Aatehistoria

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aatehistoria on ihmiskunnan sivistyksen historiaa : oppia ja tutkimusta siita, miten eri aatteet ovat syntyneet suhteessa omaan aikaansa ja ymparistoonsa. Sen nakyvin osa on (luonnon)tieteiden historian tutkimus. Laajemmin sen tutkimuksen kohteena on eri aikoina ja eri yhteyksissa syntynyt kirjallisuus ja oppineisuus, seka kulloinkin kaytetyt menetelmat esimerkiksi historian ja luonnontieteiden tutkimuksessa.

Aatehistoria eroaa filosofian historiasta , vaikka nama osa-alueet ovat laheisesti yhteyksissa toisiinsa ja usein paallekkaisia. Aatehistorian keskeisia ajatuksia ovat, etta aatevirtaukset eivat synny ja kehity eristyksissa niita luovista ja hyodyntavista ihmisista, ja etta on tutkittava ihmisten kulttuuria, elamaa ja ymparistoa jotta voitaisiin ymmartaa heidan ajatteluaan.

Lansimaiden aatehistoria

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lansi-Euroopan aatehistoria aloitetaan usein joko keskiajasta tai vasta uuden ajan alkaessa. Sen aikajanalle kuuluvat ainakin seuraavat aatteet ja henkilot:

Aatehistoria oppiaineena

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomen yliopistoissa yhdistetaan yleensa aate- ja oppihistoria. Paaaineena sita on mahdollista opiskella Oulun yliopistossa ja sivuaineena ainakin Tampereen yliopistossa . [1]

Tunnettuja aatehistorioitsijoita

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirjallisuutta

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]