Aleksandr Ostrovski

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aleksandr Ostrovski
Александр Николаевич Островский
Vasili Perovin maalaus Aleksandr Ostrovski vuonna 1871, Tretjakovin galleria.
Vasili Perovin maalaus Aleksandr Ostrovski vuonna 1871, Tretjakovin galleria .
Henkilotiedot
Koko nimi Aleksandr Nikolajevit? Ostrovski
Syntynyt 12. huhtikuuta ( J : 31. maaliskuuta) 1823
Moskova , Venajan keisarikunta
Kuollut 14. kesakuuta ( J : 2. kesakuuta) 1886
?t?elykovo , Kostroman kuvernementti , Venajan keisarikunta
Ammatti kirjailija
Aiheesta muualla
Loyda lisaa kirjailijoita Kirjallisuuden teemasivulta

Aleksandr Nikolajevit? Ostrovski ( ven. Алекса?ндр Никола?евич Остро?вский ); (12. huhtikuuta ( J : 31. maaliskuuta) 1823 Moskova , Venajan keisarikunta ? 14. kesakuuta ( J : 2. kesakuuta) 1886 ?t?olkovon tila, Kine?man piiri (nyk. Kostroman alueen Ostrovskin alue), [1] Kostroman kuvernementti , Venajan keisarikunta ) oli venalaisen naytelmakirjallisuuden isa. Hanta pidetaan kriittisena realistina . [2]

Suku ja koulutus

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Hanen isansa Nikolai Fjodorovit? Ostrovski (1796-1853) [3] oli papin poika, joka opiskeli Kostroman seminaarissa ja Moskovan teologisessa akatemiassa, mutta alkoi harjoittaa oikeuslakimiehena kiinteisto- ja kauppa-asioita. Han nousi kollegiasessorin arvoon ja sai vuonna 1839 aatelisarvon. [4] [5] [6] [7]

Aiti Ljubov Ivanovna Savvina (1803-1831 [8] ) [9] oli suntion ja oylatintekijan tytar, joka kuoli kun Aleksandr ei ollut viela yhdeksanvuotias. Perheessa oli kymmenen lasta, joista kolme eli aikuisiksi asti: Aleksandr [10] , Natalia [11] ja Mihail. [12] Nuorempi veli oli valtiomies Mihail Ostrovski. Nikolai Fjodorovit?in aseman ansiosta perhe eli yltakyllaisyydessa. Lasten koulutukseen kiinnitettiin suurta huomiota, he saivat kotiopetusta. Viisi vuotta myohemmin isa meni naimisiin ruotsalaisen paronitar Emilia Andrejevna von Tessinin (1812-1898) [13] kanssa. [5] [6] [4]

Aitipuoli huolehti lapsista ja jatkoi heidan kouluttamistaan. Han jarjesti uudelleen talon patriarkaaliset tavat, jolloin se naytti enemman eurooppalaiselta kartanolta ja varmisti, etta hanen lapsipuolensa saivat korkealaatuista koulutusta. Emilia Andrejevnalla oli nelja omaa lasta, joista yhdesta, Pjotr ??Ostrovskista, tuli myohemmin Aleksandrin hyva ystava. Han osasi useita eurooppalaisia ??kielia, soitti pianoa ja opetti Aleksandrin lukemaan nuotteja. [14] [15]

Ostrovskin lapsuus ja osa nuoruudestaan ??kuluivat Zamoskvoret?ijen kauppiaskaupunginosassa Moskovan Kremlia vastapaata, toisella puolella jokea. Isansa suuren kirjaston ansiosta han tunsi varhain venalaisen kirjallisuuden ja tunsi intohimoa kirjoittamiseen, mutta isa halusi tehda hanesta asianajajan. Vuonna 1835 Ostrovski tuli Moskovan maakunnan 1. kymnaasin kolmannelle luokalle, jonka jalkeen vuonna 1840 han isansa pyynnosta siirtyi Moskovan yliopiston lainopilliseen tiedekuntaan. Han epaonnistui yliopistokurssin suorittamisessa eika lapaissyt roomalaisen oikeuden tenttia ja anoi eroa vuonna 1843. Hanen isansa nimitti hanet sihteeriksi perustuslakioikeuteen, ja vuoteen 1850 asti tuleva naytelmakirjailija palveli Moskovan tuomioistuimissa. Vuonna 1845 han sai siirron kauppaoikeuteen, jossa han kasitteli lahjonta- ja korruptiorikoksia. [4] [5] [6] [7]

