Suomen kirjastoautotoiminnan historia

Kirjoittanut Antero Kyostio 2004

Kirjastoauton maaritelma

”Ei ole keksitty mitaan parempaa keinoa tavoittaa maaseudulla asuvat ihmiset. Kirjat tulevat kayttajan luo. Meidan ei tarvitse odottaa, etta kayttajat tulevat kirjan luo.” (Mary L. Titcomb, kirjastoautotoiminnan luoja 1909)

”Kirjastoautolla tarkoitetaan kirjastoksi sisustettua moottoriajoneuvoa tai sellaiseen kytkettavaa vaunua jonka nimenomaisena tehtavana on maaratyn reitin ja aikataulun puitteissa harjoittaa kirjallisuuden tai muun kirjastoaineisten lainausta suoraan yleisolle ja mahdollisuuksien mukaan tarjota kayttajilleen myos muuta kirjastotoiminnalle ominaista kirjastopalvelua.” (Sirkka Sarkola 1975)

”Kirjastoauto on harvinainen ilmio kulttuurin lohkolla. Se vie kulttuuria ihmisten luo ja alentaa kynnysta, joka johtaa kulttuurin luo.”(Antti Eskola 1970-luvun alkupuolella)

”Kirjastoauto on pieneen lahikirjastoon verrattavissa oleva liikkuva kirjasto, josta ne ihmiset, joilla ei ole mahdollisuutta kayttaa kiinteaa kirjastoa, saavat mahdollisimman samanlaiset kirjastopalvelut, mita kiintean kirjaston kayttajat saavat.” (Antero Kyostio 2004)?

Kirjastoautotoiminnan alkuvaiheet vuoteen 1961 asti

Suomen ensimmainen liikkuva kirjasto toimi nykyisen Vantaan kaupungin, entisen Helsingin maalaiskunnan, alueella 1913-14. Sen toiminnasta tiedetaan, etta se toimi hevosen vetamissa karryissa herastuomari Frithiof Winbergin aloitteesta. Ensimmainen maailmansota keskeytti toiminnan.?

Kirjastolehdessa oli vuonna 1914 ensimmainen maininta kirjastoautosta eli kirja-autosta kuten kirjastoautoa Suomessa kutsuttiin 1930-luvun loppupuolelle asti.?

Maailmansotien valisena aikana kaydyssa keskustelussa kirjastoauto koettiin lahinna autona josta silloisten piirikirjastojen kirjastonhoitajat olisivat voineet valita kirjoja.?

Toisen maailmansodan paattymisen jalkeen kirjastoautoasiaan palattiin ja asiasta tehtiin vuonna 1947 eduskunta-aloite, jossa ehdotettiin, etta muutaman kirjastoauton avulla kokeiltaisiin toimintaa, koska kirjastoauto tyydyttaisi paljon laajempaa lukijakuntaa kuin monta pienta kiinteaa kirjastoa yhteensa. Eduskunta myonsi, etta kirjastoautoista voisi olla hyotya. Eduskunta kuitenkin hylkasi aloitteen, koska maassamme ei ollut sopivaa keskuskirjastovarastoa, josta kirjoja valitettaisiin ja koska asia tulisi varmasti esille kansankirjastolain uudistamista varten asetetussa komiteassa. Komitea totesi autotoiminnan tulevan silla hetkella liian kalliiksi. Komitea asettui kuitenkin varovaisen myonteiselle kannalle kirjastoautojen suhteen. Komitea suositteli, etta autotoimintaa voitaisiin kokeilla useamman kunnan yhteisena toimintana ja jolloin se voitaisiin liittaa maakuntakirjastojen tyomuotoihin.?

1950-luvulla kaydyssa keskustelussa valtion kirjastoviranomaiset, niin valtion kirjastotoimiston johtajat Mauno Kanninen ja Kaarina Ranta kuin kirjastontarkastajat ottivat varovaisen myonteisen asenteen kirjastoautotoimintaa kohtaan. Kuvaavaa tilanteelle olikin tarkastajien toteamus vuonna 1956 pitamassaan kokouksessa : Sivukirjastoja ei saa lakkauttaa. Kirjastoautojen toimintaa voidaan kokeilla, ei kovalla kiireella.?

