Abd al-Malik ibn Marwan oli Lahi-idan arabivaltakunnan kalifi vuodesta 680 tai 685 vuoteen 705. Hanesta tiedetaan joko paljon tai vahan sen mukaan, miten paljon luotetaan hanesta kertovaan islamilaiseen perimatietoon , joka on kirjoitettu 800- ja 900 -luvuilla. ^[2]

Abd al-Malik otti kayttoon arabian hallintokielena, kun hanen edeltajansa Muawija oli kayttanyt kreikkaa. Persiaan han nimitti kuvernoorikseen ja varakuninkaakseen kenraalinsa Al-Hajjaj ibn Yusuf in (693?714). Al-Malik antoi uuden sysayksen valloituksille, jotka suuntautuivat ensin Afrikkaan ja sitten Iraniin. Valloitukset jatkuivat Walid I:n aikana ja johtivat lannessa Espanjan ja Idassa Syndin ja Transoxianan valtaamiseen. Kalifaatin rajat siirtyivat talloin Euroopan mantereelle, Induksen laaksoon ja Kiinaan. ^[3] Al-Malik rakennutti vuonna 691 Jerusalemiin Kalliomoskeijan, erikoisen temppelin, jossa ei ollut moskeijaan tai kirkkoon kuuluvaa rukoussalia eika islamilaista rukoussuuntaa osoittavaa mihrabia . Kalliomoskeijan seinia kiertaa al-Malikin uskonnollinen julistus, joka on historiallinen dokumentti arabivaltakunnan uskonnosta 600-luvun lopulla.

Ristiriitaisia mielipiteita on esitetty siita, miksi kultin keskukseksi valittiin Jerusalem eika Mekkaa, ja mita Kalliomoskeijan julistus kertoo al-Malikin uskonnosta. Erilaisia nakemyksia on esitetty myos al-Malikin taustasta, valtaan nousun tavasta ja ajankohdasta seka al-Zubayrin kapinaliikkeesta ja sen kukistamisesta.

Muawijan pojista hallitsijoina ei ole sailynyt arkeologista tietoa, joten he eivat ehka koskaan olleet hallitsijoita. ^[4] Sama koskee Tabarin mainitsemaa al-Malikin isaa Marwania, josta ei loydy arkeologista tietoa. Gross, Ohlig, Popp ja Puin kirjoittavat, etta ainoa arkeologinen dokumentti, joka yhdistaa toisiinsa sanat "Abd al-Malik" ja "Marwan", on arabialais-sassanidinen kolikko, jossa on teksti APDULMALIK-I MRWANAN. ^[5] Al-Malikin isannimea "ibn Marwan" on pidetty kaannosvirheena, silla alkuperainen teksti tarkoittaa syyroarameaksi luettuna "mies Mervista", mika viittaa Merv in kaupunkiin Persian Khorasanissa. Abd al-Malik ei siten olisi "Marwanin poika" vaan "mervilainen". ^[6]

Hallituskausien vertailu: perimatieto vs. arkeologinen aineisto (kolikot) ^[7]

Hallitsija	Perimatieto	Arkeologia
Muawija I	661?680	661?678
Jazid I	680?682	?
Muawija II	683?684	?
Marwan ibn al-Hakam	684?685	?
Abd al-Malik	685?705	680?705
"vastakalifi" al-Zubayr	683?692	673?680

Islamilaisen perimatiedon mukaan al-Malikin hallintoa oli edeltanyt hallitsijana Muawija I (661?680). ^{[8] [9]}   800-luvun lopulla kirjoittanut al-Tabari katsoi Muawijan aloittaneen umaijadisuvun dynastian arabien hallitsijoina Damaskoksessa . Islamilaisen perimatiedon mukaan valta siirtyi Muawijalta hanen pojalleen Jazid I:lle (680?682), jota seurasi taman poika Muawija II (683?684).