Virkaura avasi hanelle tilaisuuden tutustua Moskovan kauppiasluokan elamaan ja tapoihin. Synnynnainen rakkaus teatteriin kannusti hanta kasittelemaan havaintojaan draamoissa. Ensimmaista onnistunutta kokeilua Kuvaelmia perheonnesta (1847) seurasi tiiviiseen tahtiin sarja naytelmia, joissa tulee nakyviin tekijan tarkka elamantuntemus, kekseliaisyys ja taito esittaa tyypillisia, aitovenalaisia kansallisominaisuuksia. [16]

Yksityiselama

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuonna 1847 Ostrovski tapasi Jauzan naapurustossa asuneen Agafia Ivanovnan (1825-1867), [17] alempaan keskiluokkaan kuuluvan 24-vuotiaan naisen ja heilla alkoi suhde. On todennakoista, etta hanen vanhempansa olivat entisia maaorjia. Isansa voimakkaasta vastustuksesta huolimatta Ostrovski otti perheen poissa ollessaan vuoden 1849 puolivalissa Agafian asumaan avokumppaninaan. Avioliitto ei ollut tullut kyseeseen, eika Agafia (Gasha) koskaan vaatinut sita. Ostrovski ei ilmeisesti odottanut suhteen olevan kestava, mutta 'Gasha' pysyi hanen kanssaan kuolemaansa asti vuoteen 1867. Vahankoulutettu, mutta lahjakas ja alykas nainen, jolla oli perusteellinen tietamys alempien luokkien elamasta, vaikutti naytelmakirjailijan tuotantoon. Agafia oli hanen teostensa ensimmainen lukija ja kriitikko. Kaikki heidan viisi lastaan kuolivat pienina. [17] [18]

Tyoskennellessaan naytelman Ukkosilma parissa vuonna 1859 Ostrovski vietti jonkin aikaa Davidkovossa ja Ivankovossa lahella Moskovaa, nayttelijoiden kokoontumispaikoissa. Siella han oli romanttisessa suhteessa nayttelija Ljubov Nikulina-Kositskajaan (1827?1868), jota han ilmeisesti piti naytelman henkilon Katerinan esikuvana. Kositskajan olemassaolevista kirjeista paatellen Ostrovski oli mielipuolisesti rakastunut ja lupasi "nostaa" hanet "jalustalle". Tahollaan naimisissa oleva Kositskaja oli varautunut ja muistutti rakastajaansa hanen velvollisuuksistaan ??avokumppaniaan kohtaan. Kahden vuoden epavarmuuden jalkeen Ostrovski kosi, ja nyt leskeksi jaanyt Kositskaja hylkasi hanen avioliittotarjouksensa. Kositskaja oli rakastunut nuoreen ihailijaansa Sokoloviin, mahtailevaan rikkaaseen kauppiaanpoikaan, joka ensin tuhlasi omat rahansa ja sitten naisen rahat, kunnes jatti taman. Koko tama onneton rakkaus osoittautui Ostrovskille kipeaksi ja noyryyttavaksi kokemukseksi. [19]

1860-luvun alussa Ostrovski tapasi Maria Vasiljevna Vasiljevan, Malyi-teatterin nayttelijan, jonka kanssa han aloitti suhteen vuonna 1864. Vuonna 1864 syntyi Aleksandr; vuonna 1866 syntyi Mihail ja vuonna 1867 syntyi Maria. Lapsia oli kaikkiaan kuusi, mutta kolme heista kuoli varhaislapsuudessaan. Vuonna 1869, avovaimo Agafia Ivanovnan kuoltua, Ostrovski ja Vasiljeva menivat naimisiin. [19] [15]

Kirjallinen ura

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kun Ostrovski aloitti naytelmakirjailijana , Venajalla oli jo laaja ja vakiintunut teatterilaitos. Vierasperaisen ohjelmiston hallitsemalla nayttamolla Ostrovskin satiiriset tapainkuvaukset tarkastelivat venalaisyytta ja aikansa yhteiskuntaa perhe- ja omaisuussuhteiden nakokulmasta. Ostrovski oli erittain tuottelias kirjailija: hanen tuotantoonsa kuuluu 47 naytelmaa, joihin kuuluu tragedioita ja komedioita , historiallisia naytelmia seka satunaytelma Snegurot?ka (ven. Снегурочка, Lumitytto, 1873). [2]

Aiheina hanella olivat itsekkyys, rahanahneus ja lahjukset, joita han kuvaa Moskovan kauppiaiden elaman kautta huumorilla hoystettyna. Monet saveltajat, kuten Nikolai Rimski-Korsakov ja Leo? Jana?ek ovat saaneet aiheita hanen naytelmistaan. Tunnettuja naytelmia ovat mm. Ukonilma , Metsa ja Syyttomasti syylliset . [16] Ostrovski toi nayttamolle realismin seka aiheissa etta kasittelytavassa. Hanen nayttamohahmonsa eivat ole karikatyyreja vaan tavanomaisia ihmistyyppeja, jotka yleiso saattoi tunnistaa omasta elamastaan, joita ei ennen Ostrovskia ollut nahty teattereiden nayttamoilla. [2]