Kuitenkin 1950-luvulla kokeiltiin kirjastoautotoimintaa neljassa kunnassa eli Helsingin maalaiskunnassa, Karjaalla, Munsalassa ja Nokialla. Silloisista kirjastontarkastajista varsinkin ruotsinkielisten kuntien tarkastaja Barbro Boldt oli hyvinkin kirjastoautomyonteinen ja naista neljasta kunnasta oli kolme ruotsinkielisia ja ainoan suomenkielisen kunnan eli Nokian toiminnalle antoi alkuvirikkeen kirjastontarkastaja ja sitten Valtion kirjastoimiston johtajana toiminut Kaarina Ranta.?

Noissa kokeilukunnissa autona oli joko kunnan omistama pakettiauto tai vuokrattu farmariauto. Autot ajoivat reittinsa yleensa kerran neljassa viikossa ajopaivan ollessa sunnuntai. Pakettiautoissa oli tilapaiset hyllyt. Kokeilut osoittivat, etta toiminta oli tarpeellista, silla asiakkaat ottivat autot hyvin vastaan. Joissain lainaus nousi suuremmaksi kuin kunnan silloisten piirikirjastojen lainaus. Kokeilu osoitti, etta ajopaiviksi ei riita pelkastaan kerran neljassa viikossa, etta kantakirjaston kirjakokoelma ei ollut joka kunnassa riittavan suuri ja lisaksi auto toi esiin piilevaa kirjastokayton tarvetta.?

Kirjastoautotoiminta kirjastoautoiksi rakennetuilla autoilla vuodesta 1961 alkaen

Nuo 1950-luvun muutamassa kunnassa tapahtuneet kirjastoautokokeilut olivat todella vain kokeiluja ja ne tapahtuivat taysin kunnan omalla kustannuksella. Vuonna 1961 voimaan tullut kirjastolaki ja sita seurannut vuoden 1962 kirjastoasetus mahdollistivat varsinaisen kirjastoautotoiminnan alkamisen Suomessa. Silloin saadettiin, etta kirjastojen menoista valtionapua laskettaessa katsotaan siihen kuuluvan mm. kirjastoautojen hankinta- ja korjauskulut ja naihin maalaiskunnat saavat 2/3 ja kaupunkikunnat 1/3 osan naista menoista. Aikoinaan monen vuoden ajan kirjastoautotoiminnan eteen ansiokkaasti tyoskennellyt kirjastontarkastaja Sirkka Sarkolan mielesta talla lainkohdalla on ollut ratkaiseva vaikutus kirjastoautotoiminnan kehittymiseen maassamme. Kun viela 1950-luvulla oltiin paljolti sita mielta, etta kirjastoautojen tulisi toimia keskuskirjaston tai maakuntakirjaston alaisuudessa, niin nyt todettiin, etta kirjastoauto toimii osana kunnan kirjastolaitosta.?

Kuitenkin Suomen ensimmaisen alun perin kirjastoautoksi rakennetun auton hankki Turku omalla kustannuksellaan kirjastolain voimaantulo vuotena eli 1961. Kukaanhan ei oikeastaan tiennyt, millaisen kirjastoauton olisi pitanyt olla, ei edes kirjastovaki vaikka Turun kirjastotoimen johtajana 1959-1960 toiminut Eila Seppala oli kaynyt hakemassa oppia ulkomailta, eivatka tienneet myoskaan alustan- ja korinvalmistajat. Turun autosta tuli tavallaan esikuva maamme kirjastoautotoiminnalle. Auto on muuten sailynyt ja sita on alettu restauroida Turun kirjastoautojen tallissa.

Ensimmaiset kunnat, jotka hankkivat kirjastoauton valtionavun turvin, olivat vuonna 1963 Lohjan mlk ja Urjala.?

Vaikka kirjastoauto olikin mahdollista hankkia valtionavun turvin tuon uuden kirjastolain ja asetuksen turvin, niin 1960-luvulla kunnat alkoivat kayttaa tata mahdollisuutta hitaasti hyvakseen. Vuonna 1965 autoja oli vasta 5 ja 89 vuonna 1970. 1960-luvulle oli tyypillista kaksi asiaa. Toinen oli se, etta kaupungit hankkivat selvasti enemman autoja kuin maalaiskunnat. Vuonna 1970 oli kaikista kirjastoautoista kaupungeissa 42, 9% vaikka niiden kaupunkien osuus kaikista kunnista oli vain 20%. Joka viides kaupunki oli hankkinut kirjastoauton kun taas maalaiskunnista vain 6,3%. Toinen piirre oli autojen voimakas keskittyminen neljan Etela-Suomen laanin alueelle, joissa oli vuonna 1970 63,5% kaikista autoista. Tama alue oli myos maan varakkainta aluetta.?

