Alvaro Barreirinhas Cunhal ( 10. marraskuuta 1913 Coimbra ? 13. kesakuuta 2005 Lissabon ) oli portugalilainen poliitikko ja kirjailija, joka toimi Portugalin kommunistisen puolueen (PCP) paasihteerina vuosina 1961?1992. Han joutui olemaan useita vuosikymmenia vankeudessa ja maanpaossa Antonio Salazarin ja Marcello Caetanon oikeistodiktatuurin aikana. Neilikkavallankumouksen jalkeen han oli ministerina Portugalin hallituksessa 1974?1975, mutta PCP joutui pian takaisin oppositioon. ^[1] Cunhal oli vuosikymmenten ajan puolueensa henkiloityma. Hanen ideologista linjaansa on pidetty dogmaattisena ja han pysyi uskollisena Neuvostoliiton kannoille. Vetaydyttyaan politiikasta han saavutti vanhoilla paivillaan arvostusta kirjailijana. ^[2]

Cunhalin isa oli vapaamielinen lakimies ja han suoritti itsekin nuorena lakiopintoja Lissabonin yliopistossa . ^[2] Han liittyi 17-vuotiaana kommunistiseen puolueeseen ja Neuvostoliiton ystavyysseuraan. Hanet valittiin jo 22-vuotiaana puolueen keskuskomiteaan seka puolueen nuorisojarjeston puheenjohtajaksi, ja han edusti vuonna 1935 PCP:ta kommunistisen nuorisointernationaalin kongressissa Moskovassa . ^[3] Cunhal oli vangittuna ensimmaisen kerran vuosina 1937?1938. Ollessaan toisen kerran lyhyesti vangittuna vuonna 1940 han vaitteli lakitieteen tohtoriksi vaitoskirjansa aiheena abortin laillistaminen. ^{[3] [2]} Yksi vastavaittajina toimineista professoreista oli tuleva diktaattori Marcello Caetano . PCP:n paasihteeri Bento Goncalves kuoli vuonna 1942 vankilassa ja seuraavana vuonna pidetyssa salaisessa puoluekokouksessa Cunhal kohosi kaytannossa puolueen johtavaksi hahmoksi, joskaan hanta ei muodollisesti valittu puoluesihteeriksi viela tuolloin. Cunhal toimi keskuskomitean sihteerina vuoteen 1949, jolloin viranomaiset lopulta saivat hanet kiinni. Cunhal oli taman jalkeen yli kymmenen vuotta vankilassa, kunnes han onnistui 3. tammikuuta 1960 pakenemaan yhdessa yhdeksan muun poliittisen vangin kanssa Penichen vankilasta kiipeamalla muurin yli. ^{[2] [4]}

Cunhal nimettiin muodollisesti maanalaisen PCP:n paasihteeriksi vuonna 1961. Vuonna 1962 han siirtyi maanpakoon ja asui seuraavat 12 vuotta paaasiassa Moskovassa ja Prahassa . Han tuki Neuvostoliiton toimia T?ekkoslovakian miehityksen aikana vuonna 1968. Cunhal kannusti PCP:ta tukemaan myos muiden kuin tyolaisten kapinaliikehdintoja Portugalin diktatuurin kaatamiseksi ja panostamaan varsinkin armeijassa vallinneeseen tyytymatomyyteen. ^[2] Toisaalta hanen Neuvostoliitolle uskollisen ja ideologisesti jaykan linjansa vuoksi PCP:n suhteet Espanjan ja Italian kommunistisiin puolueisiin, Portugalin siirtomaiden vasemmistolaisiin sissiliikkeisiin ja Portugalin radikalisoituvaan nuorisoon jaivat viileiksi. ^[4]

Cunhal palasi Portugaliin viisi paivaa huhtikuun 1974 neilikkavallankumouksen jalkeen ja sai sankarin vastaanoton. Han oli merkittava poliittinen vaikuttaja vallankumousta seuranneessa siirtymavaiheessa. Han toimi 1974?1975 salkuttomana ministerina neljassa perakkaisessa hallituksessa ja oli laheisessa yhteistyossa varsinkin vasemmistolaisen paaministerin Vasco Goncalvesin kanssa. Ministerina Cunhal johti pankkien ja vakuutuslaitosten kansallistamista seka maanjakoa . Hanen johdollaan PCP luopui proletariaatin diktatuurin tunnuksesta korostaakseen maltillisuuttaan, mutta se jai siita huolimatta ensimmaisissa vapaissa vaaleissa kevaalla 1975 keskikokoiseksi puolueeksi. ^[2] Cunhal toivoi vallankumouksellisen kehityksen Portugalissa jatkuvan, mutta seka Mario Soaresin johtamat sosialistit etta valitonta vallankumousta vaatineet aarivasemmistolaiset nuorisoliikkeet kaansivat selkansa PCP:lle, joka joutui vaistymaan hallituksesta heinakuussa 1975. ^[4]

Cunhal oli edustajana perustuslakia saatavassa kansalliskokouksessa ja sen jalkeen parlamentissa vuosina 1975?1991 seka Portugalin valtioneuvoston jasenena 1982?1992. ^[2] Vuonna 1992 Cunhal luopui PCP:n paasihteerin tehtavista ja siirtyi puolueen kunniapuheenjohtajaksi. ^[1] Aatteellisia linjauksiaan han ei julkisesti koskaan muuttanut. ^[3] Cunhalin jalkeen PCP:n puoluesihteeriksi tuli Carlos Carvalhas .

Cunhal julkaisi kolmiosaisen romaanisarjan Portugalin antifasistisesta vastarinnasta salanimella Manuel Tiago. Han paljasti olleensa nimimerkin takana vuonna 1994, ja jatkoi sen jalkeenkin romaanien ja novellien kirjoittamista samalla nimimerkilla. Vankilavuosinaan han myos kaansi William Shakespearen Kuningas Learin portugaliksi ja se julkaistiin salanimella Maria Manuela Serpa. ^[2] Nimella Antonio Vale han puolestaan saattoi julkisuuteen tekemaansa taidegrafiikkaa ja veistoksia. ^[3] Cunhal kirjoitti vanhoilla paivillaan lisaksi esseita Portugalin historiasta ja taiteen yhteiskunnallisesta merkityksesta. ^[2] Yksi hanen romaaneistaan sovitettiin Portugalissa televisiosarjaksi vuonna 2005. ^[3]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alvaro Cunhal Wikimedia Commonsissa

• Sitaatteja aiheesta Alvaro Cunhal Wikisitaateissa
• Alvaro Cunhal -sivusto (portugaliksi)
• Cunhalin kirjoituksia (portugaliksi) Marxists Internet Archive

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Espanja 2 Ranska 2 BnF data 2 Katalonia Saksa Italia Israel Yhdysvallat Latvia T?ekki 2 Alankomaat Puola Portugali Tieteilijat CiNii Henkilot Deutsche Biographie Muut IdRef