Anakondat
(
Eunectes
) on etelaamerikkalainen
boakaarmeiden
suku, johon kuuluu osittain vedessa elavia, suurikokoisia
kaarmeita
. Lajeja tunnetaan nelja elossa olevaa ja yksi
sukupuuttoon
kuollut. Suurin ja laajimmalle levinnyt laji on
viheranakonda
(
Eunectes murinus
).
Anakondat ovat variltaan kellertavia tai vihreita.
lahde?
Ne ovat suurikokoisia kaarmeita, ja
viheranakonda
on suurin elossa oleva kaarmelaji.
[2]
Pituudeltaan
verkkopyton
kasvaa muutaman metrin pidemmaksi, mutta viheranakonda on huomattavasti painavampi. Pisin mitattu viheranakonda on ollut yli kymmenmetrinen, mutta nykyaan yli kuusimetrisetkin yksilot ovat erittain harvinaisia. Suurimmat viheranakondat ovat naaraita, silla urokset eivat juuri kasva kolmea metria pitemmiksi.
lahde?
Muut anakondalajit ovat pienempia:
paraguaynanakondan
(
Eunectes notaeus
) naaraat ovat yleensa kolmimetrisia ja
mustataplaanakonda
(
Eunectes deschauenseei
) jaa kaksimetriseksi.
[2]
Anakondien suku on levinnyt laajalle alueelle
Etela-Amerikassa
.
[2]
Laajin levinneisyysalue on viheranakondalla, joka elaa metsaisissa elinymparistoissa
Boliviassa
,
Brasiliassa
,
Ecuadorissa
,
Guyanassa
,
Kolumbiassa
,
Paraguayssa
,
Perussa
,
Ranskan Guayanassa
,
Surinamessa
,
Trinidadilla
ja
Venezuelassa
. Paraguaynanakonda elaa Koillis-
Argentiinassa
, Boliviassa, Lounais-Brasiliassa, Paraguayssa ja
Uruguayssa
.
[1]
[2]
Savanneilla Brasilian koillisosissa ja Ranskan Guayanan rannikkoseuduilla tavataan mustataplaanakondaa. Suvun huonoiten tunnettu laji,
Eunectes beniensis
, elaa vain Bolivian koillisosissa.
[1]
[2]
Anakondat ovat elintavoiltaan semiakvaattisia; ne elavat osittain maalla, osittain esimerkiksi joissa ja jarvissa.
[2]
Anakondilla ei ole
myrkkyhampaita
, vaan ne saalistavat
kuristamalla
nisakkaita ja lintuja. Anakondat lamaannuttavat uhrinsa estamalla sen
hapen
saannin. Joka kerralla kuristusotteessa olevan uhrin hengittaessa ulos, kaarme kiristaa otettaan. Suuret, 6?8-metriset yksilot voivat tappaa ja syoda
jaguaarin
, mutta useimmat jaavat sen verran pieniksi, etta tyytyvat pienempaan ravintoon.
lahde?
Anakondien lahimmat sukulaiset ovat
sateenkaariboat
(
Epicrates
), joista ne erkanivat arviolta noin 25 miljoonaa vuotta sitten
oligoseenilla
.
[3]
Ainoa tunnettu
fossiilinen
anakondalaji on
Eunectes stirtoni
, joka eli keskisella
mioseenilla
noin 16 miljoonaa vuotta sitten. Sen fossiiliset nikamat ovat samaa kokoluokkaa kuin nykyisen viheranakondan keskikokoisilla yksiloilla.
[2]
Reptile Databasen mukaan anakondia on nelja lajia:
[4]
Vuonna 2024 julkaistuksessa tutkimuksessa Jesus Rivas kumppaneineen paatyi erilaiseen tulokseen anakondien lajimaarasta. He jakoivat viheranakondan kahdeksi lajiksi
mitokondriaalisen DNA:n
perusteella, ja pohjoisempana elava laji sai nimen
Eunectes akayima
. Lajit on mahdotonta erottaa toisistaan
morfologisesti
, mutta tutkijoiden mukaan niiden valilla on merkittavia eroja geeniperimassa. Sen sijaan kolme keltaista anakondalajia,
Eunectes beniensis
, mustataplaanakonda ja paraguaynanakonda, olivat tutkijoiden mukaan geneettisesti niin samankaltaisia, etta kyse on yhden lajin (
Eunectes notaeus
)
ekotyypeista
. Nain ollen anakondalajeja olisi kolme:
Eunectes akayima
,
Eunectes murinus
ja
Eunectes notaeus
.
