?etnikit
tai
t?etnikit
(
serb.
Четници
,
?etnici
, sanasta
?eta
’komppania, sotilasosasto’) ovat
serbialaisia
kansallismielisia
puolisotilaallisia
joukkoja ja taistelijoita. Serbian armeija koulutti ja perusti kuningasmielisia ?etnikkiosastoja tekemaan sissi- ja terrori-iskuja
ottomaaneja
vastaan vuonna 1903 Makedoniaan. Ne taistelivat myos bulgaarien kanssa vuoteen 1908. Laajemmin tunnetaan
toisen maailmansodan
aikaiset
Jugoslavian
kuningasmieliset ?etnikit, jotka sotivat alussa miehittajia vastaan, mutta myohemmin
kroaatteja
ja
Titon
partisaaneja
vastaan. Nama ?etnikit tekivat melko laajaa yhteistyota akselivaltojen joukkojen kanssa, koska eivat kyenneet voittamaan niita.
Jugoslavian hajoamissodissa
taistelleita puolisotilaallisia joukkioita kutsutaan yleisesti ?etnikeiksi. ?etnikeja on monestikin syytetty erilaisista sotarikoksista.
Serbian armeija erikoiskoulutti ja perusti vuonna 1903 ensimmaisen Anđelko Aleksi?in johtaman ?etnikkiosaston ottomaanien miehittamaan Makedoniaan mm. tekemaan terroritekoja. Seuraavana vuonna serbit lahettivat Makedoniaan nelja ?etnikkiosastoa. Naiden oli maara tukea Makedonian kapinallisia ottomaaneja vastaan. Mutta ?etnikit ajautuivat pian sotaan myos Makedonian bulgaarikapinallisten kanssa. ?etnikkien vastarinta Makedoniassa jatkui vuoden 1908
nuorturkkilaiseen
vallankumoukseen asti.
Ensimmaisessa Balkanin sodassa
?etnikit tekivat sissi-iskuja hyokkaavan armeijan edella Ottomaanien armeijaa vastaan ja auttoivat hallinnon perustamisessakin. Mutta ?etnikit sotivat vihollislinjojen takana ja vakauttivat vallattuja alueita jopa siviilivaestoa
terrorisoimalla
[1]
.
Itavalta-Unkari valtasi Serbian
ensimmaisen maailmansodan
kestaessa raskaiden, siviilivaestolle tuhoisien taistelujen jalkeen. Korfulle vetaytynyt Serbian armeija yritti silti vastarintaa. Kaksi kilpailevaa ?etnikkijohtajaa havisi taistelun Itavalta-Unkarin ja Bulgarian joukoille Toplicassa helmi-maaliskuussa 1917.
Sotien valilla ?etnikeiksi kutsuttiin kahta jarjestoa. Ensimmainen jarjesto osallistui Makedonian pakkoserbialaistamiseen mm surmaamalla vastarinta-aktivisteja ja terrorisoimalla tavallista vaestoakin. Toinen jarjesto oli siviilien veteraanijarjesto.
Toinen maailmansota
oli ollut kaynnissa jo pari vuotta, kun
natsi-Saksa
yhdessa
Italian
,
Unkarin
ja
Bulgarian
kanssa hyokkasi Jugoslaviaan kevaalla 1941. Valtaus kesti vain muutamia viikkoja ja maa jaettiin miehittajien kesken. Osasta entista Jugoslaviaa muodostettiin
Kroatian
nukkevaltio
, jota hallitsi
Ante Paveli?in
johtama aarikansallismielinen kroaattijarjesto
Usta?a
. Jugoslavian kuningas
Pietari II
pakeni
Lontooseen
.
Kenraali
Dra?a Mihailovi?
johti pienta sotilasryhmaa, joka vetaytyi
Ravna Gorassin
tiettomalle vuoristoalueelle etsien viela taistelevia jugoslaaviarmeijan osastoja. Kun kavi ilmi, etta armeija oli jo lyoty, Mihailovi? perusti 13. toukokuuta 1941 ?etnikkisissien
partisaaniliikkeen
. ?etnikit tukivat paennutta kuningasta ja he alkoivat taistella saksalaisia ja italialaisia miehittajia vastaan. Virallisten ?etnikkien johto kehotti kuitenkin serbialaisia yhteistyohon saksalaisten kanssa. Myos Lontoon pakolaishallitus ei uskonut ?etnikkien kykenevat voimakkaaseen vastarintaan saksalaisia vastaan. Mihailovi? kannatti vastarinnan aloittamista vasta
liittoutuneiden
ehka saapuessa maahan, jotta valtettaisin ensimmaisen maailmansodan tapainen suuri vaestokato
[2]
.
