Johansson vihittiin papiksi vuonna 1871, ja han valmistui teologian kandidaatiksi vuonna 1874. Han toimi dogmatiikan ja siveysopin professorina vuosina 1877?1885, silloisen Kuopion hiippakunnan (joka muutettiin myohemmin Oulun hiippakunnaksi ) piispana vuosina 1885?1897, Savonlinnan hiippakunnan piispana 1897?1899 seka puheenjohtajana kirkolliskokouksissa . Johansson oli valtiopaivilla pappissaadyn edustaja 1885 , 1888 , 1891 , 1894 , 1897 , 1899 , 1900 , 1904 ja 1905 . Saadyn puhemiehena han toimi 1897, 1899, 1900, 1904 ja 1905. ^[1]

Professorina Johansson kehitti alansa terminologiaa luomalla suomenkielisia vastineita monille teologisille ammattisanoille. ^[2] Piispana han johti raamatunkaannoskomiteaa vuosina 1886?1912 ja 1893 julkaistun Kristinopin kirjoitustyota, seka osallistui suomen- ja ruotsinkielisen virsikirjan uudistustyohon. ^[3]

Yhteiskunnallisissa kysymyksissa Johanssonia pidettiin vanhoillisena. Hanen mukaansa naisasialiike oli pohjimmiltaan kapina Jumalan maailmanjarjestysta vastaan ja aiheutti yhteiskunnalle ja naiselle turmion. ^[4] Sisallissodan sytyttya papisto sai Johanssonilta ohjeen pysya erillaan sotatapahtumista ja pidattaytya poliittisista puheenvuoroista. ^[5] Han piti sisallissotaa taisteluna " bolsevi?min saatanaa" vastaan. ^[6] Sodan jalkeen han julkaisi paimenkirjeen, jossa tuomitsi ankarasti punaiset ja hanen mielestaan kaikki Jumalan kieltajat pitaisi tappaa. ^[7] Hanen on joissakin yhteyksissa vaitetty puolustaneen myos avoimesti Suomen sisallissodassa taistelleiden naiskaartilaisten teloituksia, joita ei olisi pitanyt auttaa millaan tapaa, vaan jattaa ”saatanan haltuun”. ^[8] Toisten lahteiden mukaan nain olisi sanonut Kuopion piispa Otto Immanuel Colliander , joka viittasi tyovaestoon yleisesti. ^[9]

Johansson edusti teologiassaan beckilaista biblisismia , joka pohjautuu saksalaisen Johann Tobias Beckin teologiaan. Beckilaisyydelle tunnusomaista oli Raamatun aseman voimakas korostaminen: nakemyksen mukaan Raamattu tarjosi sisaisesti yhtenaisen pohjan kristilliselle opille ja etiikalle. Beckilainen henki nakyi esimerkiksi siina, etta Johansson antoi aikansa kulttuuri-ilmapiirista pessimistisen kuvan ja arvosteli voimakkaasti useita kirkollisia ryhmia, kuten lestadiolaisuutta , Suomen Luterilaista Evankeliumiyhdistysta ja Pelastusarmeijaa . ^[10] Han vastusti myos demokratiaa eli hanelle vastenmielista ”kansan tahtoa” ja jatti aanestamatta ainakin yksikamarisen eduskunnan alkuvuosien vaaleissa. Johanssonin ajattelussa ”kansan tahto" oli aina ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa. Johansson pelkasi myos kirkon poliittista leimautumista ja tuomitsi jyrkasti tallaisen kirkon julkisen sekaantumisen politiikkaan. ^[11] Valtiollinen toiminta oli Johanssonin ajattelussa velvollisuutta tayttaa Jumalan tahto.

Keisari-suuriruhtinas Nikolai II :n vahvistettua Suomen suuriruhtinaskunnan uuden asevelvollisuuslain arkkipiispa Johansson lahetti papistolle 12. elokuuta 1901 yksityisen kiertokirjeen, jossa han kehotti papistoa lukemaan kutsuntakuulutukset: ”Papin velvollisuus on lain mukaan julistaa kirkossa hallituksen antamia asetuksia, eika hanen ole tutkiminen niiden laillisuutta. Ellei han niita kuuluta, asettuu han lain ulkopuolelle ja paneutuu esivaltaa vastaan.” ^[12]

