?etnikit tai t?etnikit ( serb. Четници , ?etnici , sanasta ?eta ’komppania, sotilasosasto’) ovat serbialaisia kansallismielisia puolisotilaallisia joukkoja ja taistelijoita. Serbian armeija koulutti ja perusti kuningasmielisia ?etnikkiosastoja tekemaan sissi- ja terrori-iskuja ottomaaneja vastaan vuonna 1903 Makedoniaan. Ne taistelivat myos bulgaarien kanssa vuoteen 1908. Laajemmin tunnetaan toisen maailmansodan aikaiset Jugoslavian kuningasmieliset ?etnikit, jotka sotivat alussa miehittajia vastaan, mutta myohemmin kroaatteja ja Titon partisaaneja vastaan. Nama ?etnikit tekivat melko laajaa yhteistyota akselivaltojen joukkojen kanssa, koska eivat kyenneet voittamaan niita. Jugoslavian hajoamissodissa taistelleita puolisotilaallisia joukkioita kutsutaan yleisesti ?etnikeiksi. ?etnikeja on monestikin syytetty erilaisista sotarikoksista.

Serbian armeija erikoiskoulutti ja perusti vuonna 1903 ensimmaisen Anđelko Aleksi?in johtaman ?etnikkiosaston ottomaanien miehittamaan Makedoniaan mm. tekemaan terroritekoja. Seuraavana vuonna serbit lahettivat Makedoniaan nelja ?etnikkiosastoa. Naiden oli maara tukea Makedonian kapinallisia ottomaaneja vastaan. Mutta ?etnikit ajautuivat pian sotaan myos Makedonian bulgaarikapinallisten kanssa. ?etnikkien vastarinta Makedoniassa jatkui vuoden 1908 nuorturkkilaiseen vallankumoukseen asti.

Ensimmaisessa Balkanin sodassa ?etnikit tekivat sissi-iskuja hyokkaavan armeijan edella Ottomaanien armeijaa vastaan ja auttoivat hallinnon perustamisessakin. Mutta ?etnikit sotivat vihollislinjojen takana ja vakauttivat vallattuja alueita jopa siviilivaestoa terrorisoimalla ^[1] .

Itavalta-Unkari valtasi Serbian ensimmaisen maailmansodan kestaessa raskaiden, siviilivaestolle tuhoisien taistelujen jalkeen. Korfulle vetaytynyt Serbian armeija yritti silti vastarintaa. Kaksi kilpailevaa ?etnikkijohtajaa havisi taistelun Itavalta-Unkarin ja Bulgarian joukoille Toplicassa helmi-maaliskuussa 1917.

Sotien valilla ?etnikeiksi kutsuttiin kahta jarjestoa. Ensimmainen jarjesto osallistui Makedonian pakkoserbialaistamiseen mm surmaamalla vastarinta-aktivisteja ja terrorisoimalla tavallista vaestoakin. Toinen jarjesto oli siviilien veteraanijarjesto.

Toinen maailmansota oli ollut kaynnissa jo pari vuotta, kun natsi-Saksa yhdessa Italian , Unkarin ja Bulgarian kanssa hyokkasi Jugoslaviaan kevaalla 1941. Valtaus kesti vain muutamia viikkoja ja maa jaettiin miehittajien kesken. Osasta entista Jugoslaviaa muodostettiin Kroatian nukkevaltio , jota hallitsi Ante Paveli?in johtama aarikansallismielinen kroaattijarjesto Usta?a . Jugoslavian kuningas Pietari II pakeni Lontooseen .

Kenraali Dra?a Mihailovi? johti pienta sotilasryhmaa, joka vetaytyi Ravna Gorassin tiettomalle vuoristoalueelle etsien viela taistelevia jugoslaaviarmeijan osastoja. Kun kavi ilmi, etta armeija oli jo lyoty, Mihailovi? perusti 13. toukokuuta 1941 ?etnikkisissien partisaaniliikkeen . ?etnikit tukivat paennutta kuningasta ja he alkoivat taistella saksalaisia ja italialaisia miehittajia vastaan. Virallisten ?etnikkien johto kehotti kuitenkin serbialaisia yhteistyohon saksalaisten kanssa. Myos Lontoon pakolaishallitus ei uskonut ?etnikkien kykenevat voimakkaaseen vastarintaan saksalaisia vastaan. Mihailovi? kannatti vastarinnan aloittamista vasta liittoutuneiden ehka saapuessa maahan, jotta valtettaisin ensimmaisen maailmansodan tapainen suuri vaestokato ^[2] .

