Vuonna 1339 Ivan Ivanovit? matkusti kaksi kertaa
Kultaisen ordan
paakaupunkiin
Saraihin
: ensin isansa Iivana Kalitan ja vanhemman veljensa Semjonin kanssa ja syksylla Semjonin ja nuoremman veljensa Andrein kanssa. Isansa testamentissa vuodelta 1340 han sai ⅓ Moskovan suuriruhtinaskunnasta seka Zvenigorodin kylan seka 12
volostia
paakaupungin lansipuolella ja 10 kylaa. Han kehitti perintoaan 1350-luvulle saakka,
Zvenigorodista
muodostettiin uudelleen kaupunki.
[1]
Pian isansa kuoleman jalkeen kevaalla 1340 Ivan Ivanovit? vieraili jalleen Kultaisessa ordassa veljiensa ja venalaisten ruhtinaiden kanssa. Talvella 1340-1341 han osallistui veljensa Semjon Ivanovit?in sotaan
Tor?okia
vastaan, jonka tavoitteena oli pakottaa novgorodilaiset maksamaan Kultaiselle ordalle ns. ?
erni bor
, "musta metsa" hataveroa, jota kerattiin maaomistajilta ja elinkeinonharjoittajilta. Vuosina 1344 ja 1350 han matkusti taas yhdessa veljensa Semjonin kanssa ordaan. Naiden matkojen seurauksena oli kenties, etta Moskovan suuriruhtinaskuntaan liitettiin
Rjazanin
ruhtinaskunnan maaomaisuus Volgan sivujoen
Okan
vasemmalla rannalla Protva- ja
Lu?a
-jokien varrella.
[1]
Vuonna 1348 Ivan teki nuoremman veljensa Andrei Ivanovit?in ja vanhemman veljensa Semjon Ivanovit?in kanssa sopimuksen, jota ilmeisesti edelsi veljesten valien huononeminen. Tama liittyi Semjonin aikeisiin ottaa Moskovan suuriruhtinaskunnan raha-asiat hallintaansa. Jokainen veljes oli saanut isan testamentissa ⅓ osuuden Moskovan suuriruhtinaskunnasta. Yksi konfliktin seurauksista oli hapea vaikutusvaltaisen moskovalaisen pajari Aleksei Petrovit? Hvostin (Bosovolkov) omaisuuden takavarikoinnista, joka oli Ivan Ivanovit?in luottomies ka kaupungin sotilaskomentaja.
[2]
Sopimuksen mukaan Semjon Ivanovit? teki myonnytyksia Ivan Ivanovit?ille, joka sai joukon hapeaan joutuneelle pajarille kuuluneita maatiloja. Vastineeksi Ivan Ivanovit? ja Andrei Ivanovit? lupasivat tukea suuriruhtinas Semjonia eivatka suosia hapeaan joutunutta pajaria tai hanen perheenjaseniaan.
[1]
Aleksei Petrovit? Hvost murhattiin vuonna 1357 ja taman jalkeen kasvoi metropoliitta Aleksein vaikutusvalta Iivana II:een.
[3]
Ivan Ivanovit? matkusti vuonna 1348 Semjonin puolesta Novgorodiin jarjestaakseen vastatoimen Ruotsin kuninkaan
Maunu II Eerikinpojan
sotaretkelle, joka oli paavin luvalla muuttunut
Eerikinpojan ristiretkeksi
, mutta ei paassyt neuvottelemaan novgorodilaisten kanssa. Vuonna 1352 han osallistui Semjon Ivanovit?in johtamaan Koillis-Venajan ruhtinaiden laajaan sotaan
Smolenskin
ruhtinaskuntaa vastaan, jonka hallitsijat 1330-luvun lopulla tunnustivat
Liettuan suuriruhtinaskunnan
ylivallan. Sodan tuloksena oli rauhan solmiminen Liettuan suurruhtinaskunnan ja Smolenskin ruhtinaskunnan kanssa seka Smolenskin ja
Brjanskin
ruhtinaskuntien hallitsijoiden paluu Vladimirin suuriruhtinaskunnan alaisuuteen.
[1]
Veljensa Semjon Ivanovit?in kuoleman jalkeen huhtikuussa 1353, Ivanista tuli Moskovan suuriruhtinas ja vuonna 1354
Vladimirin suuriruhtinas
. Ensimmaisen puolentoista vuoden aikana
Rjazanin
,
Suzdalin
ja
Novgorodin
ruhtinaat eivat tunnustaneet hanta suuriruhtinaaksi ja sotivat hanta vastaan.
[2]
Ni?ni-Novgorod
-Suzdalin ruhtinas Konstantin Vasiljevit? havitteli Vladimirin suuriruhtinuutta itselleen, mutta
Kultaisen ordan
kaani Jani-beg (1341-1357) antoi mieluummin
jarluikin
eli nimityskirjeen Ivanille.
[3]
[1]
Iivana II jakoi perinnon uudelleen rikkoen veljensa testamentin ehtoja, joiden mukaan taman leski, suuriruhtinatar Maria Aleksandrovna sai paaosan suuriruhtinaskunnasta.