Sen jalkeen valta siirtyi Muawijan pojilta taman serkulle Marwan ibn al-Hakam (684?685), joka oli ollut kolmannen oikeaan johdetun kalifi Uthmanin suosikki ja hanen tarkein neuvonantajansa Medinassa. ^[10] Tabarin mukaan Marwania seurasi hallitsijana hanen poikansa Abd al-Malik vuonna 65 (685 jaa.) ^{[11] [12] [13]} Tabarin mukaan al-Malikin isan nimi oli nain ollen Marwan, mista seuraa al-Malikin nimena "ibn Marwan".

Al-Malikin valta ei kuitenkaan heti ollut taydellinen, silla al-Tabarin mukaan Abdallah ibn al-Zubayr ( 624?692 ) oli hanen vastustajansa Mekassa vuosina 683?692. ^[14] Vuonna 690 kalifi voitti kapinalliskenraali Musabin, Abdallah ibn az-Zubayrin veljen, ja seuraavana vuonna valloitti Medinan seka 692 Mekan , jolloin vasta al-Malikista tuli koko valtakunnan kiistaton hallitsija. ^[15]

Arkeologiset kolikkoloydot ovat antaneet perimatiedosta poikkeavan kuvan tapahtumista ja vallanperimyksista. Niiden nojalla Muawija hallitsi Damaskoksessa ainoastaan vuoteen 58 (678 jaa.) eika 661, silla taman jalkeen hanen nimeaan ei esiinny arkeologisissa lahteissa. ^[7] Abd al-Malik nousi valtaan jo vuonna 60 (680 jaa.) eika 685, silla tasta loytyy todiste Darabissa lyodysta kolikosta, jossa hanen nimensa ohella oli teksti "uskovien komentaja". Arkeologisten tietojen nojalla han todellisuudessa hallitsi vuodet 60?81, mika vastaa vuosia 680?705 jaa. ^[7]

Volker Popp pitaa vaitetta al-Zubayrin hallitusvallasta Mekassa epauskottavana. Kaikki hanta koskevat kolikkotiedot ovat Farsista vuosilta 673?680. Kolikkotekstit on tehty keskipersialaisella kirjaimistolla ja rahoissa on kuva zarathustraisesta tulitemppelista. Hanen nimensa voi tulkita tarkoittavan farsilaista kotipaikkaa: "Abdallah Zubirilainen". ^[16]

Numismaatikko Volker Popp katsoo, etta arkeologinen aineisto on luotettavampaa kuin al-Tabarin selostus, joka on ajallisesti myohainen ja perustuu suullisiin lahteisiin. Popp toteaa, etta Tabari siirtaa al-Zubayrin vastakalifaatin alkamisen kymmenella vuodella eteenpain, vuodesta 53 vuoteen 63. Han arvelee, etta kyseessa on ollut kirjallinen sommitelma, missa al-Zubayrin "oikeauskoinen" vastakalifaatti on haluttu sijoittaa symmetrisesti vuoteen 63, koska se olisi talloin ollut tarkalleen Muhammedin hidzran ja abbasidien vallankumouksen (126 jalkeen hidzran ) puolivalissa. ^[16]

Al-Malik oli ensimmainen historian tunnistama hallitsija, joka kaytti itsestaan nimitysta Khalifat Allah , joka tarkoitti Jumalan puolestapuhujaa. Kunnianimi oli vastaus Bysantin keisarin Justinianus II :n (685?695) kayttoon ottamalle tittelille ”Jumalan palvelija” (lat. servus Christi ). Uudet arvonimet liittyivat muutokseen hallitsijoiden legitimaatiossa. Vuonna 629 Bysantin keisari Herakleios oli vaihtanut roomalaisen arvonimensa autocrator nimeen basileus, jolla aiemmin tarkoitettiin vasallikuningasta. Nimenmuutoksella haluttiin osoittaa, etta oikea hallitsija oli Kristus, ja keisari oli vain hanen alaisensa. ^[18] Vastaavasti al-Malik halusi osoittaa, etta hanen valtansa tuli yksin Jumalalta.