• Pelastusarmeija?: lyhyesti esitelty. O. W. Backman, 1890.
• Mietteita Suomen luterilaisen kirkon asemasta. O. W. Backman, 1890.
• Piispantarkastuksessa Pielisjarvella elokuulla 1891 piispa G. Johanssonin pitamat puheet. Kustantaja tuntematon, 1891.
• Laestadiolaisuus. O. W. Backman, 1892.
• Mainittavimmat ilmiot kristillisen kirkon ja teologisen tieteen alalla kahden viime vuoden kuluessa. O. W. Backman, 1892.
• Yleissilmays merkillisimpiin tapauksiin ja ilmioihin kristikunnassa ja uskontotieteen alalla viime viiden vuoden kuluessa?: Silmays seurakuntain ja seurakuntahoidon oloihin Kuopion hiippakunnassa viime viiden vuoden aikana . Kustantaja tuntematon, 1892.
• Muistutuksia vanhurskauttamisoppiin ja sen kasittelemiseen. O. W. Backman, 1892.
• Seurakunnalliset olot Kuopion hiippakunnassa kahden viime vuoden kuluessa. O. W. Backman, 1892.
• Muistutuksia suomalaisen virsikirjakomitean ehdoitukseen. Edlund, 1884.
• Kirkollisia kysymyksia. WSOY, 1894.
• Saarnoja kirkkowuoden sunnuntai- pyha- ja juhlapaiwille?: ensimmainen wuosikerta?: Wanhat ewankeliumi-tekstit. WSOY, 1894.
• Muistosanoja Kiimingin seurakunnalle piispantarkastuksesta v. 1895 . Joh. Castren, 1895.
• Saarnoja kirkkowuoden sunnuntai- pyha- ja juhlapaiwille?: toinen wuosikerta?: Uudet ewankeliumi-tekstit. WSOY, 1895.
• Muutama jaahyvaissana Kuopion hiippakunnan papistolle. G. Johansson, 1897.
• Muutama tervehdyssana Savonlinnan hiippakunnan papistolle. KS. kp., 1897.
• Saarnoja kirkkowuoden sunnuntai- pyha- ja juhlapaiwille?: kolmas wuosikerta?: Uudet ewankeliumi-tekstit. WSOY, 1898.
• Jeesus Kristus on elaman valkeus. Kustantaja tuntematon, 1897.
• Jeesus on autuuden ruhtinas. WSOY, 1897.
• Rakkaus on lain tayttamys. WSOY, 1897.
• Pyha uskomme. WSOY, 1897.
• Jaahyvaistervehdys Savonlinnan hiippakunnan arvoisalle papistolle. KS. kp., 1900.
• Arvoisa virkaveli! WSOY, 1901.
• Herran sana pysyy iankaikkisesti?: saarnoja kirkkowuoden epistolatekstien johdosta. Suomen Lahetysseura, 1914.
• Kristillinen uskonoppi, jonka luennoissa esitti Gustaf Johansson. Suomen lahetysseura, 1924.
• Kristillinen siveysoppi. Suomen lahetysseura, 1925.
• Muistelmia Antero Wilhelm Ingmanin elamasta. Suomen lahetysseura, 1927.
• Merkillisimmat ilmiot kristillisen kirkon ja jumaluusopin alalla viimeisen pappeinkokouksen jalkeen. Kustantaja tuntematon, 1928.
• Kertomus seurakuntien ja seurakuntahoidon vaiheista. Kustantaja tuntematon, 1928.
• Raamatullisia mietelmia. WSOY, 1933.

Punaisen Ristin postimerkkisarjassa julkaistiin Gustaf Johanssonista punainen postimerkki 26. marraskuuta 1956. Sen arvo oli 20 markkaa, ja lisaksi maksettiin kolmen markan lisamaksu. ^[13]

• Toiviainen, Kalevi: Kaakonkulman hiippakunta 1897?1945. Mattila, Ouri & Makitalo, Tuula & Peura, Esa-Matti (toim.): Kaakonkulman kapituli: Savonlinnan, Viipurin ja Mikkelin hiippakunta 1897?2004 , 2004, s. 13?81. Helsinki: Kirjapaja. ISBN 951-607-135-X .
• Murtorinne, Eino: Papisto ja esivalta routavuosina 1899-1906 . Suomen kirkkohistoriallinen seura, Kuopio, 1964.
• Rosenqvist, G. O: Suomen kirkon murrosaikoja . WSOY, 1952.
• Juva, Einar W.: Suomen kansan aikakirjat 9 . Otava, Helsinki, 1937.

• Murtorinne, Eino: Johansson, Gustaf (1844?1930). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen) . 28.2.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.