Mo?aiskin
ja
Kolomnan
kaupungit seka monet
volostit
joutuivat suoraan hanen hallintaansa, ja Iivana sai itselleen myos Moskovan
tamgan,
kaupankayntiveron keraamisen.
[1]
Moskovan suuriruhtinas Iivana II harkitsi alkuun luopuvansa perinteisesta uskollisuudesta
mongolihallitsijoille
ja liittoutuvansa
Liettuan
kanssa. Han luopui ajatuksesta pian ja vannoi uskollisuutta
Kultaiselle ordalle
. Aikalaiset kuvailivat Iivanaa tyyneksi ja apaattiseksi hallitsijaksi. Han ei saikahtanyt, kun
Liettuan
suuriruhtinas
Algirdas
(1341-1377) valloitti hanen appensa ruhtinas Dmitri Romanovit?in ruhtinaskunnan
Brjanskin.
Algirdas valloitti Venajan
Dnepria
myoten seka
Kiovan
, ja teki
Liettuan suuriruhtinaskunnasta
suurvallan, joka ulottui Itamerelta
Mustallemerelle
.
[1]
[3]
Iivana antoi myos
Rjazanin suuriruhtinas
Oleg Ivanovit?in polttaa kylia omalla alueellaan ja vallata Lopasnian kaupungin Okan varrella itselleen.
[4]
Ortodoksinen kirkko auttoi vahvistamaan suuriruhtinaan valtaa ja Iivana sai paljon apua kyvykkaalta Moskovan metropoliitta Aleksilta. Kuten veljensa
Semjon
, Iivana II:aan ei ollut yhta taitava alueensa laajentajana kuten isansa
Iivana I Kalita
tai isoisansa
Daniel I Aleksandrovit?
. Tasta huolimatta han pystyi liittamaan suuriruhtinaskuntaansa siita lounaaseen sijaitsevia alueita, kuten
Borovski
ja
Vereja
.
Ivan Ivanovit?in vanhemmat olivat suuriruhtinas
Iivana I Kalita
ja suuriruhtinatar Jelena (Olena) Aleksandrovna (k. 1331),
[5]
todennakoisesti
Smolenskin
ruhtinaan Aleksandr Glebovit?in tytar. Ivan oli toiseksi vanhin poika kahdeksasta sisaruksesta.
Ivan Ivanovit? oli naimisissa kahdesti. Vuonna 1341 han nai ensimmaisen vaimonsa ruhtinatar Feodosia Dmitrjevnan, joka oli
Brjanskin
ruhtinas Dmitri Romanovit?in tytar. Feodosia kuoli syksylla 1342 eika heille ehtinyt syntya lapsia.
Ivan Ivanovit? oli leskena kolme vuotta. Vuonna 1345 han nai toisen vaimonsa Aleksandra Vasiljevna Veljaminovan (k. 1364), joka oli Moskovan pormestarin Vasili Veljaminovin tytar. Heille syntyi ainakin nelja lasta:
- Dmitri Donskoi
(1350?1389), Iivana II:n seuraaja Moskovan suuriruhtinaana
- Tytar Ljubov (Anna?), nai vuonna 1356
Gediminaksen
pojanpojan, ruhtinas Dmitri Koriatovit?in.
[4]
Nimeamaton tytar (Anna?) ja Maria Ivanovna voivat olla myos yksi ja sama nainen.
- Ivan Ivanovit? nuorempi (n. 1356?1364),
Zvenigorodin
ruhtinas, kuoli lapsena ruttoon
- Maria Ivanovna, nai Dmitri Mihailovit? Bobrok-Volinskin.
[4]
Maria Ivanovna ja nimeamaton tytar (Anna?) voivat olla myos yksi ja sama nainen.
Iivana II otti aitipuolelleen suuriruhtinatar Uljanalle (k. 1365-1372) seka kalylleen suuriruhtinatar Maria Aleksandrovnalle (k. 1398) kuuluneet aviopuolisoiden testamenttaamat perintoosuudet itselleen ja kaytti ne oman vaimonsa ja jalkelaistensa, erityisesti vanhimman poikansa Dmitrin hyvaksi. Suuriruhtinatar Aleksandra Vasiljevna teki puolisonsa kuoleman jalkeen luostarilupauksen ja otti nimen nunna Maria.
[1]
Suuriruhtinas Iivana II Ivanovit? kuoli 33-vuotiaana marraskuussa 1359. Ennen kuolemaansa han teki luostarilupauksen ja ryhtyi munkiksi. Hanet haudattiin Vapahtajan katedraali 'metsassa' (ven. Собо?р Спа?са Преображе?ния на Бору?, Sobor Spasa Preobrazheniya na Boru, purettu vuonna 1933) ja jaannokset siirrettiin
Vasili III
:n kaskysta vuonna 1508
Arkkienkelin katedraaliin
Moskovan Kremlissa
.
[6]
[7]