Abd al-Malik otti kayttoon arabian hallintokielena, kun Muawija oli kayttanyt kreikkaa. Persian alueelle han nimitti kuvernoorikseen ja varakuninkaakseen kenraalinsa Al-Hajjaj ibn Yusuf in (693?714). Al-Malik antoi myos uuden sysayksen valloituksille, jotka suuntautuivat ensin Afrikkaan ja sitten Iraniin. Valloitukset jatkuivat Walid I:n aikana ja johtivat lannessa Espanjan valloitukseen ja Idassa Syndin ja Transoxianan valtaamiseen, jolloin kalifaatin rajat siirtyivat Euroopan mantereelle, Induksen laaksoon ja Kiinaan. ^[3]

Abd al-Malikilla oli rauhansopimus Bysantin kanssa, jonka nojalla al-Malik maksoi veroa Bysantille ja jakoi eraiden raja-alueiden (Kypros, Armenia, Georgia) verotuotot sen kanssa. ^[19]

Kun al-Malik tuli valtaan hanen kalifaattinsa oli uskonnollisesti kirjava. ^[20] Kaupunkien asukkaat olivat yleensa kristittyja. Iranissa useimmat heista olivat Jeesuksen kahtalaiseen luontoon uskovia nestoriaaneja, Armeniassa Jeesuksen yhteen luontoon uskovia monofysiitteja, jotka Syyriassa tunnettiin jakobiitteina. Egyptissa koptit jakoivat Nikean uskontunnustuksen mukaisen kasityksen Kristuksesta. Arabien valtaosa oli viela pakanoita; Iranissa oli edelleen zarathustralaisia ja manikealaisia, ja valtakunnassa oli luonnollisesti juutalaisia. ^[20] Koska syyrialaisia vaestoja yhdisti sama kieli eli aramea juutalaisten ja kristittyjen uskonnolliset nakemykset lahestyivat toisiaan. ^[21]

600-luvun alussa kayty sota Bysantin ja sassanidivaltakunnan valilla oli osoittanut sen voimanlisan, minka valtionuskonto voi antaa. Volker Poppin mukaan myos Abd al-Malik halusi vakiinnuttaa valtakunnassaan yhteisen uskon, joka lujittaisi hanen asemaansa. Han nojautui silloin kotiseutunsa Mervin uskonnollisiin kasityksiin. ^[19] Kalifi Abd al-Malikin edustamasta uskonnosta on erilaisia kasityksia. Jos luotetaan islamilaiseen perimatietoon, kuten muslimit ja useimmat arabistit tekevat, katsotaan, etta al-Malik oli muslimi, vaikka ei kaikkein hartainta laatua. ^[22] Skeptikot ovat rakentaneet uudenlaista kuvaa al-Malikista arkeologisen todistusaineiston varassa.

Abd al-Malikin lyomista kolikoista ei enaa loydy ristia kuten Muawijan aikana. Uutena kuva-aiheena on Volker Poppin tulkinnan mukaan kivista tehty roykkio, ”todistuskivi” eli Yagar Sahaduta . Se liittyy Raamatun tarinaan. Jaakob naki unessa nayn, jossa Jumala lupasi hanelle ja hanen jalkelaisilleen maan, jossa han lepasi. Herattyaan Jaakob pystytti paanaluskiven patsaaksi ja antoi paikalle nimen Bethel eli Jumalan talo (1. Moos. 28: 12?22). Kolikon tunnus korosti sita, etta arabivaltio nojasi Jumalan kanssa tehtyyn sopimukseen. Vastineeksi kuuliaisuudesta Jumala oli antanut Jaakobin jalkelaisille oikeuden luvattuun maahan. ^[23] Se oli myos osoitus al-Malikin eskatologisesta opista, jossa Palestiina korostui lopun aikojen tapahtumapaikkana.