1970-luku merkitsi kirjastoautojen maaran voimakasta kasvua. Vuonna 1975 kirjastoautoja oli jo 209 ja 224 vuonna 1980. Kirjastoautojen maaran kasvusta kertoo myos se, etta kun vuonna 1969 8,9%:lla kunnista oli auto, niin vuonna 1980 tuo luku oli jo 45,3% Samalla kirjastoautot laajenivat koko Suomeen. Oulun laani sai ensimmaisen auton vuonna 1966 (Kuusamo) ja Lapin laani vuonna 1967 (Sodankyla). Seuraavat autot tulivat Lapin laaniin 1970-luvun puolella. Etela-Suomen osuus kakista autoista oli vuonna 1980 enaa 42,4%. Tuo autojen lukumaaran kasvu painottui nyt ennen kaikkea maalaiskuntiin ja vuonna 1980 kirjastoautoista oli kaupungeissa enaa 31,3%.?

Vuoden 1961 kirjastolaki ja vuoden 1962 kirjastoasetus kaytannossa mahdollistivat kirjastoautotoiminnan aloittamisen Suomessa ja sita myota sen leviamisen koko Suomeen 1960- ja 1970 lukujen aikana. Tarkea tekija oli myos samanaikaisesti tapahtunut voimakas vaeston muuttoliike ja elinkeinorakenteen muutos. Maataloudesta siirtyi yha enemman vakea muiden elinkeinojen palvelukseen ja niiden mukana vakea siirtyi yha enemman maaseudun pienista kylista ja taajamista suurempiin taajamiin, suuriin asutuskeskuksiin. Tama merkitsi samalla maaseudulla voimakasta koulujen lakkauttamista. Nailla kouluillahan sijaitsi usein sivukirjasto koulun opettajan hoitaessa sita. Samanaikaisesti syntyi suurempiin kaupunkeihin nopeasti uusia lahioita. Kirjastoautot tulivat juuri palvelemaan naita tarpeita ? korvaamaan maaseudun lakkautettuja sivukirjastoja ja toisaalta tuomaan kirjastopalvelut uusiin lahioihin.?

Tarkein syy siihen, miksi kirjastoautot tulivat 1960-luvulla tulivat paljolti juuri kaupunkikuntiin, oli, etta maaseudun kirjasto-olot olivat kaupunkeihin verrattuna selvastikin kehittymattomimpia. Tilanne alkoi kuitenkin 1970-luvulla muuttua maaseudun kirjastojen tason parantumisen myota. Kirjastoautotoiminnan laajenemista edisti vuoden 1961 kirjastolain maarays, jonka mukaan valtionavun saannin ehtona oli, etta kirjasto toimi tarkoituksenmukaisissa tiloissa, silla oli oltava riittava kirjastovarasto ja kirjastolla tuli olla asetuksessa saadetyn kelpoisuuden omaava hoitaja. Monilla kunnilla oli vaikeuksia taytta sivukirjastonsa osalta nama ehdot, jolloin kirjastoautolla pystyttiin halvemmin kustannuksin korvaamaan sivukirjastot. Kaupungeissa kirjastoautot tyydyttivat uusien lahioiden kirjastotarpeen siihen asti, kunnes suurimpiin lahioihin saatiin omat lahikirjastonsa.?

Kirjastoautotoiminnan kriisi 1980-luvun taitteessa

Kirjastoautotoiminta joutui/ajautui kriisiin 1970-luvun lopulla. Syyna oli valtion tuolloin selvasti ja nopeasti huonontunut rahatilanne, mutta myos kuntien omat talousvaikeudet. 1970-luvulla arvioitiin, etta kirjastoauton kayttoika oli 10-12 vuotta ja siksi moni auto tuli uusimisikaan 1970-luvun lopulla ja vuonna 1978 arvioitiinkin, etta seuraavien viiden vuoden aikana olisi uusittava 107 autoa.?

