Afrikkalaistunut mehilainen
(myos
tappajamehilainen
) on
tarhamehilaisen
(
Apis mellifera
) erilaisten eurooppalaisten alalajien ja
afrikanmehilaisen
(
Apis mellifera scutellata
) hyvin aggressiivinen
risteyma
.
[1]
Brasilialainen
genetiikan
tutkija
Warwick Estevam Kerr
toi vuonna
1956
Afrikan
etelaosista joitain kymmenia afrikkalaisen alalajin kuningattaria Brasiliaan. Nama kuningattaret laitettiin eurooppalaisten lajitoverien yhdyskuntiin tarkoituksena jalostaa naita paremmin tropiikkiin sopeutuviksi, tuottoisammiksi ja taudinkestavimmiksi. Risteytyksessa toivottiin afrikkalaisten mehilaisten pisteliaisyyden ja parveilunhalun laimenemista. Vuonna 1957 mehilaispesien lentoaukoista vahingossa poistettiin sulkuristikot, jotka estivat kuningattarien ja kuhnureiden karkaamisen. Taman seurauksena mehilaisparvet lensivat ymparoivaan metsaan.
[1]
Karkuun paasseet mehilaiset risteytyivat eurooppalaisten mehilaisten kanssa. Afrikkalaisten mehilaisten arhakkyys periytyi tehokkaammin kuin eurooppalaisten mehilaisten lauhkeus. Tasta seurauksena ovat hyvin aggressiiviset afrikkalaistuneet mehilaiset, joita kutsutaan myos
tappajamehilaisiksi
.
[1]
Vuonna 1957 tapahtuneen karkaamisen jalkeen afrikkalaistuneet mehilaiset levisivat nopeasti.
Etela-
ja
Keski-Amerikkaan
ne levittaytyivat 300?500 kilometrin vuosivauhdilla. Ne ovat levinneet koko Etela-Amerikkaan lukuun ottamatta mantereen etelaisinta karkea.
Pohjois-Amerikan
etelaosiin ne ovat levinneet viime vuosikymmenten aikana.
[1]
Brasiliassa oli ennen risteytyskokeita pidetty noin 160 vuotta eurooppalaisia mehilaisia. Afrikkalaistuneiden mehilaisten aloitettua levittaytymisensa moni mehilaishoitaja lopetti tyot, silla he eivat katsoneet voivansa oppia uusia mehilaistenhoitomenetelmia.
Hunajantuotanto
kaantyi talloin laskuun. Nykyaan suurin osa mehilaishoitajista tyoskentelee afrikkalaistuneiden mehilaisten kanssa, koska Latinalaisen Amerikan trooppisessa osassa laji menestyy paremmin kuin eurooppalainen mehilainen. Lisaksi afrikkalaistunut mehilainen sietaa
varroapunkkia
, joka on mehilaisen loispunkki. Afrikkalaistuneiden mehilaisten myota hunajantuotanto on huomattavasti noussut. Muut Etela-Amerikan maat ovat toipuneet Brasiliaa hitaammin.
[1]
Jotkut tutkijat ovat arvioineet afrikkalaistuneen mehilaisen leviavan
Kanadaan
saakka. Suurin osa tutkijoista uskoo kuitenkin leviamisen pysahtyvan Yhdysvaltain lounais- ja kaakkoisosiin. Euroopassa afrikkalaistuneen mehilaisen talvehtimiskyky ei riita.
[1]
Suuri maara ihmisia on kuollut afrikkalaistuneiden mehilaisten pistoihin. Tosin useimmissa tapauksissa on ollut kyse uhreista, jotka eivat ole kyenneet pakenemaan mehilaisten hyokkaysta riittavan nopeasti. Erityisen alttiita ovat vanhukset, silla yhdysvaltalaisten tilastojen mukaan jo 40?50 pistoa voi aiheuttaa kuoleman vanhukselle. Myos allergikot ovat vaarassa, silla yksikin tappajamehilaisen pisto saattaa aiheuttaa kuoleman. Tama patee tosin myos eurooppalaiseen mehilaiseen. Etela- ja Keski-Amerikassa on selviydytty hengissa jopa 300?500:sta pistosta. Sanotaan, etta
kalkkarokaarmeen
puremaa vastaa 500 tappajamehilaisen pistoa. Afrikkalaistuneen mehilaisen myrkky ei eroa juurikaan eurooppalaisen myrkysta, ja sita saattaa olla afrikkalaistuneessa mehilaisessa jopa vahemman kuin eurooppalaisessa mehilaisessa.
[1]
Afrikkalaistunut mehilainen
Afrikkalaistuneet mehilaiset havaitsevat alueella liikkujan kauempaa ja puolustavat pesaansa suuremmin joukoin. Lisaksi ne pysyvat pitempaan halytystilassa ja ajavat tunkeilijoita pitempaan takaa. Afrikkalaistuneiden mehilaisten pesaa ei tarvitse edes hairita, silla mehilaiset havaitsevat alueella liikkuvat ihmiset. Tappajamehilaisten tiedetaan kayneen myos koirien, hevosten ja nautojen kimppuun.
[1]
Toisin kuin monesti kuvitellaan, afrikkalaistuneet mehilaiset eivat ryntaile paikasta toiseen suurina parvina uutta uhria etsien, silla ne hyokkaavat vain, jos tuntevat olonsa uhatuksi.
[1]
Lajin uusilla elinalueilla esiintyy ongelmia, silla ihmiset eivat tunne lajin tapoja. Afrikkalaistuneet mehilaiset yrittavat pesia kaupungeissa ja lisaksi parveilevat vuoden ympari.
[1]
Afrikkalaistuneiden mehilaisten vihaisuuteen ja kayttaytymiseen vaikuttavat perintotekijoita enemman ilmasto-olot. Joidenkin arveluiden mukaan eurooppalainen mehilainen pystyy paremmin pitamaan puoliaan lauhkeassa ilmastossa.
[1]
Pohjois- ja Keski-Amerikassa on pyritty vahentamaan afrikkalaistuneiden mehilaisten aggressiivisuutta kayttamalla jalostuksessa eurooppalaisemoja.
[1]