Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan.

Akita
Avaintiedot
Alkuperamaa	Japani
Maara	Suomessa rekisteroity virallisesti 1 422, [1] oikea luku pienempi koska osa ennen vuotta 2000 syntyneista rekisteroidyista on amerikanakitoja
Alkuperainen kaytto	suurriistan metsastys, vartiointi
Nykyinen kaytto	seurakoira
Elinika	12?15 vuotta
Muita nimityksia	Akita Inu, Japanese Akita, Japanese Bear Hunting Dog
FCI-luokitus	ryhma 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat alaryhma 5 Aasialaiset pystykorvat ja sukulaisrodut #255
Ulkonako
Paino	21?50 kg
Sakakorkeus	uros 64?70 cm, narttu 58?64 cm
Varitys	valkoinen, punainen ja brindle (kaikissa urajiro lukuun ottamatta valkoista); myos seesami hyvaksytaan, mutta on kaytannossa kadonnut rodusta
Infobox OK

Akita ( jap. 秋田犬 , Akita-inu ) on ikivanha suurikokoinen japanilainen pystykorvarotu , joka on myos Japanin kansallisrotu. Rodun suurin kannattajamaa on kotimaa Japani, mutta silla on vahva jalansija myos Ranskassa ja Italiassa . Yhdysvalloissa akitasta on eriytynyt omaksi rodukseen amerikanakita .

Akita on tyypillisen pystykorvan nakoinen. Silla on lyhyt kippura hanta, pystyt korvat ja vahva rakenne. Vinot silmat ovat hyvin tunnusomaiset aasialaisille pystykorville. Akitalla kuuluu olla kohtalaiset kulmaukset, mutta on myos koiria, joilla takaraajat ovat lahes suorat. Nayttelykoirissa urosten ihannesakakorkeus on 66 senttimetria ja narttujen 61 senttimetria. Kolmen senttimetrin poikkeama molempiin suuntiin sallitaan. Karvapeite on tiheaa ja keskipitkaa. Turkki on kaksinkertainen. Pitkakarvaisuutta esiintyy silloin talloin, mutta se luokitellaan rotumaaritelmassa virheeksi. Turkinhoito on helppoa, mutta karva on tarkeaa harjata saannollisin valiajoin ettei se huopaannu.

• 
  Paa
• 
  Pitkakarvaisuus (ei hyvaksytty)

Rotumaaritelma hyvaksyy nelja varia: punaisen, seesamin (punainen, jolla mustat karvankarjet), brindlen (juovikas) ja valkoisen. Kaikissa edella mainituissa tulee viimeista lukuun ottamatta olla urajiro: perusvaria vaaleampaa karvaa korvien sisapuolella, silmien ylla, poskissa, leuassa, kuonon sivuilla, rinnassa, vatsan alla, raajojen sisapuolella ja hannan alla. Urajiro ei ole sama asia kuin valkoiset merkit. Mustabrindlella urajiroa on lahes mahdoton erottaa, mutta mahdolliset valkoiset merkit nakyvat silla sita vastoin selkeasti. Nayttelykoirilla musta maski on hylkaava virhe. Suomessa yleisin vari on punainen, mutta myos brindlet ovat yleistyneet viime vuosien aikana. Brindlen savy voi olla joko puna-, hopea- tai mustabrindle. Kaytannossa seesameita, joilla olisi kunnollinen varitys, ei ole enaa olemassa. Suomessa ja muuallakin toisinaan syntyvat seesamit ovat punaisia koiria, joilla on vain hieman seesamikarvaa selan alueella. Useimmiten valkoisilla koirilla on lihanvarinen kirsu; mustakirsuiset puhtaanvalkoiset koirat ovat erittain harvinaisia.

• 
  Punainen
• 
  Brindle
• 
  Valkoinen

Akita on perusolemukseltaan rauhallinen perhekoira. Saannollinen, runsas liikunta on tarkeaa, mutta se ei valttamatta tarvitse sen lisaksi juuri muita virikkeita ollakseen tyytyvainen, vaan nauttii myos saadessaan maata sisalla rauhassa yksin. Se on kokoisekseen vaharuokainen ja kasvaa pentuna nopeasti muiden suurten rotujen tapaan.

Akitan koulutuksessa on oltava maaratietoinen ja ehdottoman johdonmukainen, ja otettava huomioon akitan itsenaisyys: miellyttamishalua ei ole kovinkaan paljon. Perheen omiin koiriin akita yleensa tottuu, mutta lauman sisaisia arvojarjestyskiistoja voi olla varsinkin nuorena usein, silla akita pyrkii herkasti hallitsemaan muita koiria ja jos perheessa on muita koiria kannattaa ottaa vastakkaisen sukupuolen Akita. Vieraisiin koiriin se suhtautuu usein dominoivasti, eika sita pida paastaa tutustumaan niihin ellei kyseessa ole jo ennestaan tuttu koira, jonka kanssa sen tiedetaan tulevan toimeen. Voimiensa ja suuren kokonsa vuoksi se voi olla tulistuessaan hyvin vaikea hallita. Sen vuoksi sita ei tulisi antaa lasten lenkitettavaksi.