Ostovski toimi uransa alussa konservatiivisessa Moskovitjanin -lehdessa, mutta siita huolimatta hanen naytelmansa saivat esim. radikaalikriitikko Dobroljubovin hyvaksynnan. [2] Ostrovskin useimmat teokset liittyvat aiheiltaan venalaiseen kauppiassaatyyn, jonka sivistymattomyytta, voitonhimoa ( suden suuta ja ketun hantaa ) ja itsekasta omapaisyytta han saalimatta arvosteli. Tosin han liikkui historiallisenkin draaman alalla ( Vale-Dimitri ven. Дмитрий Самозванец и Василий Шуйский, 1866) ja ( Vasilisa Melentjeva ven. Василиса Мелентьева, 1867), kykenematta kuitenkaan luomaan mitaan erikoista. [16]

Aleksandr Ostrovski, Sergei Lvovits Levitskin valokuva 1856

Ostrovskin naytelmia ovat muun muassa Me sovimme omiemme kanssa (ven. Свои люди - сочтемся, 1850), Koyha morsian (ven. Бедная невеста, Bednaja nevesta, 1852), Koyhyys ei ole synti (ven. Бедность не порок, Bednost ne porok, 1854), Ala ela tahtosi mukaan (ven. Не так живи, как хочется, 1855), Ukkosilma (ven. Гроза, Groza, 1860), Metsa (ven. Лес, Les, 1872). Ensinna mainitun huvinaytelman ilmestyminen heratti tyytymattomyytta vaikutusvaltaisissa kauppiaspiireissa, ja siita syysta han menetti virkansa. Naytelmaa saatiin esittaa nayttamolla vasta kymmenen vuotta myohemmin. [16]

Ostrovski oli myos huomattava venalaisen teatteritoiminnan vaikuttaja, jonka johdolla nayttelijoiden palkkatasoa ja naytelmakirjailijoiden tekijanoikeussuojaa parannettiin. Han ohjasi naytelmiaan Moskovassa ja osallistui nayttelijoiden realistisen ilmaisutavan kehittamiseen. Han pyrki uudistamaan Venajan laitosteattereita ja vapauttamaan niiden toiminnan hoviministerion byrokratiasta . [2]

Ostrovski nimitettiin vuonna 1885 Moskovan keisarillisten teatterien johtajaksi, mutta pian sen jalkeen seurannut kuolema esti hanta panemasta toimeen niita uudistuksia, joita han uudessa virassaan aikoi toteuttaa. Ostrovski on kaantanyt venajaksi muun muassa William Shakespearen ja Miguel Cervantesin tuotantoa. Hanen kootut teoksensa ilmestyivat vuonna 1885, kaannokset vuonna 1886. [16]

Perinto

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ostrovski oli 1800-luvun jalkipuoliskon huomattavin venalainen naytelmakirjailija . Vaikka hanen maineensa ei ole Venajan ulkopuolella yhta suuri kuin aikalaistensa Ivan Turgenevin , Fjodor Dostojevskin ja Leo Tolstoin , Venajalla hanen naytelmansa ovat klassikkoja ja kuuluvat edelleen teattereiden ohjelmistoon. Ivan Turgenev kutsui hanta "kauppiasluokan Shakespeareksi ". [2]

Suomessa esitettyja naytelmia

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Julkaistuja naytelmia

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  • Tuottoisa paikka: naytelma ( Dohodnoe mesto ); suomentanut ja sovittanut Jukka Voutilainen , Helsinki: Yleisradio 1990.
  • Konnan muistiinpanot ? hanen itsensa tekemina : viisinaytoksinen komedia ( Na vsjakogo mudretsa dovolno prostoty ); suom. Esa Adrian , Helsinki: Suomen Teatteriliitto 1978
  • Ukonilma : viisinaytoksinen naytelma ( Groza ), suom. Eino Kalima , Helsinki: Suomen Teatteriliitto: Naytelmakulma i.a.
  • Vasilisa Melentjeva , Karisto, 1911

Julkaisemattomia naytelmia

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Lahde [20]

  • Diivat ja ihailijat
  • Huijarin muistiinpanot
  • Komeljanttarit
  • Konkurssi
  • Konnan muistiinpanot hanen itsensa tekemina

  • Metsa
  • Riivattu raha
  • Sattuu vahinko viisaallekin
  • Sudet ja lampaat
  • Syyttomasti syylliset

  • Ukkois-ilma
  • Ukkosilma
  • Ukonilma
  • Ala istu toisen rekeen
  • Laskiaisena [21]

Lahteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  1. ↑ Большая российская энциклопедия 2004?2017 / "Great Russian Encyclopedia" Министерство культуры Российской Федерации (Минкультуры России) / Kulttuuriministerio Venajan federaatio (Venajan kulttuuriministerio) . Tieteellinen kustantamo "Great Russian Encyclopedia".
  2. ↑ a b c d e f Turoma, Sanna. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 3. Realismin huippukausi. Kirjallisuus radikalisoituu”,  Venalaisen kirjallisuuden historia , s. 298-300. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450 .
  3. ↑ РРФ Николай Федорович Островский rgfond-ru.1gb.ru .
  4. ↑ a b c Варнеке, Б. В. / Warneke, B.V.:  Островский, Александр Николаевич. Русский биографический словарь : в 25 томах. T. 12 / Ostrovsky, Alexander Nikolaevich. Russian Biographical Dictionary: in 25 volumes. Vol.12 , s. 425-448. СПб / St. Petersburg: Обезьянинов ? Очкин / Obezyaninov - Ochkin, 1902.
  5. ↑ a b c Вейнберг, П. И. / Weinberg, P. I.:  Островский, Александр Николаевич. Энциклопедический словарь Брокгауза и Ефрона : в 86 т. (82 т. и 4 доп.). T. XXII / Ostrovsky, Alexander Nikolaevich. Encyclopedic Dictionary of Brockhaus and Efron: in 86 volumes (82 volumes and 4 additional).T. XXII , s. 352-355. СПб. / St. Petersburg: , 1897. Teoksen verkkoversio .
  6. ↑ a b c Варнеке, П. Б. В. (под ред.) Половцов, A. A. / Varneke, P. B. V. (ed.) Polovtsov, A. A.:  Островский, Александр Николаевич. Русский биографический словарь Т. 12. / Ostrovsky, Alexander Nikolaevich. Russian biographical dictionary. Т. 12. , s. 425-448. СПб. / St. Petersburg: , 1905. Teoksen verkkoversio .
  7. ↑ a b Островский Александр Николаевич ? биография, жизнь и творчество / Ostrovsky Alexander Nikolaevich - biography, life and work school-city.by . Arkistoitu 2.2.2014. Viitattu 12.2.2023.
  8. ↑ Под редакцией Николаева, П. А.: Островский А. Н.: биобиблиографическая справка, Источник: "Русские писатели". Биобиблиографический словарь. Том 2. М--Я. 1990. М., "Просвещение".
  9. ↑ РРФ Любовь Ивановна Саввина rgfond-ru.1gb.ru .
  10. ↑ РРФ Александр Николаевич Островский rgfond-ru.1gb.ru .
  11. ↑ РРФ Наталья Николаевна Островская rgfond-ru.1gb.ru .
  12. ↑ РРФ Михаил Николаевич Островский rgfond-ru.1gb.ru .
  13. ↑ РРФ бар. Эмилия Андреевна фон Тессин rgfond-ru.1gb.ru .
  14. ↑ Kholodov, E.:  Biography of A. N. Ostrovsky. Plays by A.N. Ostrovsky. , s. 230-255. Detskaya Literatura, 1969. ven.
  15. ↑ a b Zhuravlyova, A.I. Ed. P.A. Nikolayev.:  "Alexander Nikolayevich Ostrovsky". Russian Writers. Bibliographic dictionary. . Prosveshchenye Publishers, 1990. ven.
  16. ↑ a b c d e Tietosanakirja osa 6 , palsta 1680. Ostrovskij, Aleksandr Nikolajevit?. Tietosanakirja Osakeyhtio, 1914. Teos Runeberg-projektissa .
  17. ↑ a b РРФ Агафья Иванова НН rgfond-ru.1gb.ru .
  18. ↑ The Complete A. N. Ostrovsky. Vol.10, ss. 350-360. Myos: Commentaries to Ostrovsky's diaries. A. N. Ostrovsky. Diaries and letters. s. 199. . Moscow, Leningrad. Academia.
  19. ↑ a b Lakshin, Vladimir:  "Alexander Nikolayevich Ostrovsky" . Iskusstvo, Moscow. Life in Art series, 1982. ven.
  20. ↑ Ostrovski Aleksandr Ilona . Arkistoitu 8.11.2022. Viitattu 31.5.2021.
  21. ↑ Rantala, Risto & Turtia, Kaarina (toim.): ”Ostrovski, Alexandr”,  Otavan kirjallisuustieto , s. 557. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X .

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Kansainvaliset
Kansalliset
Tieteilijat
Taiteenala
Henkilot
Muut
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aleksandr_Ostrovski&oldid=22162790 ”