Ristin katoaminen osoitti halua erottautua Bysantin kayttamista tunnuksista. Uusi symboli, todistuskivi, ankkuroi arabivaltakunnan kuvastoa vanhatestamentilliseen, abrahamilaiseen perintoon. Ristisymboli ei toisaalta idan kirkoissa ollut tarkea, koska niissa ei uskottu Jeesuksen ristiinnaulitsemisella olleen samaa erityismerkitysta kuin latinalaisessa ja kreikkalaisessa kristinuskossa. ^[24] Jonkin aikaa risti korvattiin kolikoissa palmulla, jonka juurella Jeesus teki ihmeen, kun pyha perhe oli pakenemassa Egyptiin. ^[25] Siihen liittyva tarina loytyy Pseudo-Matteuksen evankeliumista.

Al-Malikin edustama arabimonoteismi naki itsensa Israelin perinteen seuraajana. Jerusalem eli Siion oli Abd al-Malikille maailmanlopun tapahtumien keskus. Han rakensi Jerusalemin Temppelivuorelle Bysantin avustamana pyhakon, joka piirtokirjoitusmerkinnan mukaan valmistui vuonna 72 eli 694 jKr. Valmistumisvuotena pidetaan silti yleisemmin vuotta 691. Englannin kielella se tunnetaan nimella ”Dome of Rock” ja suomeksi Kalliomoskeijana . Se pystytettiin paikalle, jossa viimeinen tuomio pantaisiin toimeen Jeesuksen toisen tulemisen tapahtuessa. Al-Malik antoi myos kunnostaa Damaskoksen ja Jerusalemin valisen maantien pyhiinvaelluksia varten. Jerusalemista tuli nain arabikristillisyyden uusi keskus. ^[26]

Abd al-Malik antoi kirjoittaa kristologisen uskontunnuksensa temppelin sisalla olevan kahdeksankulmaisen arkadin mosaiikkifriisiin. Idea oli peraisin Konstantinopolista, missa keisari Herakleios oli antanut kirjoittaa Hagia Sofian eteistilaan vuonna 638 idan kirkoille kompromissiksi tarkoitetun tarjouksensa oikeasta uskosta. Kalifi esittaa mosaiikkifriisissa valtionuskontonsa ytimen. Kalliomoskeijan friisiteksti on tarkein arkeologinen arabialaislahde islamin kehityksen varhaisvaiheista 600-luvulla. Kalliomoskeijan teksti koostuu melkein kokonaan lauseista, jotka loytyvat myohemmin Koraanista joka sellaisenaan tai pienin muutoksin. Mukana on myos katkelma Herran siunauksesta eli Aaronin siunauksesta seka Daavidin rukouksesta Vanhassa Testamentissa. Tekstin ydinsanomana on monoteismi, jonka avainlause kuuluu: ”Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala” ( la ilah illa Allah wahdadu ). Se on arabiankielinen kaannos lauseesta, joka esiintyy 300-luvulta lahtien juutalais-kristillisissa kirjoituksissa ja etenkin samarialaisessa liturgiassa. ^[27] Lause on nykyisin islamin uskontunnustuksen eli shahadan tautologinen alkuosa.