Akitaa kaytettiin alun perin suurristan eli esimerkiksi karhujen ja japanilaisten peurojen metsastyksessa. Koiria kaytettiin myos leirien vartioinnissa ja taakkojen vetajina. Nykyaan rotu on paaasiassa seurakoira, mutta se on koulutettavissa monenlaisin tehtaviin. Akita on luonteeltaan varsin itsenainen ja omatahtoinen rotu, mutta oikein motivoituna toko ja agilitykin onnistuvat. Nenankayttoa vaativat tehtavat, kuten jalki, haku ja rauniot, ovat akitalle sopivia harrastuslajeja. Suomesta loytyy myos kaverikoirina ja lukukoirina toimivia akitoja. ^[2]

Akita on kotoisin Tohokun maakunnasta Akitan prefektuurista . Alueella kaytettiin karhunmetsastykseen alun perin keskikokoisia akita matageja, jotka eivat ole nykyisia akita-inuja. ^lahde? Nykyisen akitan kolme kantarotua olivat kyseiset keskikokoiset japanilaiset metsastyskoirat, pohjoisen alueen rodut ja kookas kiinalainen gou-koira. Virheeksi luokiteltava pitkakarvainen muunnos periytyi nykyiseen rotuun todennakoisesti siperialaiselta karafuto-kenilta (nykyinen sahalininhusky ). ^[3]

Koiratappeluiden saavuttaessa suosiota Honshun saarella Odate-inuja risteytettiin isompien rotujen, kuten tosan , mastiffin ja tanskandoggin kanssa. Odate-inut eivat myoskaan ole nykyisia akita-inuja. Risteytyksista seurasi isompi koko, raskaampi rakenne ja luppakorvat, jolloin koirasta tuli niin sanottu shin-akita eli "uusi akita". Japanilaisille koirille luonteenomaiset pystyt korvat ja kippura hanta katosivat, jotka ovat nimenomaan akita-inun peruspiirteita. Hallituksen kieltaessa muiden koirien kuin armeijan palveluksessa olleiden saksanpaimenkoirien pidon lakia kierrettiin risteyttamalla akitoja saksanpaimenkoirien kanssa. Kun koiratappelut kiellettiin, huomattiin ettei maassa ollut enaa jaljella paljoakaan puhdasrotuisia yksiloita. Taman vuoksi rotu julistettiin kansallisaarteeksi ja sen suojelu aloitettiin. Rodun elvyttamiseksi alettiin etsia puhtaita akitoja, jotka olivat todella harvassa.

Tilanne oli tukala viela pitkaan sodan jalkeenkin. Koirajalostus alkoi taas alusta. Linjoja oli toisen maailmansodan jalkeen kolme: metsastysakita, paimenakita ja taisteluakita. Luppakorvaisuus saatiin jalostettua pois ja rotu alkoi vakiintua tyypillisen aasialaisen pystykorvan nakoiseksi. Amerikkalaiset sotilaat veivat raskasrakenteisimpia taisteluakitoja Yhdysvaltoihin ja linja eritytyi siella pikkuhiljaa erilleen. Japanilaiset puolestaan suosivat metsastysakitoja, koska he pitivat niita alkuperaisimpana akitan muotona. Japanilainen rotu saatiinkin pitkan tyon tuloksena heratettya uudelleen henkiin. Lopulta japanilaiset kielsivat mustan maskin kokonaan, mista amerikkalaiset rodun harrastajat eivat pitaneet, silla amerikkalaisen linjan koirista suurella osalla oli maski. Tama johti lopulta siihen, etta vuodesta 2000 lahtien FCI-maissa on ollut olemassa virallisesti kaksi eri rotua: japanilainen akita-inu ja amerikanakita , joka tunnettiin ensin nimella suurijapaninkoira.

Suomessa, kuten monessa muussakin maassa, suurin osa ensimmaisista tanne tuoduista koirista oli amerikkalaista tyyppia. Kun akita-rotu sitten jaettiin kahteen eri tyyppiin eli amerikanakitaan ja akitaan, aiheutti se ongelmia etenkin jalostuksessa. Talla hetkella Suomessa on rekisteroityneita kasvattajia kahdeksan ja rekisteroityja koiria lahes 500 yksiloa, joista arviolta puolet on kuitenkin tyypiltaan amerikanakitoja.