Mihailovi? oli maltillinen ja pieniin operaatioihin uskova sissijohtaja. Han pelkasi saksalaisten kostavan suuret iskut siviilivaestolle. Tahan oli syytakin, silla saksalaiset tappoivat pelkastaan
Kragujevacin
ja
Kraljevon
kaupungeissa 5 000 ihmista.
Partisaanitoiminnan
yltyessa
Adolf Hitler
vaati, etta jokaisen
vastarintaliikkeen
tappaman saksalaisen kuolema on kostettava tappamalla sata jugoslaavia.
lahde?
Alkuun ?etnikit osallistuivat yhteisiin operaatioihin saksalaisia vastaan
Josip Broz Titon
johtamien
kommunististen
partisaanien
kanssa, mutta nakemyssyista tiet erosivat. Syksylla 1941 nama kaksi vastarintaliiketta ajautuivat taisteluihin toisiaan vastaan
[2]
. Kaydessaan sotaa Titon partisaaneja vastaan ?etnikit tekivat jopa yhteistyota
saksalaisten
,
italialaisten
ja miehittajia tukevan kroaattien
Usta?an
kanssa. Mutta Titon partisaanit sotivat jatkuvasti miehittajia vastaan. Kun aiemmin molempia vastarintaliikkeita tukeneet liittoutuneet saivat tasta vihia, he ohjasivat tukensa yksinomaan Titolle. Liittoutuneet hyvaksyivat Titon kommunistipartisaanit liittolaisikseen Teheranin huippukokouksessa marras-joulukuussa 1943. Vuoden 1944 tammikuusta Englanti tuki vain Titoa
[3]
.
?etnikit taistelivat ”kuninkaan ja isanmaan puolesta”. He olivat
ortodokseja
, joille perhe ja yksityisomaisuus olivat tarkeita, toisin kuin Titon partisaaneille. Lahes kaikki ?etnikit olivat kansallismielisia, jotkut aarikansallismielisiakin.
Dra?a Mihailovi? kannatti kansallisesti yhtenaista
Suur-Serbiaa
, johon kuuluisivat
Serbia
,
Makedonia
,
Montenegro
,
Bosnia ja Hertsegovina
, Srem, Banat ja Backa. Mihailovi?in mielesta tavoite saavutettaisiin
etnisilla puhdistuksilla
. Kesalla 1941 julkaistun suunnitelman mukaan Suur-Serbiasta karkotettaisiin 2,5 miljoonaa ja sinne siirrettaisin 1,3 miljoonaa ihmista.
Muslimivaesto
olisi puhdistettava
Sand?akista
Serbian ja
Montenegron
valilta, ja muslimit ja kroaatit Bosnia-Hertsegovinasta
[4]
.
Kuningas Pietari pudotti ?etnikkijohtaja Mihailovi?in
uudesta Jugoslavian pakolaishallituksesta
toukokuussa 1944
[3]
. Neuvostoarmeija ja partisaanit saapuivat
Belgradiin
20. lokakuuta 1944. Silti Mihailovi? toivoi sodan loppuun ja sen jalkeenkin Bosnian metsissa piileksiessaan ja hyokkayksia tehdessaan lantista apua. Mihailovi? jai kiinni maaliskuussa 1946, jonka jalkeen hanet teloitettiin
[5]
.
Jugoslavian sisallissodassa
, joka alkoi 1991, ?etnikit olivat aarikansallismielisia puolisotilaallisia sisseja, jotka tappoivat, kiduttivat, raiskasivat, havittivat ja ryostelivat kroaatti- ja muslimikylissa. Naiden sissien motiivi oli osin isanmaallisuus, osin ryostosaaliin hankkiminen. Sellaiset poliitikot kuin
Vojislav ?e?elj
ja
Vuk Dra?kovi?
olivat 1990-luvun ?etnikkijohtajia.
- Yrjo Lautela ja Jyrki Palo:
Jugoslavia ? kansakunta, jota ei ollut
, VAPK-Kustannus 1992,
ISBN 9513709566
- ↑
Lautela 1992, s. 156.
- ↑
a
b
Lautela 1992, s. 158.
- ↑
a
b
Lautela 1992, s. 160.
- ↑
Lautela 1992, s. 159.
- ↑
Lautela 1992, s. 161.