Kalliomoskeijan mosaiikkifriisissa esiintyy myos aivan uusi ilmaisu: muhammad rasul Allah. Lause esiintyy kerran sisakehassa ja viidesti ulkokehassa. ^[28] Myohemmin siita tulee islamin uskontunnustuksen jalkimmainen osa, joka luetaan: ”Muhammed on Jumalan lahettilas ”. Muhammed, joka tullaan myohemmin tuntemaan islamin profeettana ja keskushenkilona, astuu nain historian nayttamolle. Kalliomoskeijan friisikirjoitus ei tosin ole sanan varhaisin esiintymiskerta. Sana muhammad (arab. "ylistetty") ilmestyy aluksi kolikoihin, joita lyodaan ilmeisesti kalifi Abd al-Malikin kapina-armeijan vanavedessa. Ensimmaisen kerran se esiintyy Iranin alueella lyodyissa arabialaisissa rahoissa vuonna 659 ja myohemmin vuonna 672. Kolikoissa sana esiintyy muodossa MHMT. Vuonna 687 Teheranissa lyodyssa rahassa on paitsi ”muhammad” myos ensi kertaa ilmaisu ”rasul(a)llah”. ^[29] Kolikkoteksti siirtyy kohti lantta ja loytyy kalifi Abd al-Malikin hallintokauden kahdessa kolikossa, jotka on lyoty Damaskoksessa vuosina 690?691. Myos niissa se esiintyy muodossa muhammad rasul Allah . ^[30] Muhammed ei siten tee ensiesiintymistaan Arabian niemimaalta kasin vaan saapuu kolikkotekstina Iranista, kunnes sana vuonna 691 saavuttaa paakaupungin ja tulee kirjatuksi lauseena ” Muhammad rasul Allah” Kalliomoskeijan seinaan Jerusalemissa. ^[31] Muhammed-tekstin myota ristin kaytto loppuu valtiollisissa julistuksissa. ^[32]

Volker Poppin mukaan al-Malikin Mervista mukanaan tuoma uskonto oli "muhammadismia". Sanan tulkinnasta on erilaisia mielipiteita. Useimpien orientalistien mielesta se viittaa profeetta Muhammediin, mutta Christoph Luxenbergin mukaan sana on Jeesuksen kunnianimi, "ylistetty" tai "siunattu". ^[33] Kalliomoskeijan tekstilla al-Malik profiloi oman valtionuskontonsa ja tekee eroa bysanttilaiseen kristinuskoon. Kirjoitus korostaa ehdotonta yksijumalaisuutta, jossa Jumalalla ei ole poikaa. Tassa polemiikki kohdistuu seka nikealaista etta nestoriolaista kristinuskoa vastaan (”Oi kirjan kansa!”) ja vakuuttaa, etta Jeesus oli vain abd Allah ja muhammad rasul Allah. Kalliomoskeijan friisiteksti syytti kristittyja ”liioittelusta”, kun he vaittivat, etta Jumalalla on poika. ^[26]

Nimitys ”lahettilas” tarkoitti ”profeettaa” (nabi). Profeetat olivat lahettilaita silloin, kun he olivat saaneet ilmestyksensa kirjana. Vanhan testamentin mukaisesti profeetat olivat oman kansansa pelastajia. Pelastuminen tapahtui Jumalan kanssa tehdyn sopimuksen avulla. Nooa pelasti perhekuntansa tulvalta, Loot tulelta ja Mooses meren aalloilta. Volker Poppin mukaan Jeesus liittyi tahan joukkoon ”muhammedina” eli seemilaisten ja erityisesti arabien profeettana. Hanen kirjansa oli Injil eli evankeliumi. ^[34] Jeesuksesta olisi nain ensin tullut Abd Allah eli Jumalan palvelija kalifi Muawijan aikana ja nyt muhammad rasul Allah, eli Jumalan ylistetty tai valittu lahettilas. ^[35] Jalkimmaista ilmaisua ei loydy viela Muawijan aikaisista piirtokirjoituksista Gadaran kylpylasta (662) ^[36] tai Saysadin padosta (678) joissa molemmissa kalifia kutsutaan ”Jumalan palvelijaksi”. Abd al-Malikin veljen Egyptissa rakennuttaman Fustatin sillan (688) piirtokirjoituksesta ei liioin loydy sanaa Muhammed, vaikka se edeltaa vain kolmella vuodella Kalliomoskeijan rakentamista. ^[37] Muhammed-sana alkaa yleistya jyrkasti vuoden 691 jalkeen. Sita ennen sanaa ei juuri loydy, mutta sen jalkeen Muhammed on jokaisessa virallisessa julistuksessa. ^[38]

