Amida on jokaisen juutalaisen jumalanpalveluksen eli tefillan keskeisin rukous. Sana tulee heprean kielen verbista la'amod , joka tarkoittaa seista. Amidan toinen nimi on ?emone esre eli suomeksi kahdeksantoista. Talla tarkoitetaan 18 siunausta, joista arkipaivan amida-rukous koostuu. Amidaan viitataan myos juutalaisissa lahteissa kuten Talmudissa nimella tefilla, joka tarkoittaa rukousta.

Rabit asettivat Amida-rukouksen Jerusalemin temppelin uhritoimitusten sijaan ja se tapahtui Esran aikana Babylonian pakkosiirtolaisuuden jalkeen noin vuonna 538 eaa. Rukouksen nimi perustuu siihen, etta se luetaan seisaaltaan ja Jerusalemia kohti kaantyneena.

Alun perin rukous koostui 18:sta siunauksesta. Babylonian pakkosiirtolaisuuden jalkeen lisattiin pahantekijoita koskeva 12. siunaus ja nimi pysyi samana, vaikka siunauksia onkin 19. Amidan siunaukset tiivistettyina:

• Herra, isiemme kilpi, suojelkoon meita.
• Herra antaa elaman ja ylosnousemuksen kaikille.
• Herra on pyha.
• Herra lahjoittaa ihmiselle alyn ja tuntemisen.
• Herra suo meille katumuksen hengen.
• Herra antaa syntimme anteeksi.
• Herra auttaa ja lunastaa.
• Herra parantaa sairaudet.
• Herra siunaa tyomme hedelmat.
• Herra lupaa pelastuksen kansalleen.
• Herra hallitsee ja tuomitsee oikeudenmukaisesti.
• Herra ei jata rankaisematta pahaa.
• Herra auttaa oikeamielisia.
• Herra palauttaa istuimensa Jerusalemiin.
• Herra tuo messiaan.
• Herra kuulee rukoukset.
• Herra palauttaa Temppelin ja palveluksen.
• Herra olkoon kiitetty ihmeidensa johdosta.
• Herra antaa kansalleen iankaikkisen rauhan.

Sapattisin ja juhlapyhisin amida koostuu seitsemasta siunauksesta. Ensimmaiset ja viimeiset kolme ovat samat kuin arkipaivisin, ja keskimmainen siunaus koskee ao. juhlaa. Hanukkana ja purimina lisataan 17. siunaukseen erityinen siunaus naiden juhlien ihmeeseen liittyen.