Vuonna 2006 Englannin Kennelliitto ( Kennel Club ) ^[4] ja vuonna 2020 Amerikan Kennelliitto ( American Kennel Club ) ^[5] erotti rodut toisistaan. Naissa kahdessa jarjestossa amerikanakita tunnetaan virallisella nimella Akita ja akita virallisella nimella Japanese Akita Inu. ^{[4] [5]}

Akitan suosio kasvoi rajusti vuonna 1932, kun lehdissa julkaistiin tarina Hachik? -koirasta, joka odotti isantaansa aamuisin juna-asemalla viela yhdeksan vuotta hanen kuolemansa jalkeenkin. Aiheesta tehtiin Japanissa vuonna 1987 elokuva Hyva ja uskollinen palvelija ( Hachik? Monogatari ) ja Yhdysvalloissa vuonna 2009 elokuva Hachiko ? tarina uskollisuudesta , jonka paaosaa naytteli Richard Gere .

Myos suosittu manga- ja myohemmin myos TV-sarja Ginga Nagareboshi Gin (Hopeanuoli) on saanut akita-rodun suosion nousuun. Mangassa Gin-niminen hopeabrindle akitan pentu seikkailee koettaen kaataa verenhimoisen Akakabuto-karhun.

Helen Keller toi Yhdysvaltoihin maan ensimmaisen akitan, seesaminvarisen Kamikaze-Go'n vuonna 1937. Pentu kuitenkin kuoli 7 kuukauden iassa penikkatautiin, minka jalkeen Keller sai vuonna 1938 Japanista lahjaksi sen veljen, punaisen Kenzan-Go'n. ^{[6] [7] [8] [9]}

Vladimir Putin sai vuonna 2012 Japanilta lahjaksi punaisen akitanartun nimelta Yume. Vuonna 2016 uutisoitiin, etta japanilaiset olisivat halunneet antaa hanelle uroksen Yumen "partneriksi", mutta han kieltaytyi vastaanottamasta sita. ^[10]

Nykyinen kanta on melko sisasiittoinen, silla toisen maailmansodan jalkeen jaljella ei ollut enaa montaa akitaa, ja jalostusta oli pakko jatkaa niilla. Tama yhdistettyna takavuosien matador-jalostukseen (saman uroksen, yleensa nayttelyissa tai muissa sellaisissa hyvin menestyneen, kaytto useissa astutuksissa) on myos aiheuttanut ongelmia perinnollisten sairauksien osalta. Akitan pahimmat rotutyypilliset sairaudet ovat periytyvat autoimmuunisairaudet SA ja UDS eli VKH, joihin ei ole parannuskeinoa. Akita ry:n yllapitamalle avoimelle SA-listalle on ilmoitettu noin muutamaa prosenttia vastaava maara koiria Suomen akitakannasta. Rodulla on myos jonkin verran allergioita seka yliherkkyyksia. Rakenteellisesti akitan ongelmakohtia ovat kapearintaisuus ja heikot takaosat, jotka ilmenevat liian suorina polvina ja kintereina seka pihtikinttuina. Myos etuosa voi olla liian kapea ja olka- ja kyynarkulmat riittamattomat. Takaosan ongelmat vaikuttavat myos liikkeisiin, joiden tulisi olla yhdensuuntaiset ja suorat. Etenkin takaliikkeissa on huomattavissa kapeutta ja kinnerahtautta. Toisaalta toinenkaan aaripaa ei ole toivottava, silla rotumaaritelman mukaan akitoilla kulmausten tulee olla kohtuulliset. ^[11]

Akita ry:ssa on keskusteltu roturisteytyksen mahdollisuudesta, ja yhdistys teetti vuonna 2021 jasenilleen roturisteytyskyselyn. ^[12] Uusimman jalostuksen tavoiteohjelman mukaan risteytysprojektia jarruttaa kuitenkin ennen kaikkea se, etta rodun parista ovat lahes tulkoon havinneet ns. "vanhat kasvattajat". Lisaksi ongelmallisena koetaan se, miten muissa maissa suhtauduttaisiin roturisteytykseen ja vaikeuttaisiko se mahdollisesti kansainvalista yhteistyota rodun kasvatuksessa. ^[13]

• Hachik?
• Hopeanuoli

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Akita Wikimedia Commonsissa

• Rotumaaritelma (Suomen Kennelliitto, pdf)
• Akita ry ? akitan rotuyhdistys Suomessa
• Suomen Nihonken ry - japanilaisten alkuperaisrotujen yhdistys Suomessa
• Rodun jalostustilastoja
• Akita Koirakauppa

n k m Japanilaiset koirarodut FCI akita hokkaidonkoira japanese chin japaninpystykorva japaninterrieri kainkoira kishunkoira shiba shikokunkoira tosa Harvinaiset iwatenkoira kawakaminkoira koshijinkoira riukiunkoira sahalininhusky sanshu satsumankoira Sukupuuttoon kuolleet aizunkoira awankoira koshikijimankoira sanininkoira takayasunkoira