Aleksandr Bestu?ev

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aleksandr Bestu?ev, ennen 1837 tehdyn akvarellin mukaan tehty kaiverrus 1889

Aleksandr Aleksandrovit? Bestu?ev ( ven. Алекса?ндр Алекса?ндрович Бесту?жев , kirjallinen salanimi Marlinski , Марли?нский; 3. marraskuuta ( J : 23. lokakuuta) 1797 Pietari ? 19. kesakuuta ( J : 7. kesakuuta) 1837 Adlerin niemimaa nykyisen Sot?in alueella) oli venalainen romantiikan ajan kirjailija. [1]

Suku ja koulutus

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aleksandr Bestu?ev syntyi koyhtyneeseen [2] aatelisperheeseen . Hanen isansa Alexandr Fedosejevit? Bestu?ev (1761-1810) tyoskenteli konferenssisihteerina seka taloudellisten etta hallinnollisten asioitten parissa Pietarin taideakatemiassa ja toimi kirjailijana julkaisemalla runoilija Ivan Petrovit? Pninin (1773-1805) kanssa mm. ranskalaisten valistustuskirjailijoiden teksteja vuonna 1798 Sankt Peterburgkogo ?urnalja -aikausehdessa ( ven. Санкт-Петербургского журнала). Han oli kiinnostunut valtiollisen koulutusjarjestelman kehittamisesta, kannatti Johan Amos Comeniuksen inhimillista pedagogiikkaa ja uskonnon erottamista opetuksesta. Bestu?evin talo oli yksi harvoista Pietarin kulttuurikeskuksista 1700-luvun lopulla, jossa pidettiin kirjailijoiden, taiteilijoiden ja saveltajien tapaamisia. [2] [3]

Hanen aitinsa oli narvalaisen pikkuporvarin tytar Praskovja Mihailovna Petrova (1775-1846), jonka Aleksandr Fedosejevit? oli tavannut Kustaa III:n sodan aikana haavoituttuaan vakavasti vuonna 1789 Seiskarissa . Hanella oli kolme sisarta ja nelja veljea, joista kolme osallistui dekabristikapinaan: Nikolai (1791-1855), Mihail (1800-1871), Pjotr (1804-1840) ja Pavel (1808-1846). Sisar Jelena Alexandrovna Bestu?eva (1792-1874) sailytti kaikkien veljiensa kirjeita ja julkaisi veljensa Aleksandrin teoksia taman kuoleman jalkeen. [4] [3]

Bestu?ev opiskeli kadettikoulussa vuori- eli kaivosjoukoissa ( ven. Горный кадетский корпус) ja palveli sen jalkeen henkikaartin rakuunarykmentissa Pietarhovin Marly-palatsissa, [5] mista juontuu hanen salanimensa Marlinski. [6]

Kirjallinen ura

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Bestu?evin ensimmaiset teokset ilmestyivat vuonna 1818. Vuosina 1819?1822 han julkaisi kirjallisuusarvosteluja ja pakinoita . Ensimmainen huomattava proosateos oli Nikolai Karamzinia jaljitteleva Pojezdka v Revel (”Matka Raaveliin") vuonna 1821. Bestu?ev toimi yhtena Venalaisen kirjallisuuden harrastajien seuran ( ven. Вольного общества любителей российской словесности) johtajista vuodesta 1820 ja julkaisi 1823-1825 Kondrati Rylejevin kanssa Poljarnaja zvezda ( ven. Полярная звезда, Pohjantahti) -nimista vuosikirjaa, jossa han esiintyi romantiikan esitaistelijana klassismia vastaan. [7] [8]

Yhdessa Rylejevin kanssa Bestu?ev kirjoitti myos hallituksen vastaisia kumouslauluja, [8] joissa viittailtiin kansansatiirin keinoin esimerkiksi keisareitten saksalaiseen sukutaustaan ja hovissa 1700-luvulla tapahtuneisiiin salamurhiin. [7] Taman seurauksena Bestu?ev oli vangittuna vuoden verran Ruotsinsalmen merilinnoituksen Fort Slava -linnakkeessa . [9] [10]