Nevon ja Korenin mukaan Kalliomoskeijan teksti todistaa 690-luvun kaannekohdasta arabiuskonnon kehityksessa. ^[39] Abd al-Malik maaritteli Kalliomoskeijan tekstin avulla valtionuskontonsa sisallon. Han halusi nostaa oman oppinsa samaan asemaan, joka zarathustalaisuudella oli sassanidien valtakunnassa ja nikealaisella kristinuskolla Bysantissa, jonne al-Malik edelleen klienttina maksoi veroa. ^[19]

Al-Malikin myota suhtautuminen kristittyihin muuttui kielteisemmaksi. Jattivaltakunnan uskonnollinen yhtenaisyys ei silti viela toteutunut. Esimerkiksi Pohjois-Afrikassa painetut kolikot eivat sisaltaneet muhammad ? viestia. Ne olivat latinankielisia ja kayttivat perinteisia siunausformuloita, jotka areiolaiseen tapaan korostivat Jumalan ykseytta. Kolikoita ei muuallakaan painettu pelkastaan arabiaksi vaan kaytettiin paikallisia kielia. ^[40]

Islamilaisen perimatiedon mukaan al-Malik kavi aluksi sotaa al-Zubayria vastaan, jonka valtakeskus oli Mekassa. Al-Malikin kenraali Al-Hajjaj ibn Yusuf valtasi kaupungin ja kukisti kapinan vuonna 692. Tabari kertoo, etta taistelu Mekan laaksossa kesti kuusi kuukautta ja 17 yota tai kahdeksan kuukautta ja 17 yota. Ibn Yusuf kaytti heittokoneita, joilla kaupunkia pommitettiin niin, etta "taivas jyrisi ja salamoi". Taistelun yksityiskohdista Tabari ei kerro enempaa, mutta selostaa sanatarkasti sen kuluessa kaydyt keskustelut. ^[41] Al-Zubayrin valtaa Mekassa pidetaan selityksena siihen, miksi Al-Malik ohjasi pyhiinvaelluksen Jerusalemiin. ^[42]

Kolikkotiedot antavat tapahtumista erilaisen kuvan. Muawijan valtaa vuoteen 678 asti seurasi al-Zubayrin rinnakkainen kalifikausi Farsissa vuodesta 673 lahtien. Vuonna 680 kalifaatti siirtyi al-Malikille, mutta al-Zubayr pysyi Farsin kuvernoorina vuodet 680?689. ^[43]

Kun rauhansaopimus Bysantin kanssa paattyi vuonna 692, al-Malikin veli Muhammad voitti Bysantin armeijan Vaha-Aasiassa ja ryosteli Anatolian sydanmaita. Kalifien linjaksi Anatoliassa muodostui myohemminkin se, etta vuoristoista aluetta voitiin kesaisin jihadin hengessa ryostella, mutta tyhjaksi kaluttua ja talvella kylmaa ylankoa ei kannattanut ottaa pysyvasti haltuun. ^[44]

Umaijadit olivat sisallissodan aikana menettaneet Afrikan, mutta al-Malkin lahettama armeija otti berbereilta uudelleen haltuun Kairouanin kaupungin Tunisiassa, josta tehtiin valtakeskus ja valloitti bysanttilaisilta Karthagon satamakaupungin. Tunisiasta lanteen olevat Algeria ja Marokko olivat Afrikan itarannikkoa vahemman roomalaistuneet, ja niissa elavien berberien voittaminen kesti pitempaan. Kuvernoori Musa vei valtauksen paatokseen vuonna 708, jolloin Tangerista tehtiin varuskuntakaupunki. ^[45]