Mihailovi? oli maltillinen ja pieniin operaatioihin uskova sissijohtaja. Han pelkasi saksalaisten kostavan suuret iskut siviilivaestolle. Tahan oli syytakin, silla saksalaiset tappoivat pelkastaan Kragujevacin ja Kraljevon kaupungeissa 5 000 ihmista. Partisaanitoiminnan yltyessa Adolf Hitler vaati, etta jokaisen vastarintaliikkeen tappaman saksalaisen kuolema on kostettava tappamalla sata jugoslaavia. ^lahde?

Alkuun ?etnikit osallistuivat yhteisiin operaatioihin saksalaisia vastaan Josip Broz Titon johtamien kommunististen partisaanien kanssa, mutta nakemyssyista tiet erosivat. Syksylla 1941 nama kaksi vastarintaliiketta ajautuivat taisteluihin toisiaan vastaan ^[2] . Kaydessaan sotaa Titon partisaaneja vastaan ?etnikit tekivat jopa yhteistyota saksalaisten , italialaisten ja miehittajia tukevan kroaattien Usta?an kanssa. Mutta Titon partisaanit sotivat jatkuvasti miehittajia vastaan. Kun aiemmin molempia vastarintaliikkeita tukeneet liittoutuneet saivat tasta vihia, he ohjasivat tukensa yksinomaan Titolle. Liittoutuneet hyvaksyivat Titon kommunistipartisaanit liittolaisikseen Teheranin huippukokouksessa marras-joulukuussa 1943. Vuoden 1944 tammikuusta Englanti tuki vain Titoa ^[3] .

?etnikit taistelivat ”kuninkaan ja isanmaan puolesta”. He olivat ortodokseja , joille perhe ja yksityisomaisuus olivat tarkeita, toisin kuin Titon partisaaneille. Lahes kaikki ?etnikit olivat kansallismielisia, jotkut aarikansallismielisiakin.

Dra?a Mihailovi? kannatti kansallisesti yhtenaista Suur-Serbiaa , johon kuuluisivat Serbia , Makedonia , Montenegro , Bosnia ja Hertsegovina , Srem, Banat ja Backa. Mihailovi?in mielesta tavoite saavutettaisiin etnisilla puhdistuksilla . Kesalla 1941 julkaistun suunnitelman mukaan Suur-Serbiasta karkotettaisiin 2,5 miljoonaa ja sinne siirrettaisin 1,3 miljoonaa ihmista. Muslimivaesto olisi puhdistettava Sand?akista Serbian ja Montenegron valilta, ja muslimit ja kroaatit Bosnia-Hertsegovinasta ^[4] .

Kuningas Pietari pudotti ?etnikkijohtaja Mihailovi?in uudesta Jugoslavian pakolaishallituksesta toukokuussa 1944 ^[3] . Neuvostoarmeija ja partisaanit saapuivat Belgradiin 20. lokakuuta 1944. Silti Mihailovi? toivoi sodan loppuun ja sen jalkeenkin Bosnian metsissa piileksiessaan ja hyokkayksia tehdessaan lantista apua. Mihailovi? jai kiinni maaliskuussa 1946, jonka jalkeen hanet teloitettiin ^[5] .

Jugoslavian sisallissodassa , joka alkoi 1991, ?etnikit olivat aarikansallismielisia puolisotilaallisia sisseja, jotka tappoivat, kiduttivat, raiskasivat, havittivat ja ryostelivat kroaatti- ja muslimikylissa. Naiden sissien motiivi oli osin isanmaallisuus, osin ryostosaaliin hankkiminen. Sellaiset poliitikot kuin Vojislav ?e?elj ja Vuk Dra?kovi? olivat 1990-luvun ?etnikkijohtajia.

• Balkan toisessa maailmansodassa
• Valkoiset kotkat

• Yrjo Lautela ja Jyrki Palo: Jugoslavia ? kansakunta, jota ei ollut , VAPK-Kustannus 1992, ISBN 9513709566

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta ?etnikit .

• Vesa Saarikoski: Politiikan tunnistaminen Balkanin vakauden haasteena ( Arkistoitu ? Internet Archive).