Tammikuussa 1824 Bestu?ev liittyi dekabristien Pohjoinen yhdistykseen [8] , johon kuuluivat myos veljensa Mihail, Pjotr ja Nikolai. [11] Han osallistui vuoden 1825 dekabristikapinaan saaden kuolemantuomion, joka muutettiin ensin pakkotyoksi ja sitten parin vuoden karkotukseksi Jakutiaan [10] , jossa han kirjoitti vuonna 1829 kenraalikuvernoori Arseni Zakrevskille omistetun runon ”Suomi”. Siina han jaljittelee Konstantin Batju?kovin ja Jevgeni Boratynskin jo aikaisemmin esittamia Suomi-aiheita. [2]

Vuonna 1829 Bestu?ev siirrettiin rivimiehena Kaukasiaan , jossa han yleni vanrikiksi . Dekabristikapinan jalkeen yhteiskunnalliset aiheet joutuvat syrjaan Bestu?evin tuotannossa. Karkotettuna ollessaan han kirjoitti taistelukuvauksia, seurapiiriromaaneja, historiallisia ja Kaukasia-aiheisia kertomuksia, kirjallisuuskritiikkia seka savyltaan henkilokohtaista lyriikkaa . Bestu?evin jaloja, salaperaisia, rohkeita ja eksoottisia sankareita kuvaavat, tyyliltaan koristeelliset proosateokset olivat aikanaan erittain suosittuja. Ne ovat vaikuttaneet muun muassa Mihail Lermontovin tuotantoon. Kriitikko Vissarion Belinski arvosteli myohemmin voimakkaasti Bestu?evin romanttista kirjailijanmaneeria. [8]

Han sai surmansa vuonna 1837 yhteenotossa vuoristolaisten kanssa Adlerin niemimaalla nykyisen Sot?in alueella, eika hanen ruumistaan koskaan loydetty. [6] [8]

  • Midy, Isabelle: Dekabrister pa fastning i Finland . Teoksessa Historisk Tidskrift for Finland 3/1993 . Historiska foreningen r.f., Helsingfors 1993, sivut 389?409.
  1. ЭСБЕ/Бестужев, Александр Александрович ? Викитека ru.wikisource.org . Viitattu 28.1.2023. (venajaksi)
  2. a b c Бестужев А. // Краткая литературная энциклопедия. Т. 1. ? 1962 (текст) feb-web.ru . Viitattu 28.1.2023.
  3. a b РБС/ВТ/Бестужев, Александр Федосеевич ? Викитека ru.wikisource.org . Viitattu 28.1.2023. (venajaksi)
  4. Бестужев Н. // Краткая литературная энциклопедия. Т. 1. ? 1962 (текст) feb-web.ru . Viitattu 28.1.2023.
  5. Бестужев А. // Краткая литературная энциклопедия. Т. 1. ? 1962 (текст) feb-web.ru . Viitattu 28.1.2023.
  6. a b Suni, Timo. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 3. 1830-luvun suosikkikertojia”,  Venalaisen kirjallisuuden historia , s. 243. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450 .
  7. a b Suni, Timo. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 3. Kultakauden runoilijoita”,  Venalaisen kirjallisuuden historia , s. 213. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450 .
  8. a b c d e Kratkaja literaturnaja entsiklopedija feb-web.ru . Viitattu 25.11.2012. (venajaksi)
  9. Midy 1993, s. 393, 397.
  10. a b Kiparsky, V.:  Suomi Venajan kirjallisuudessa , s. 54. Helsinki: Oy Suomen kirja, 1945.
  11. Bol?aja sovetskaja entsiklopedija, tom 3 , s. 273. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1970.

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]