Aatehistoria
on
ihmiskunnan
sivistyksen
historiaa
: oppia ja tutkimusta siita, miten eri
aatteet
ovat syntyneet suhteessa omaan aikaansa ja ymparistoonsa. Sen nakyvin osa on (luonnon)tieteiden historian tutkimus. Laajemmin sen tutkimuksen kohteena on eri aikoina ja eri yhteyksissa syntynyt
kirjallisuus
ja oppineisuus, seka kulloinkin kaytetyt menetelmat esimerkiksi historian ja
luonnontieteiden
tutkimuksessa.
Aatehistoria eroaa
filosofian historiasta
, vaikka nama osa-alueet ovat laheisesti yhteyksissa toisiinsa ja usein paallekkaisia. Aatehistorian keskeisia ajatuksia ovat, etta aatevirtaukset eivat synny ja kehity eristyksissa niita luovista ja hyodyntavista ihmisista, ja etta on tutkittava ihmisten kulttuuria, elamaa ja ymparistoa jotta voitaisiin ymmartaa heidan ajatteluaan.
Lansi-Euroopan aatehistoria aloitetaan usein joko
keskiajasta
tai vasta
uuden ajan
alkaessa. Sen aikajanalle kuuluvat ainakin seuraavat aatteet ja henkilot:
Suomen
yliopistoissa
yhdistetaan yleensa aate- ja oppihistoria. Paaaineena sita on mahdollista opiskella
Oulun yliopistossa
ja sivuaineena ainakin
Tampereen yliopistossa
.
[1]