Espanjan valloituksesta kertovat arabilahteet ovat ajallisesti liian myohaisia ollakseen luotettavia historiallisia todisteita. Vanhin niista on egyptilaisen Ibn Abd al-Hakamin Futuh Misr , joka on kirjoitettu 800-luvulla, mutta sen vanhimmat sailyneet kopiot ovat vasta 1100-luvulta. ^[46] Kertomukset ovat muokkaantuneet myohempien arabihallitsijoiden, etenkin Espanjan umaijadiemiirien propagandistisiin tarpeisiin. ^[47]

Valloituksesta raportoiva ainoa aikalaislahde on tuntemattoman tekijan mahdollisesti Toledossa kirjoittama Vuoden 754 kronikka" . Se kertoo, etta vuonna 712 Roderik teki epaonnisen hyokkayksen Tarikin joukkoja vastaan, jotka olivat jo pitkaan havittaneet kaupunkeja Espanjassa. Kronikan mukaan emiiri Musa nousi toisen armeijan kanssa samana vuonna maihin Cadizissa ja eteni Toledoon ja Pohjois-Espanjassa Zaragosaan. Musa ulotti kronikan mukaan heti valtansa lahes koko niemimaalle. Visigoottien hallituskaupungissa Toledossa valloittajat teloittivat entisen valtaeliitin apunaan prinssi Oppa, entisen kuningas Wittizan veli. Valloittajat saivat luultavasti apua myos Espanjan sorretulta juutalaisvaestolta. Valtausarmeijoiden kooksi on arveltu 15 000 miesta. Berberit olivat sen suurin ryhma, eika mukana ollut arabijoukkoja ainakaan kalifaatin sydanalueilta. Myohaisen arabilahteen mukaan Tarikin joukkoihin kuului 17 arabia ja 12 000 berberia. ^[48] Kyse oli siten paaosin pohjoisafrikkalaisin voimin tehdysta invaasiosta. ^[49]

Koillis-Iranin ja Transoxianan valloitus paasi kayntiin al-Malikin vakiinnutettua valtansa. Silkkitien varrella olleet alueet olivat varakkuutensa takia houkutteleva kohde, mutta tarkkaa tietoa ei ole valloitusten etenemisesta. Korealainen munkki Huichao liikkui alueella 720-luvulla ja raportoi, etta nykyisessa Pohjois-Afganistanissa sijaitseva Balkh oli "arabien valvonnan ja sorron alla." Sogdia, Buhara ja Samarkand olivat myos arabien hallussa. Huichao ei silti nahnyt islamista mitaan merkkeja; sen sijaan vaesto oli buddhalaista ja zarathustralaista. ^[50]

Vuonna 705 kalifiksi nousi al-Malikin poika Walid I (705?714).

