Emile Friant
(
16. huhtikuuta
1863
?
9. kesakuuta
1932
) oli
ranskalainen
taidemaalari
ja
Ranskan kunnialegioonan
komentaja. Hanen maalauksensa olivat esilla
Pariisin salongissa
. Friant paasi
Ecole des Beaux-Artsiin
professorksii ja
Ranskan instituutin
jaseneksi.
[1]
Emile Friant syntyi vaatimattoman kodin pojaksi Ita-Ranskassa. Isa tyoskenteli lukkosepan liikkeessa ja aiti ompelijana. Pojan onneksi aidilla oli varakas asiakas, Madame Parisot.
[1]
Madame Parisot oli lapseton ja han kiintyi ompelijansa poikaan . Myos Monsieur Parisot piti pojasta ja kohteli hanta isallisesti. Yhdessa pariskunta paatti auttaa poikaa elamassa eteenpain.
[2]
Vuonna 1870 syttyi
Saksan?Ranskan sota
, Ranskasta tuli tappion myota tasavalta ja Friantin kotiseutu kuului Saksalle luovutettavaan alueeseen. Parisot´n pariskunta paatti muuttaa Nancyyn. Vahan muuton jalkeen Monsieur Parissot kuoli. Madame Parissot halusi edelleen kustantaa suojattinsa koulutuksen ja Friant muutti Nancyyn. Poika haluttiin kouluttaa kemistiksi. Ongelmia aiheutti se, etta kemia ei kiinnostanut Friantia lainkaan.
[1]
[2]
Isan suostumuksella Friant paasi nyt
Nancyn
taidekouluun. Koulussa hanesta tuli
Louis-Theodore Devillyn
, joka oli koulun johtaja, suosikkioppilas. Koulussa opeteltiin asetelma- ja maisemamaalausta. Friant piti ensimmaisen nayttelynsa Nancyssa vain viisitoistavuotiaana.Nayttelyssa hanen teoksensa olivat esilla yhdessa ammattitaiteilijoiden toiden kanssa. Arvostelu oli ylistavaa ja Nancyn kaupunki antoi stipendin Pariisissa tehtavia taideopintoja varten.
[1]
[2]
Friant muutti yksin Pariisiin vain 16- vuotiaana ja paasi akateemisen taidemaalarin
Alexandre Cabanelin
oppilaaksi. Pariisissa han tutustui kolmeen muuhun elsassilaiseen taiteilijaan,
Aime Morot
´n,
Victor Prouven
ja
Jules Bastien-Lepage
´n. Friant rohkaisi Morotia lopettamaan akateemisen koulutuksen ja sen sijaan viimestelemaan
Tuhlaajapoika
- maalauksensa. Maalaus hyvaksyttiin Pariisin salonkiin vuonna 1882. Friant ei viihtynyt Pariisissa eika pitanyt Cabanelin opetuksesta ja palasi Nancyyn vuonna 1881.
[1]
Friant ei kuitenkaan viihtynyt enaa Nancyssa ja palasi Pariisiin Cabanelin ateljeeseen. Tavoiteltua Prix de Romea Friant ei saanut, mutta hanella alkoi olla paljon muotokuvatilauksia. Vain 22-vuotiaana han oli jo suhteellisen tunnettu taiteilija. Vuonna 1886 han sai Ranskan valtion matkastipendin ja teki maalausmatkat Alankomaihin, Tunisiaan ja Italiaan. Tunisia teki haneen suuren vaikutuksen.
[1]
Suurta huomiota Friant heratti vuonna 1886, kun esitteli Pariisin Salongissa patrioottisen maalauksensa
Toussaint
. Vuonna 1889 hanet nimitettiin Ranskan kunnialegioonan ritariksi ja hanella oli kymmenen tyota Pariisin Salongissa. Han sai jalleen matkastipendin ja matkusteli Espanjassa, Alankomaissa ja Algeriassa. Han oli myos paljon esilla julkisuudessa, sanottiin etta hanesta kirjoitettiin lahes joka lehdessa. Han oli myos taystyollistetty useiden muotokuvatilausten, kuvitustoiden ja piirrostensa vuoksi.
[1]
Ystavat pyysisivat Friantin mukaan Societe Nationale des Beaux-Arts´n toimintaan jossa oli se etu, etta taiteilija sai valita sen nayttelyyn niin monta tyota kuin halusi eika siella ollut jurya arvioimassa toita. Lisaksi sen taiteilijoita pidettiin Pariisin salongin taiteilijoita edistyneempina. 1890 luvulla Friantin tyyli alkoi muuttua. Han alkoi kuvata oman aikansa porvariston elamaa. Ne kuvaavat kohteitaan lahes valokuvamaisen tarkasti.
[1]
1890- luvulla myos varakkaat yhdysvaltalaiset kerailijat kiinnostuivat Friantin toista. Varakas kerailija Henry Clay Frick osti Friantin toita
Pittsburgin
asuntoonsa. Lisaksi taidevalittaja Roland Knoedler osti paljon Friantin toita. Hanelta tilattiin myos Nancyn kaupungintalon seinamaalaukset.
[1]
Elamansa Friant jakoi kahden kaupungin, Pariisin ja Nancyn valilla. Nancy pysyi hanelle tarkeana kaupunkina ja han omisti siella asunnon. Vuonna 1906 hanet nimitettiin taideakatemian professoriksi ja han hoiti virkaa kuolemaansa saakka.
[3]
Ensimmaisen maailmansodan
puhjettua Friant oli liian vanha armeijaan. Hanet pestattiin tekemaan propagandajulisteita ja suunnittelemaan
obligaatioita
.
[3]
- Emile Friant`n toita musee des Beaux-Arts de Nancyn kokoelmista.
-
Portrait de Madame Petitjean
(1883).
-
Les Buveurs
ou
Le Travail du lundi
(1884).
-
La Toussaint
(1886).
-
Jeune Nanceienne dans un paysage de neige
(1887).
-
Portrait de sa mere epluchant un navet devant une fenetre
(1887).
-
Les Amoureux
(1888).
-
La Petite Barque
(1895).
-
Portrait de M.Paul
(1896).
-
Devant la psyche
(1912).
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Taiteenala
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
| | Muut
| |
|---|
|