Aleksandr Bestu?ev, ennen 1837 tehdyn akvarellin mukaan tehty kaiverrus 1889
Aleksandr Aleksandrovit? Bestu?ev
(
ven.
Алекса?ндр Алекса?ндрович Бесту?жев
, kirjallinen
salanimi
Marlinski
, Марли?нский;
3. marraskuuta
(
J
: 23. lokakuuta)
1797
Pietari
?
19. kesakuuta
(
J
: 7. kesakuuta)
1837
Adlerin niemimaa nykyisen
Sot?in
alueella) oli
venalainen
romantiikan
ajan kirjailija.
[1]
Aleksandr Bestu?ev syntyi koyhtyneeseen
[2]
aatelisperheeseen
. Hanen isansa Alexandr Fedosejevit? Bestu?ev (1761-1810) tyoskenteli konferenssisihteerina seka taloudellisten etta hallinnollisten asioitten parissa Pietarin
taideakatemiassa
ja toimi kirjailijana julkaisemalla runoilija Ivan Petrovit? Pninin (1773-1805) kanssa mm. ranskalaisten valistustuskirjailijoiden teksteja vuonna 1798
Sankt Peterburgkogo ?urnalja
-aikausehdessa (
ven.
Санкт-Петербургского журнала). Han oli kiinnostunut valtiollisen koulutusjarjestelman kehittamisesta, kannatti
Johan Amos Comeniuksen
inhimillista pedagogiikkaa ja uskonnon erottamista opetuksesta. Bestu?evin talo oli yksi harvoista Pietarin kulttuurikeskuksista 1700-luvun lopulla, jossa pidettiin kirjailijoiden, taiteilijoiden ja saveltajien tapaamisia.
[2]
[3]
Hanen aitinsa oli
narvalaisen
pikkuporvarin tytar Praskovja Mihailovna Petrova (1775-1846), jonka Aleksandr Fedosejevit? oli tavannut
Kustaa III:n sodan
aikana haavoituttuaan vakavasti vuonna 1789
Seiskarissa
. Hanella oli kolme sisarta ja nelja veljea, joista kolme osallistui dekabristikapinaan: Nikolai (1791-1855), Mihail (1800-1871), Pjotr (1804-1840) ja Pavel (1808-1846). Sisar Jelena Alexandrovna Bestu?eva (1792-1874) sailytti kaikkien veljiensa kirjeita ja julkaisi veljensa Aleksandrin teoksia taman kuoleman jalkeen.
[4]
[3]
Bestu?ev opiskeli
kadettikoulussa
vuori- eli kaivosjoukoissa (
ven.
Горный кадетский корпус) ja palveli sen jalkeen henkikaartin rakuunarykmentissa
Pietarhovin
Marly-palatsissa,
[5]
mista juontuu hanen salanimensa Marlinski.
[6]
Bestu?evin ensimmaiset teokset ilmestyivat vuonna 1818. Vuosina 1819?1822 han julkaisi
kirjallisuusarvosteluja
ja
pakinoita
. Ensimmainen huomattava
proosateos
oli
Nikolai Karamzinia
jaljitteleva
Pojezdka v Revel
(”Matka
Raaveliin")
vuonna 1821. Bestu?ev toimi yhtena
Venalaisen kirjallisuuden harrastajien seuran
(
ven.
Вольного общества любителей российской словесности) johtajista vuodesta 1820 ja julkaisi 1823-1825
Kondrati Rylejevin
kanssa
Poljarnaja zvezda
(
ven.
Полярная звезда, Pohjantahti) -nimista vuosikirjaa, jossa han esiintyi romantiikan esitaistelijana
klassismia
vastaan.
[7]
[8]
Yhdessa Rylejevin kanssa Bestu?ev kirjoitti myos hallituksen vastaisia kumouslauluja,
[8]
joissa viittailtiin kansansatiirin keinoin esimerkiksi keisareitten saksalaiseen sukutaustaan ja hovissa 1700-luvulla tapahtuneisiiin salamurhiin.
[7]
Taman seurauksena Bestu?ev oli vangittuna vuoden verran
Ruotsinsalmen merilinnoituksen
Fort Slava -linnakkeessa
.