• Abdallah ibn al-Zubayr
• Kalliomoskeija

• Bellinger, D.: Islam ? Munzen als Zeitzeugen. Die Bank. Zeitschrift fur Bankpolitik und Praxis , 2010. Artikkelin verkkoversio .
• Collins, Roger:  The Arab Conquest of Spain 710?797 . Blackwell, 1989. ISBN 0-631-19405-3 .
• Gross, Markus - Ohlig, Kalr-Heinz - Popp, Volker - Puin, Gerd,R.:  Anmerkung zur Kritik an Inarah. Teoksessa: Markus Gross & Kalr-Heinz Ohlig (toim.) Vom Koran zum Islam. Schriften zur fruhen Islamgeschichte und zum Koran , s. 7-28. Verlag Hans Schiler, 2009.
• Hoyland, Robert G.:  In God's Path. The Arab Conquests and the Creation of an Islamic Empire . Oxford University Press, 2017. ISBN 978-0-19-061857-5 .
• Kennedy, Hugh:  When Baghdad Ruled the Muslim World. The Rise and Fall of Islam's Greatest Dynasty . Da Capo Press, 2004. ISBN 978-0-306-81480-8 .
• Luxenberg, Christoph:  A new interpretation of the arabic inscription in Jerusalems’s Dome of the Rock.Teoksessa: K-H. Ohlig & G. Puin (toim.) The hidden origins of Islam. New research into its early history , s. 125?151. Prometheus Books., 2010. ISBN 978-1-59102-634-1 . Teoksen verkkoversio .
• Nagendra, K.S:  The International Encyclopaedia of Islam . New Delhi: Anmol Ltd, 2005. ISBN 81-261-0403-1 . (englanniksi)
• Nevo, Y. E. & Koren, J:  Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state . Amherst, NY: Prometheus Books, 2003). ISBN 1-59102-083-2 .
• Ohlig, Karl-Heinz & Puin, Gerd-R. (toim.):  The Hidden Origins of Islam . Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1 . Teoksen verkkoversio . (englanniksi)
• Ohlig, Karl-Heinz:  Evidence of a new religion in Christian literature ?under islamic rule“. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources , s. 176-250. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6 . Teoksen verkkoversio . (saksaksi)
• Petersen, K.:  Ihmiskunnan ajantieto . Suomeksi toimittanut Antero Manninen ja Pentti Papunen. Porvoo: Werner Soderstrom Osakeyhtio, 1965.
• Popp, Volker:  Biblische Strukturen in der islamischen Geschichtsdarstellung. Teoksessa: Markus Gross & K-H. Ohlig (toim.). Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte . , s. 35?92. Schiler, 2008.
• Popp, Volker:  The early history of islam, following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: Karl-Heinz. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam. New Research into its Early History , s. 17?124. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1 . Teoksen verkkoversio . (englanniksi)
• Popp, Volker:  From Ugarit to Samarra. An archeological journey on the trail of Ernst Herzfeld. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources. (s. 14?175) . Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6 .
• Pseudo-Clemente:  The Clementine Homilies . New Advent, 2005. Teoksen verkkoversio .
• Robinson, Chase F.:  Abd al-Malik . Oneworld Publications, 2005. ISBN 978-1-85168-361-1 .
• Robinson, Chase F.: Review: The Ideological Uses of Early Islam. Past & Present, 203, s. 205?228 , 2009. Artikkelin verkkoversio .
• Thomas, Johannes:  Zu den beiden Mythen "Entscheidungsschlacht am Guadalete" und "Zerstorung der Stadte". Teoksessa: Markus Gross & K-H. Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion V. Der Koran als Werkzeug der Herrschaft , s. 193?207. Schiler & Mucke, 2020.
• Toral-Niehoff, Isabel & Leon Munoz, Alberto:  Ornament of the world: Urban change in early Islamix Qurtuba. Teoksessa: The Power of Cities (toim. Sabine Panzram) , s. 108?109. Brill, 2019. Teoksen verkkoversio .

• Haeri, Fadhlalla:  Islam . Suomentanut Salme Saukko. Helsinki: Tammi, 1996. ISBN 951-31-0671-3 .
• al-Tabari:  The History of al-Tabari. Volume XX. The Collapse of Sufyanid Authority and the Coming of the Marwanids . State University of New York Press, 1989. ISBN o-887o6-857-X. Teoksen verkkoversio .
• Al-Tabari:  The History of al-Tabari. Volume XXI. The Victory of the Marwanids . State University of New York Press, 1990. Teoksen verkkoversio . (englanniksi)
• Ibn abd al-Hakam:  The History of the Conquest of Egypt, North Africa and Spain . Cosimo Classics, 1921. ISBN 978-1-61640-435-2 . (arabiaksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Abd al-Malik ibn Marwan Wikimedia Commonsissa

Edeltaja: Marwan I

Damaskoksen umaijadikalifi 685?705

Seuraaja: Walid I

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST 2 ISNI VIAF 2 WorldCat Kansalliset Saksa Israel Yhdysvallat Ruotsi Australia Alankomaat Puola Vatikaani Henkilot Trove Muut IdRef ?slam Ansiklopedisi