Kuitenkaan valtion huonon rahatilanteen takia rahaa ei ollut vuosina 1977 ja 1978 autojen uusimiseen lainkaan ja seuraavina kahtena vuotena rahaa oli vain 2-3 auton uusimiseen seka sita

seuraavina kahtena vuotena 7-8 auton. Kun valtionrahoitusta alettiin saada 1980-luvun alkupuolella paremmin, niin tuo suma alkoi purkaantua vahitellen ja muutama uusi kunta aloitti kirjastoautotoiminnan. Vuonna 1991 kirjastoautoja oli 234 eli kirjastoautojen lukumaara ei kaantynyt laskuun ennen kuin tuli 1990-luvun alun lama.?

Kirjastoautotoiminnan kehitys 1990-luvun alkupuolelta lahtien

Kirjastoautojen maara saavutti huippunsa vuonna 1991 jolloin autoja oli 234. Taman jalkeen lukumaara kaantyi hitaaseen laskuun, joka jatkuu yha. Tata kirjoitettaessa lukumaara on 191. Tahan laskuun on kaksi paasyyta: taloudelliset ja vaestolliset.?

Suomeen tuli taloudellinen lama 1990-luvun alussa ja se heijastui selvasti kuntien talouteen. Menoista oli saastettava, palveluja rationalisoitava. Toimintoja haluttiin saastosyista keskittaa. Lahipalveluja alettiin karsia. Kirjastoautot olivat yksi tallainen kohde. Autojen vahentamisen aloittivat usean auton omistaneet suuret kaupungit seka sellaiset maalaiskunnat, joilla oli myos useampia autoja. Jonkin ajan kuluttua seurasivat myos yhden auton omistaneet kunnat. Otollinen tilanne autotoiminnan lopettamiselle tuli, kun olisi pitanyt uusia vanha auto ja/tai kuljettaja jai elakkeelle. Ei hankittu uutta autoa ja/tai valittu uutta kuljettajaa. Kirjastoautojen kannalta kuntien vaikeutunut taloudellinen tilanne on jatkunut lieventyneena aina tuosta 1990-luvun alusta lahtien.?

Toinen kirjastoautojen lukumaaran vahenemiseen vaikuttanut syy on maan sisainen muuttoliike joka on jatkunut jo vuosikymmenten ajan ja ennusteiden mukaan jatkuu yha. Kun vaestoa muuttaa pois kuntien syrjakulmilta kuntien taajamiin ja maan muutamiin kasvukeskuksiin, kirjastoautolta vahenevat naissa kunnissa asiakkaat - liiaksi. Kirjastoauton kaytto jaa liian vahaiseksi ollakseen kannattavaa ja autotoiminta lopetetaan. Opetusministerio edellyttaakin nykyaan paasaantoisesti myontaessaan valtionapua uuden auton hankinnalle, etta kunnan tai useamman kunnan yhteisesti omistaman auton kokonaisvakiluku on vahintaan n. 10 000 asukasta, jotta auton toiminta voidaan turvata pitemmalla tahtaimella.?

Suomessa kirjastoauton on yleensa omistanut yksittainen kunta, mutta myos kuntien valinen yhteistyo on ollut mahdollista aina vuoden 1962 kirjastoasetuksesta lahtien. Kuitenkaan tarvetta ei ole ollut tahan yhteistyohon ja vasta vuoden 1978 lain Kunnan peruskoulun, lukion ja yleisten kirjastojen valtionosuuksista ja avustuksista seka lainoista koettiin kaytannossa mahdollistavan taman yhteistyon. Kunta voi siis ostaa kirjastoautopalveluja naapurikunnaltaan/-kunniltaan. Tata mahdollisuutta alettiin vahitellen kayttaa hyvaksi tuon lain voimaantulon jalkeen ja talla hetkella eli vuonna 2004 n. 40 kuntaa ostaa kirjastoautopalveluja toiselta kunnalta/kunnilta.?

Kuntien yhteisesti omistama kirjastoauto on myos mahdollinen. Talla hetkella Suomessa on nelja tallaista autoa. Kaksi naista toimii valtakunnan rajojen molemmin puolin. Toinen naista on Muoniota paapaikkanaan pitava auto, joka toimii myos Norjan ja Ruotsin puolella (vuodesta 1979 alkaen) seka Norjan Kaarasjoen kuntaa paapaikkana pitava auto, joka ajaa myos Suomen puolella Utsjoen kunnassa (vuodesta 1989 alkaen). Pelkastaan Suomen rajojen sisalla toimiin kaksi autoa: toinen on Iin, Kuivaniemen ja Yli-Iin kuntien auto (vuodesta 1991 alkaen) seka on toinen Ruoveden ja Virtain yhteinen auto (vuodesta 2004 alkaen). Lisaksi Joroisten, Juvan ja Rantasalmen kunnat ovat tehneet vuonna 2004 sopimuksen yhteisen auton hankinnasta.?