[9]
[10]
Tammikuussa 1824 Bestu?ev liittyi
dekabristien
Pohjoinen
yhdistykseen
[8]
, johon kuuluivat myos veljensa Mihail, Pjotr ja Nikolai.
[11]
Han osallistui vuoden 1825
dekabristikapinaan
saaden kuolemantuomion, joka muutettiin ensin pakkotyoksi ja sitten parin vuoden karkotukseksi
Jakutiaan
[10]
, jossa han kirjoitti vuonna 1829 kenraalikuvernoori
Arseni Zakrevskille
omistetun runon ”Suomi”. Siina han jaljittelee
Konstantin Batju?kovin
ja
Jevgeni Boratynskin
jo aikaisemmin esittamia Suomi-aiheita.
[2]
Vuonna 1829 Bestu?ev siirrettiin rivimiehena
Kaukasiaan
, jossa han yleni
vanrikiksi
. Dekabristikapinan jalkeen yhteiskunnalliset aiheet joutuvat syrjaan Bestu?evin tuotannossa. Karkotettuna ollessaan han kirjoitti taistelukuvauksia, seurapiiriromaaneja, historiallisia ja Kaukasia-aiheisia kertomuksia, kirjallisuuskritiikkia seka savyltaan henkilokohtaista
lyriikkaa
. Bestu?evin jaloja, salaperaisia, rohkeita ja eksoottisia sankareita kuvaavat, tyyliltaan koristeelliset proosateokset olivat aikanaan erittain suosittuja. Ne ovat vaikuttaneet muun muassa
Mihail Lermontovin
tuotantoon. Kriitikko
Vissarion Belinski
arvosteli myohemmin voimakkaasti Bestu?evin romanttista kirjailijanmaneeria.
[8]
Han sai surmansa vuonna 1837 yhteenotossa vuoristolaisten kanssa Adlerin niemimaalla nykyisen
Sot?in
alueella, eika hanen ruumistaan koskaan loydetty.
[6]
[8]
- Midy, Isabelle:
Dekabrister pa fastning i Finland
. Teoksessa
Historisk Tidskrift for Finland 3/1993
. Historiska foreningen r.f., Helsingfors 1993, sivut 389?409.
- ↑
ЭСБЕ/Бестужев, Александр Александрович ? Викитека
ru.wikisource.org
. Viitattu 28.1.2023.
(venajaksi)
- ↑
a
b
c
Бестужев А. // Краткая литературная энциклопедия. Т. 1. ? 1962 (текст)
feb-web.ru
. Viitattu 28.1.2023.
- ↑
a
b
РБС/ВТ/Бестужев, Александр Федосеевич ? Викитека
ru.wikisource.org
. Viitattu 28.1.2023.
(venajaksi)
- ↑
Бестужев Н. // Краткая литературная энциклопедия. Т. 1. ? 1962 (текст)
feb-web.ru
. Viitattu 28.1.2023.
- ↑
Бестужев А. // Краткая литературная энциклопедия. Т. 1. ? 1962 (текст)
feb-web.ru
. Viitattu 28.1.2023.
- ↑
a
b
Suni, Timo. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 3. 1830-luvun suosikkikertojia”,
Venalaisen kirjallisuuden historia
, s. 243. Gaudeamus, 2015, 2. painos.
ISBN 9789524953450
.
- ↑
a
b
Suni, Timo. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 3. Kultakauden runoilijoita”,
Venalaisen kirjallisuuden historia
, s. 213. Gaudeamus, 2015, 2. painos.
ISBN 9789524953450
.
- ↑
a
b
c
d
e
Kratkaja literaturnaja entsiklopedija
feb-web.ru
. Viitattu 25.11.2012.
(venajaksi)
- ↑
Midy 1993, s. 393, 397.
- ↑
a
b
Kiparsky, V.:
Suomi Venajan kirjallisuudessa
, s. 54. Helsinki: Oy Suomen kirja, 1945.
- ↑
Bol?aja sovetskaja entsiklopedija, tom 3
, s. 273. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1970.
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Tieteilijat
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|