sielta silloinkaan, kun merirosvot tai muut hyokkaajat ryostivat ja polttivat kaupungin. ^[9] Anakoreetit soivat niukasti ja vaatimattomasti ja viettivat paivansa kontemplatiivisessa rukouksessa seka muiden puolesta esirukoillen. Anakoreettivirret, kuten Ignus Lux Sanctum, joka ylistaa valon pyhyytta kaikissa sen olomuodoissa, toimivat inspiraationa Athanasius Kircherin optiikan ja magnetismin tutkimusten taustalla. ^[10]

Anakoreettien paivittaisesta rutiinista voi saada kasityksen lukemalla heille kirjoitettua elamansaantoa. Nykyaan parhaiten tunnettu on varhaiselta 1200-luvulta peraisin oleva englantilainen Ancrene Wisse, joka tunnetaan myos nimella Ancrene Riwle (kieli on varhaista keskienglantia). Nimi tarkoittaa 'Anakoreettien saantoa'. Toinen, vahemman tunnettu esimerkki on nimella De Institutione Inclusarum kulkeva, englantilaisen sisterssilaisen Aelred Rievaulx’laisen (1110-1167) sisarelleen n. 1060-1062 kirjoittama saanto, jota kutsutaan englanniksi vaihtelevasti nimilla The Eremetical Life, 'Erakkoelama', The Rule of Life for a Recluse, 'Elamansaanto erakolle/anakoreetalle, ja The Training of Anchoresses, 'Anakoreettien koulutus/valmennus/opetus' ^[11] . On arvioitu, etta Ancrene Wissessa maariteltyjen paivittaisten rukousten lukeminen vei noin nelja tuntia. Lisaksi anakoreetit kuuntelivat kirkossa pidettavia jumalanpalveluksia ja omistautuivat omalle yksityiselle rukoukselleen ja hengelliselle lukemiselle. ^[12]

Anakoreettisen elaman alku on jaljitettavissa 200-luvulle. Esimerkiksi pyhaa Hilarionia (Gaza 291-Kypros 371 jaa.) kunnioitettiin suuresti anakoreettisen elaman aloittajana Palestiinassa ( Catholic Encyclopedia , ST. JEROME, Vita S. Hilarionis: P.L. III, 29-54). Anakoreettisesta elamasta tuli erityisen suosittua Englannissa. Englantilaisista anakoreeteista:

• Beda Venerabilis kirjoittaa, etta ennen vuonna 602 Augustinus Canterburylaisen kanssa pidettya konferenssia, Britannian kristityt kysyivat eraan anakoreetin neuvoa koskien sita, pitaisiko heidan hylata kelttilaisen kristillisyyden traditiot ja hyvaksya roomalaiset kaytannot, joita Augustinus ajoi Britannian kirkkoon.
• 600-luvun lopulla Guthlac , joka oli sukua Mercian kuningashuonelle, vetaytyi Reptonin luostarista saarelle Lincolnshiren marskimaalle, jossa han eli 15-20 vuotta. ^[13]
• Wulfric haselburylainen eli anakoreettina suljettuna keljaan, joka oli rakennettu hanen kotikylansa Haselburyn kirkon seinaa vasten.
• Christine Carpenter (synnyin- ja kuolinvuosi eivat tiedossa) anoi ja sai luvan ruveta Sheren kirkon (Pyhan Jaakobin kirkko) anakoreetaksi Guildfordin piirikunnassa Englannissa vuonna 1329 ^[14] . Christine sai ruokansa ja juomansa perheeltaan ja ystaviltaan keljan ulkoseinassa olleiden metallikaltereiden lapi. Kirkon seinan lapi oli leikattu nelisakarainen aukko, jonka kautta anakoreetti saattoi nauttia pyhaa ehtoollista, ja kurkistusaukko (eli hagioskooppi) rukousta ja mietiskelya varten. Christine jatti keljansa, mutta anoi uudestaan ja sai luvan tulla uudelleen keljaan suljetuksi vuonna 1332.
• Margaret Kirkby (syntyi mahdollisesti vuonna 1322 ja kuoli 1391-1394), anakoreetti Hampolessa Yorkshiressa. Richard Rolle kirjoitti hanelle kansan- siis englannin­kielisen oppaansa The Form of Living. ^[13]
• Walter Hilton kirjoitti teoksensa The Scale of Perfection ensimmaisen kirjan nimettomaksi jaavalle naisanakoreetalle.
• Juliana Norwichlainen , jonka kirjoitukset (The Revelation of Divine Love, ilmestynyt myos suomeksi Hengen tie -sarjassa, Jumalallisen rakkauden ilmestys) ovat painaneet kristilliseen spiritualitettiin lahtemattoman jaljen. Julianan, joka ei ole taman naisanakoreetin alkuperainen nimi, kelja oli Norwichissa Pyhan Julianuksen kirkon seinaa vasten rakennettuna. Kirkko tuhoutui toisessa maailmansodassa, mutta on rakennettu uudestaan, ja siihen kuuluu pieni symbolinen Juliana Norwichilaisen kelja.

King’s Lynnin , itaenglantilaisen kaupungin Kaikkien pyhien kirkon alkuperainen anakoreetinkelja tuhottiin uskon­puhdistuksessa . Myohemmat rakennustyot kuitenkin paljastivat jaanteita alkuperaisista keskiaikaisista perustuksista, jotka ovat nyt naytteilla kirkossa. ^[15]

Kaiken kaikkiaan Englannista loytyy todisteita noin 740 anakoreetasta ja 600 keljasta vuosien 1100 ja 1539 valilla. Vuonna 1539 kuningas Henrik VIII lakkautti luostarilaitoksen ja lopetti anakoriittisen elaman Englannissa. Naispuolisia anakoreetteja oli enemman kuin miehia ? ero oli huomattavin 1200-luvulla; ^[16] Englannissa anakoreeteista 2/3 oli naisia ^[17]

Hyvia esimerkkeja englantilaisista anakoreettikeljoista on yha nahtavissa Chester-le-Streetissa Durhamissa ja Hartlipissa Kentissa .