[5]
Rivasin ja kumppaneiden tutkimus sai kritiikkia muilta tutkijoilta.
[6]
[7]
[8]
Alain Dubois’n tutkijaryhman mukaan kyseessa on ”uskomaton kokoelma taksonomisia ja nimistollisia virheita”. Heidan mukaansa Rivasin ja kumppaneiden esittamat todisteet uuden lajin olemassaololle eivat ole riittavat. He kritisoivat muun muassa sita, etta uuden lajin kuvaus perustui mitokondriaaliseen DNA:han, vaikka tuman DNA ja morfologia eivat tata tukeneet.
[6]
Jotkut tutkijat suhtautuivat uuden lajin kuvaukseen suopeammin, mutta ”
Eunectes akayima
” julkaistiin silti useita nimistosaantoja rikkoen.
[6]
[7]
[8]
Dubois’n ja kumppaneiden mukaan ”
Eunectes akayima
” on niin sanottu
nomen nudum
, jota ei tule kayttaa tieteellisena nimena.
[6]
Herpetologi Wolfgang Bohmen mukaan viheranakondan perimaan liittyva havainto on merkittava, mutta kolmen keltaisen anakondalajin yhdistaminen oli ennenaikaista.
[8]
- Guinnessin ennatyskirja: Elainmaailman ennatykset (1978)
- ↑
a
b
c
Wallach, Van & Williams, Kenneth L. & Boundy, Jeff:
Snakes of the World: A Catalogue of Living and Extinct Species
, s. 290?291. Boca Raton: CRC Press, 2014.
ISBN 978-1-4822-0848-1
.
(englanniksi)
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
Hsiou, Annie S. & Albino, Adriana M.: Presence of the Genus
Eunectes
(Serpentes, Boidae) in the Neogene of Southwestern Amazonia, Brazil.
Journal of Herpetology
, 1.12.2009, 43. vsk, nro 4, s. 612?619. Society for the Study of Amphibians and Reptiles.
doi
:
10.1670/08-295.1
.
Artikkelin verkkoversio
(pdf)
. Viitattu 29.5.2021.
(englanniksi)
- ↑
Reynolds, R. Graham et al.: Molecular phylogeny and historical biogeography of West Indian boid snakes (
Chilabothrus
).
Molecular Phylogenetics and Evolution
, syyskuu 2013, 68. vsk, nro 3, s. 461?470.
doi
:
10.1016/j.ympev.2013.04.029
.
ISSN 1055-7903
.
Artikkelin verkkoversio
. Viitattu 29.5.2021.
(englanniksi)
- ↑
Uetz, Peter & Freed, Paul & Ho?ek, Ji?i (toim.):
Eunectes
The Reptile Database
. Reptarium. Viitattu 29.5.2021.
(englanniksi)
- ↑
Rivas, Jesus A. et al.: Disentangling the Anacondas: Revealing a New Green Species and Rethinking Yellows.
Diversity
, 16.2.2024, 16. vsk, nro 2, s. 127.
doi
:
10.3390/d16020127
.
ISSN 1424-2818
.
Artikkelin verkkoversio
. Viitattu 24.2.2024.
(englanniksi)
- ↑
a
b
c
d
Dubois, Alain et al.: Nomenclatural problems raised by the recent description of a new anaconda species (Squamata, Serpentes, Boidae), with a nomenclatural review of the genus
Eunectes
.
Bionomina
, 15.3.2024, 37. vsk, nro 1, s. 8?58.
doi
:
10.11646/bionomina.37.1.2
.
ISSN 1179-7657
.
Artikkelin verkkoversio
(pdf)
. Viitattu 23.4.2024.
(englanniksi)
- ↑
a
b
Vasquez-Restrepo, Juan D. & Alfonso-Rojas, Andres & Palacios-Aguilar, Ricardo: On the validity of the recently described northern green anaconda
Eunectes akayima
(Squamata, Serpentes).
Bionomina
, 15.3.2024, 37. vsk, nro 1, s. 1?7.
doi
:
10.11646/bionomina.37.1.1
.
ISSN 1179-7657
.
Artikkelin verkkoversio
(pdf)
. Viitattu 23.4.2024.
(englanniksi)
- ↑
a
b
c
Bittel, Jason:
The world’s heaviest snake has been hiding a big secret
National Geographic
. 16.2.2024. Viitattu 23.4.2024.
(englanniksi)