Kirjastot ovat pyrkineet monipuolistamaan kirjastoautojen toimintaa. Yksi tallainen muoto on ollut ns. monitoimiautot. Ensimmaisena tata lahti kokeilemaan Kuhmo vuonna 1974 kulttuuribussin muodossa. Eraat muutkin kunnat kokeilivat tata Kuhmoa pienemmassa muodossa.?

Kokonaan uuden mahdollisuuden koko kirjastoautotoiminnalle toi ATK:n tulo kirjastoautoihin. Kuhmon auto oli ensimmainen, jonne nama laitteet tulivat vuonna 1987. Tana paivana ATK on kaytossa kaikissa kirjastoautoissa joko offline tai online-pohjaisena. Samalla ATK on tuonut mukanaan koko ajan kehittyessaan entista parempia mahdollisuuksia palvella kirjastoauton asiakkaita. ATK:n kayttoa on kokeiltu myos laajemmissa puitteissa kirjastoautoissa, jolloin asiakkaat ovat saaneet sen avulla kirjastoautoista myos muuta kuin pelkastaan kirjastoon liittyvaa palvelua. Ensimmainen tallainen kokeilu oli Kuusamossa vv. 1992-94. Toinen Kuusamoa laajempi kokeilu on ollut toiminnassa Kemijarvella Kulkuri-projektin muodossa vuodesta 2000 lahtien.?

Kirjastoautoista on voinut saada ATK:n lisaksi myos muita palveluja kuten esim. postipalveluja, kopiointia jne. Nama monitoimipalvelut nayttavat tulleen jaadakseen niiden kuntien autoihin, joissa on tarvetta tallaisille liikkuville lisapalveluille ja joita voidaan hoitaa kirjastoautotoiminnan puitteissa.?

Suomessa kirjastoautot ovat olleet perinteisesti autoja, joissa auto on palvellut kaikenikaisia ihmisia. Kuitenkin Suomessa on nelja erityisryhmia palvelevaa autoa. Naista kolme on lastenkirjastoautoa (Espoo, Helsinki ja Lahti). Oulussa toimii pienoiskirjastoauto, joka palvelee tarpeen mukaan joko lapsia tai ikaihmisia. Lahdessa toimii auto, joka palvelee pelkastaan ikaihmisia. Lahden autot on muutettu vanhoista autoista, muut autot on hankittu uutena.?

Kirjastoautojen tekninen kehitys

Aivan ensimmaiset autot oli rakennettu pakettiautojen alustalle ja ne olivat pituudeltaan 7-8 metria. Pian kuitenkin huomattiin niiden olevan liian pienia kayttoa ajatellen ja siirryttiin linja-auton alustalle rakennettuihin autoihin, joiden pituus on nykyaan 11-12 metria, 13 metriakin pitka auto on mahdollinen erikoisluvalla. Suomelle on ollut tyypillista, etta kaikkiin kirjastoautoiksi rakennettuihin autoihin korin on tehnyt suomalainen koritehdas. Aluksi auton kayttoika oli n. 10 vuotta, mutta niin alustan kuin korin teknisen kehittymisen myota iaksi tuli ensin n. 15 vuotta ja on talla hetkella n. 20 vuotta.?

Tulevaisuuden tavoitteet

Kirjastopoliittisessa ohjelmassa 2001-2004 todetaan palvelujen laatusuosituksissa mm. ”Kirjasto- ja tietopalvelujen tulisi sijaita siten, etta n. 80% kunnan vakinaisesta vaestosta on palvelupaikkaan enintaan kahden kilometrin matka tai kirjastoauton pysakki enintaan kilometrin paassa. Harvaanasutuilla alueilla erityispiirteet tulee ottaa huomioon esim., etta palvelujen tulee olla enintaan 30 minuutin/yhden tunnin matkan paassa.” Naihin tavoitteisiin ei paasta ilman kirjastoautoja. Opetusministerion saamien alustavien investointisuunnitelmien mukaan uusia autoja hankittaisiin vv. 2004-2007 yhteensa 34 kappaletta. Eli ei kirjastoautotoiminta Suomessa lopu vaan jatkuu tosin paikkakunnan tarpeista riippuen hieman uusissa muodoissa.